Pakkasaamufiilistelyä

Muutaman tosi pimeän päivän jälkeen oli ihanaa, kun aurinko kurkisteli aamusella. Nämä kuvat nappasin jo ennen auringon esiintuloa. Kuura-aamuja ei ole tälle syksylle montaakaan mahtunut. Ehkä siksikin puutarhassa oli eksoottinen fiilis aamutuimaan.

Saatiin tänään viimein ripustettua jouluvalot kasvihuoneeseen ja kuskasin jo lapionkin latoon. Meinasin, että puutarhassa saa alkaa lepokausi, vaikka istutuskelit sen kuin jatkuvat. Istahdin iltapäiväteelle puutarhalehden kanssa ja ajattelin, että nyt aloitan suunnittelu- ja haaveilukauden. Sitä kesti ehkä puoli tuntia. Tuli idea. Ja oli pakko pistää saappaat jalkaan, hakea vasta talviteloille laittamani kottikärryt ja lapio uudelleen esiin ja aloittaa kaivuuhommat. Katsotaan kuinka pitkälle pääsen ennen kuin maa jäätyy.

Purppurapunalatvat saavat jäädä talventörröttäjiksi. Mulla on jotenkin kaksijakoinen suhde tähän perennaan. En oikeastaan pidä sen kukinnosta, joka on vähän huiskin haiskin sihruinen. Tykkään selkeämmistä muodoista kukissa.

Mutta viime kesän sateiden innottamana kukinnot heiluivat parissa metrissä ja perhoset hyörivät niissä aivan huumaantuneina. Pakkohan siitä on pitää. Mulla ei loppujen lopuksi ole montaakaan oikein isokokoista perennaa puutarhassani, tämä, kultapallo ja töyhtöangervo. Ne on kaikki huippuhelppoja ja luotettavia. Tätäkin purppurapunalatvaa olen retuuttanut kasvupaikasta toiseen ja taas suunnittelen sille uutta kotia. Se ei tunnu olevan moksiskaan.

Mansikka rehottaa kukkapenkeissä ja kurpitsapenkissä. Onhan sillä omakin penkkinsä, mutta ei se siellä pysy. Ja se on ihan ok. Se on mainio maanpeitekasvi ja kesällä on hauska napsia mansikoita sieltä täältä puutarhassa käyskennellessä. Se viihtyy kitkettäväksi asti, mutta se on niin helppo nyhtää pois huonoista kohdista, ettei se oikeastaan haittaa ollenkaan.

Unikot ovat aina vain kuvauksellisia. Olen ollut monta vuotta omavarainen silkki- ja pioniunikkojen kanssa. Annan unikkojen kylväytyä syksyllä ja kerään osan siemenistä keväällä kylvettäväksi. Saan tällä konstilla pari kukintaa ja unikkoja melkein koko kesäksi.

Mutta sellaisen jännittävän seikan olen huomannut, että muutamassa vuodessa tumman liilat rimpsureunaiset unikot ottavat vallan. Jonkinlaista luonnon valintaa selvästikin. Ihania nekin ovat, mutta koska haluan kaikenkirjavia unikoita, pitää välillä turvautua ostosiemeniin.

Ostin muutama vuosi sitten melkein mustan salkoruusun siemeniä. Olen esikasvattanut niitä kasvihuoneessa ja siirtänyt siitä pihalle. Kyllä ne itsekseenkin kylväytyvät, mutta varmistelen vielä esikasvatuksella, että saan näitä loppukesän kaunokaisia sinne tänne perennojen joukkoon. Kukintaa joutuu odottamaan aina seuraavaan kesään asti, mutta se on sen arvoista.

Kesällä telttailimme Etelä-Ruotsissa ja siellä salkoruusu kasvaa kuin rikkaruoho kadun reunoilla ja talojen seinustalla. Keräsin sieltä muistoksi mukaani siemeniä, joista osan kylvin jo syyskuussa. Saa nähdä kukkivatko jo ensi kesänä vai odotellaanko matkamuistoja vielä vuoden verran.

