Charleston

Lauantaina matkustettiin Liisan kanssa junalla Glynden kylään, josta jatkoimme jalkapatikalla Charlestoniin. Kävelyreitti kulki kartanon tiluksien läpi, lammashakojen välistä ja peltojen reunoja seuraavia hiekkateitä pitkin. Reilun tunnin patikkamatkalla saatiin pieni annos englantilaista maaseutua, jonka näkemisestä aina haaveilen.

Sata vuotta sitten Charlestoniin asettuivat taiteilijat Vanessa Bell ja Duncan Grant. Vanessan pikkusisko Virginia Woolf asui myös samalla seudulla. Talossa vietettiin ihan perinteistä taiteilijaelämää, maalailtiin seinille ja astioihin ja mihin milloinkin. Vieraita riitti ja omat huoneensa saivat myös Vanessan aviomies Clive Bell ja Duncanin ex-heila John Maynard Keynes, joka lopulta asettui ballerinavaimonsa kanssa läheiseen maalaistaloon. Vanessa ja Duncan saivat Charlestonissa tyttären, joka myöhemmin meni naimisiin Duncanin ex-rakastajan kanssa. Voin kuvitella, että lähiseudun maalaisilla on ollut mehukkaita juoruja jaettavana.

Taloon pääsee tutustumaan noin tunnin mittaisella opastetulla kierroksella, jolla saa mielenkiintoista tietoa talon ja sen asukkaiden vaiheista. Aika paljon talossa vierailleiden nimiä menee kyllä ohi, jollei tunne brittiläistä kulttuurihistoriaa. Mutta persoonallinen on tämäkin taiteilijatalo. Itselleni jäi parhaiten mieleen kierroksen päätös Vanessa ja Duncanin valoisaan ja värikkääseen ateljeehen.

Lapsille kierros talossa oli liikaa, heidät pistettiin Liisan kanssa pihalle heti ensimmäisen huoneen jälkeen. Liisalle suuri kiitos siitä, että pääsimme Jonin kanssa rauhassa kurkistamaan sisälle.

Talon edustalla on iso lampi ja seinustalta käydään portista muurein rajattuun puutarhaan, joka on hyvin suunniteltu kukkiva sekamelska. Jo toukokuun alkupuolella täällä kukkii tosi runsaasti sekä talon edustalla että puutarhassa.

Puutarha koostuu pienestä hyötytarhasta, kivetystä alueesta ja leveistä perennapenkeistä, joiden välissä on pieni nurmikko. Kaikki puut ovat pieniä, omenaa, päärynää ja muuta kukkivaa pikkupuuta. 

Perennapenkit ovat ihanaa sekamelskaa. Täällä ei ole noudatettu sääntöä, jonka mukaan isommat yhden lajien istutusalueet ovat näyttävämpiä. Ainakin näennäisesti eri perennoja on ripoteltu sinne tänne. Tykkäsin tosi paljon perennapenkeissä rehottavasta lemmikistä, joka antoi viehkon taustan kirjaville tulppaaneille ja narsisseille.

Tässä puutarhassa ei istutuksia ole sommiteltu värien mukaan vaan kaikki on iloisen kirjavaa. Ensimmäistä kertaa ymmärsin, että tyräkkikin voi olla hieno kasvi. Ehkä sellaiselle pitää löytää tilaa omastakin puutarhasta.

Leveiden perennapenkkien välissä kulkevat tosi säntilliset polut. Melkein kaikissa puutarhan pikkupuissa kiipeili joku köynnös, useimmiten kärhö tai ruusu. Täällä puut kukkivat siis kahteen otteeseen.

Kuulemma puutarha ei aina ollut näin hehkeä. Vanessan poika kuvaili tässä kohtaa sijainnutta keittiötarhaa kuravelliksi. Nyt talon huoneista on kuitenkin aivan huikeat näköalat puutarhaan tai talon edustan lammelle.

--

On Saturday we caught a train to the village of Glynde and walked to Charleston to see the house and garden where once lived artists Vanessa Bell and Duncan Grant.

I loved seeing a bit of that famous English country side as well as hearing about the household in Charleston which was quite unconventional. And the garden is such a wonderfully organised mess of color and different shades and shapes of green.

Lontoo: Helteinen sunnuntai

Lauantainen Charlestonin keikkka (josta raportoin pian) painoi vähän jalkoja sunnuntaiaamuna, joten päätimme viettää laiskan sunnuntain. Aamiainen nautittiin Liisan takapihalla. Paahtoleipää ja kunnon mustaa teetä maidolla tai ilman.

Lapset lähtivät Jonin kanssa läheiseen leikkipuistoon ja sillä välin Liisan kanssa varustauduimme yllättäen alkaneeseen varvastossusesonkiin.

Puistossa syödyn lounaspiknikin ja pienen lähiseuturetken jälkeen palasimme Liisan luo istumaan iltaa ja tekemään puutarhahommia. Liisan kasvatuslaatikoihin istutettiin kesäkurpitsan taimet ja kylvettiin papuja ja yrttejä. Illallakin oli vielä lämpöinen pihakeli.

Lontoo: Brixton

Yksi suosikkialueistamme Lontoossa on ehdottomasti Brixton. Nämä kulmat ovat tulleet tutuiksi aiemmilla visiiteillä, koska Liisa asui monta vuotta näillä nurkilla. Kun Liisan nykyisiltä kotikonnuilta Chrystal Palacesta meni suora bussilinja Brixtoniin, oli meidän tälläkin kertaa ihan pakko päästä haistelemaan näitä maisemia. Ja nimenomaan haistelemaan. Lasten mielestä hajut eivät tosin olleet ihan parhaasta päästä...

Perjantai-iltapäivällä Brixtonissa oli aika kuhina. Kampaamot täyttyivät hiuksiaan laitattamaan saapuneista naisista sekä heidän seuralaisistaan ja ruokakojuilla hankittiin viikonlopun tarpeita. Täällä on ihana vain pyöriä ja katsella ihmisiä ja ihmetellä ääniä.

Brixton Village & Market oli jo parilla viime käynnillämme muuttunut tosi paljon. Katetuilla kauppakujilla on vierivieressä pieniä putiikkeja, viihtyisiä pikkuravintoloja, kala- ja lihakauppiaita, jätskibaareja ja kaikanlaista krääsää myyviä kauppoja. Esimerkiksi ihan hyvä valikoima erilaisia pinjatoja ja muita juhlakoristeita olisi myös ollut tarjolla. Paikassa on rento ja viihtyisä fiilis ja lastenkin on turvallista