Lamoherukka ja mustaherukka kasvavat naapureina. Lamoherukan silmut hohtavat punertavina pengerryksen harmaata vasten.

Kasvihuoneen viereinen pengerrys rakennettiin keväällä 2010. Kuskasin silloin taimitarhalta pyöräkorissa lamo- eli pikkuherukan taimen kivien päälle kiemurtamaan. Myyjä sitä suositteli ja olin jonkin aikaa vähän sitä pettynyt ostokseeni. Pidin sitä kauhean tylsänä.

Mutta sitten taas kävi niinkuin usein käy. Lamoherukka näytti kyntensä. Tarkemmin sanottuna varhain puhkeavat lehtensä, herkät pikkuruiset kukkansa ja huikean syysvärinsä. Yksi ainoa taimi on kiemurtanut monen metrin levyiseksi kasvustoksi, joka peittää hiljallee maata myös pengerryksen alapuolella. Taimesta on riittänyt taivukkaita muihinkin puutarhoihin. Enää en luopuisi siitä mistään hinnasta.

--

It's been such a mild autumn. Frosty morning have been rare, today was maybe the second one. Well, we did have a couple of snowy mornings last week but that did not last long.

I was planning on beginning the planning season in the garden. I put the wheelbarrow away and was having a quiet cup of tea in the afternoon when it suddenly hit me. A new idea. So out again with the wheelbarrow and in with another hole in the ground. We'll see how far I get before the ground freezes.

This is what it looks like in the garden at the moment.

Syksy savipajalla

Syksy suhahti taas ohi yhtä villisti ja varmasti kuin joka vuosi. Mutta ehdin savipajallekin sentään muutaman kerran. Alussa tökki tosi pahasti. Dreijasin ja dreijasin ja aina meni vimpulaan ja uusiksi. Onneksi savi on armollinen materiaali. Kaiken voi kierrättää, kunhan sen tekee ennen polttoja.

Mutta alkukankeuden jälkeen pääsin dreijalla pitkästä aikaa tosi hyviin fiiliksiin. Päätin dreijata itselleni isoja aamiaiskulhoja ja sellainen noin 900 gramman saviklöntti istui dreijalla käteeni kuin valettu. No, niinhän se vähän onkin.

Ihan aina silti mene putkeen. Tämä saviklöntti ei suostunut löytämään dreijan keskikohtaa sitten millään. Joten päätin vähän leikitellä sillä. Tuli kulmikas kippo. Lisäsin tuohon vielä pari pientä nappulaa sorvauksen yhteydessä. Saapi nähdä mitä tulee uunista ulos, kun lasituspoltto on tehty.

Pikkutyyppi kulkee mukana pajalla ja on myös kovin tuottoisa keraamikko jo. Tässä syntyy sokerikippo.

Tällaisista aamiaiskulhoista meinaan pistellä jugurttia heti, kun lasituspoltto on tehty. Olen aivan innostunut tuosta kaiverrustekniikasta. Sorvattua kippoa olen kaivertanut sorvausraudalla ja muotoilutikulla olen vielä tökkinyt pientä lisäkuviota. Hauskaa, kuin mikä!

---

This autumn has gone by as quickly as ever. I've had time to do a little bit of pottery. Making something is so relaxing in this abstract world. And when my main job at the time is raising kids (well, keeping them alive, at least) it's wonderful to make something I can hold in my hand. And better still, eat my breakfast out of.

Porkkanoita ruukusta

Tämä syksy on ollut sadonkorjuun kannalta aika mainio. Palsternakat ovat edelleen maassa ja porkkanatkin vielä vähän aikaa sitten. Niin pitkään kuin maa ei ole jäässä, kaivelen juureksia lumenkin altaa tarvittaessa.

Kesän kokeiluihin kuului porkkanoiden kasvattaminen ruukussa. Hetken mielijohteesta heittelin mullalla täyttämääni ruukkuun porkkanansiemeniä, kun muutakaan kasvatettavaa ei juuri silloin ollut käsillä. Ruukku sai olla kesän lähinnä oman onnensa nojassa, harventaminenkin jäi tekemättä. Kai sitä joskus kasteltiin sentään.

Tuloksena ruukullinen herkullisia laiheliineja, jotka paahdettiin yhtenä sunnuntaina uunissa. Meinaan pistää uuden satsin tulemaan ensi kesänä. Tämä toimii myös parvekkeella!

--

Carrots from a pot. This was not something I planned. I just happened to have a pot full of soil and some carrot seeds in my pocket. I pretty much forgot the whole thing behind a tomato plant outside the greenhouse. But we got lots of rain and my dad must have watered the pot every now and then, too.

In the end we got these cute skinny carrots which we roasted for Sunday lunch. As easy as can be. You could even try this on your balcony.

Keittiötarha ennen lumentuloa

Juuri nyt puutarhassa näyttää hieman erilaiselta, kun kaikki tämä keskeneräisyys on hautautunut lumikerroksen alle. Mutta tältä näyttää lumen alla keittiötarhan laajennus. Kasvihuoneen päässä olevat vanhat penkit ovat vähän hunningolla, kääntämättä ja rikkaruohot perkaamatta.

Kummassakin penkissä viihtyvät edelleen reilu vuosi sitten väliaikaiseen istutukseen tuikkaamani mustaherukkapuskat. Niiden kaveriksi laitoin valeistutukseen muutaman ruusuntaimen ja pari muutakin pikkuista, joille ei tänä syksynä vakituista kasvupaikkaa löytynyt. Toisen penkin päähän Joni kylvi lasten kanssa arboretumin alun Turun kodin pihamaalta kerätyistä hevoskastanjan ja tammen siemenistä. Kasvimaasta on siis moneksi.

Isä on kuskannut traktorilla toiseen uraan ikivanhaa puukasaa, joka on jostain syystä jäänyt pilkkomatta polttopuiksi aika päiviä sitten. Se on seissyt peltotienvarressa niin pitkään kuin jaksan muistaa ja nyt viimein sille saatiin oivaa käyttöä. Puut pitävät lahotessaan penkin pohjat lämpimänä parikin vuotta ja vähemmän lahoista puista tehdään keväällä väliaikaiset istutuslaatikkojen reunat, jotka nekin saavat lahota osaksi penkkejä.

Toinen ura näyttää hieman edistyneemmältä, kun olen roudannut siihen kasvihuoneen vanhaa kasvualustaa. Hommia piisaa tällä rintamalla vielä pitkälle ensi vuoteen, mutta taidan vähitellen pistää lapion ja kottikärryt talviteloille.

Nyt on loistava hetki relata, tarttua puutarhakirjoihin ja tehdä suuria suunnitelmia tuleville kasvukausille!

---

Very little progress in the kitchen garden. Right now all this is covered under a merciful veil of snow. But a lot of work remains to be done here but I think we'll leave it for the spring to come.

Time to relax, read garden books and make big plans for the future!

Hyötytarhan laajennus lasagnepenkein

Hamarissa kaivettiin muutama viikko sitten tienvierien ojat ja kun kaivuri oli sitä varten nurkilla valmiiksi, varasimme kuskilta päivän omiin tarpeisiimme. Olen ollut kovin ylpeä siitä, että olen kaivanut kaiken puutarhassa omin käsin lapiolla, mutta joskus pitää joustaa omista periaatteista.

Olen haaveillut hyötytarhan laajennuksesta jo pidemmän aikaa. Hyötytarhan sopivin paikka sattuu olemaan koko pihapiirin savisimmassa kolkassa, joten maanparannusurakka on aika mittava. Olisin varmasti yli kuukauden pistellyt lapiolla ja kottikärryillä hommaa, jonka kaivuri ja taitava kuski tekivät vajaassa tunnissa.

Rikkaruohoja tursunnut pintamaa kuopaistiin pois parinkymmenen sentin syvyydeltä. Tujumpien voikukkien juuria jäi vielä maahan, mutta keksin niiden menoksi jotain ensi keväänä.

Kasvatuslaatikoiden pohjia varten kaivettiin kaksi kaivurinkauhan levyistä uraa. Kasvatuslaatikoista tulee neliön mallisia ja niiden väleihin tulee polut. En tehnyt mitään sen suurempia suunnitelmia, aika fiilispohjalta mentiin, niinkuin mun puutarhassa aina.

Merkkasin urien viereen kepeillä laatikoiden ja polkujen kohdat suurinpiirtein. Kasvatusalustan rakennan lasagnetekniikalla kerroksittain.

Urien pohjalle levitin sanomalehteä. Sanomalehti on tärkeä, jos lasagnepenkin kasaa nurmen päälle, koska se tukahduttaa alla olevan nurmen. Tässä meidän tapauksessa sanomalehdet eivät olleen välttämättömät, eivätkä ehkä tarpeellisetkaan, mutta kun niitä kuitenkin oli muutama kassi varattuna, päätin heitellä ne pohjalle.

Sanomalehtien päälle levitettiin haketta, jota oli kertynyt kesän oksasavotan jäljiltä. Sanomalehdet ja hake edustavat lasagnepenkissä ruskeaa eli hiilipitoista täytettä. Ruskeaa täytettä ovat lisäksi esimerkiksi syksyn lehdet, joita meilläkin kuskattiin kaivantoon.

Ruskean täytteen päälle kasataan vihreää eli typpipitoista täytettä. Näin syksyllä typpipitoisen tavaran saaminen ei olekaan ihan helppoa. Elävien kasvien osat, ruohosilppu ja puolivalmis komposti ovat oivia vihreitä täytteitä. Keräsin puutarhasta sen vihreän, minkä löysin: kultapiiskua, tomaattien rangat ja rehottavan salvian oksia. Osan korvasin kasvihuoneesta poistamallani kasvualustalla, johon sekoitin kanankakarakeita.

Hommaa riittää kyllä kevääksikin. Uomissa on nyt hädin tuskin yksi kerros ruskeaa ja yksi kerros vihreää. Kerrosten on tärkeää kastua läpikotaisin, mikä ei tähän aikaan vuodesta ole ongelma. Keväällä jatketaan viimeistään nurmikonleikkuusesongin alettua. Ruohosilppu on tähän hommaan kuin vihreää kultaa.

--

I'm finally expanding my kitchen garden. I have been very proud of the fact that I've dug everything in the garden by hand but this time I let a pro do the digging with a nice big machine. This part of the garden is very heavy clay and it would have taken me a month to do what now took less than an hour.

Because of the poor soil, I'm building the veggie plots with the lasagna technique where you pile up layers of brown carbon rich matter (newspaper, wood chip, branched, autumn leaves) and green nitrogen rich matter (green garden waste, grass, compost).

The green stuff is a bit hard to come by this time of the year so this project will continue in the spring.

Kasvihuoneen syyspuuhia

Hieman erilaiselta näyttää kasvihuoneessa tänään verrattuna edellisen postauksen alkusyksyn tunnelmiin. Nähän ehkä alkuun lohduttoman oloista, mutta oikeastaan ihanan puuhakastahan se on tämäkin aika.

Sato on korjattu, vihreiksi jääneet tomaatit on kypsytetty pirtin pöydällä ja keitetty tomaattikastikkeeksi pakastimeen talven varalle. Tomaattien rangat on irrotettu tukinaruistaan ja kannettu kasvihuoneen viereen rakennettavaan lasagnepenkkiin. Lasagnepenkkiin kuskaan myös osan kasvualustan mullasta, jotta saan tilaa uudelle mullalle ensi kesän tomaatteja varten.

Puutarhassa on ihanaa, kun mikään ei koskaan mene hukkaan. Mullan voi kätevästi kierrättää perennoille tai kasvimaalle ja kasvijätteistä kompostoituu ihanaa uutta maa-ainesta.

Kun saan syyshommat ansarissa kuntoon, viritämme isän kanssa sinne jouluvalot. Nyt alkaa jo olla korkea aika saada vähän loistetta pimenevään puutarhaan.

--

At the moment the greenhouse looks a bit different from what it looked like in the last post with pictures from two months ago. It does look a bit bleak but really there is a lot of stuff going on in the greenhouse still before winter. And it's fun stuff, too.

Once I've got the place cleaned up for winter, dad and I will hand up Christmas lights. Then this space will again be the brightest place in my garden.

Kesämuistoja: Kasvihuone koreana

Koska kesällä bloggaaminen jäi kokonaan, samalla jäi myös kuvien läpikäyminen. Nyt olen vihdoin ehtinyt selailla ja järjestellä valokuvia koneella, enkä malta olla näyttämättä vielä muutamia puutarhakuvia. Nämä taitavat oikeastaan olla syysmuistoija, mutta kovin kesäiseltä näyttää näin marraskuussa.

Syyskuun alussa pidettiin äidin kanssa Hamarissa pienet puutarhasiivoustalkoot. Piha ja kasvihuonekin olivat aika rempallaan, kun olimme elokuun helteiden aikaan pari viikkoa telttailemassa Ruotsissa ja pihatyöt olivat jääneet tekemättä. Saimme siivoushommiin kiritystä siitä, että toimittaja ja valokuvaaja olivat tulossa tekemään juttua kasvihuoneesta ja puutarhasta.

En ollut koko kesänä tainnut istuskella kasvihuoneessa kertaakaan. En ollut ehtinyt enkä toisaalta varmaan olisi juuri tarjennutkaan, kun kelit olivat mitä olivat. Kuvausta varten roudasin ansariin lampaantaljat ja oikein tuukinkin pöytään. Ja poimin puutarhasta salvian, kultapiiskun, kultapallon ja kehäkukan kukkia sekä unikon siemenkotia maljakkoon.

Kuvittelin, että kasvihuoneen stailaus olisi hauskaa, mutta löysin jatkuvasti itseni kaivelemasta jossain kukkapenkissä tai nyppimästä tomaatteja, vaikka olisi pitänyt valkata kaffekuppeja ja tasseja ja fiinistellä paikkoja lyhdyillä ja näteillä jutuilla. Stailaus ei selvästikään ole mun juttu, vaikka kauniista asioista tykkäänkin. Vaikeaakin se oli.

Pyöräytin kaffen kaveriksi gluteenittoman ja maidottoman marjakakun, josta on tullut yksi suosikkileivonnaisistani. Tämä helppo kakku näyttää hyvältä, maistuu kaikille ja bonuksena sopii myös ruokarajoitteisille.

Joni ja Pikkutyyppi opettelivat kesän aikana tekemään jäätelöä. Jätskinteossa tähteiksi jää aina munanvalkuaista, niinpä meillä on syöty myös paljon marenkeja.

Ja kun kasvihuone kerran kesän lopun kunniaksi laitettiin fiiniksi, niin kyllä siellä sitten tuli muutamana iltapäivänä istuskeltuakin fiilistelemässä!

--

Another flash back to the summer. Or to early autumn, really, as these pictures were taken in September. We did a big tidy up in the garden and dolled up the greenhouse for a photo shoot for a magazine.

I really had not spent much time in the greenhouse all summer apart from the hours needed for the wellbeing of my tomatoes. I had not once sat down on the chair I keep in there. But for the photo shoot I took some sheep skins and a table cloth out there and picked some flowers from the garden. And once they were all in place I did actually take time on a few September afternoons to drink my coffee there while making new plans for the garden.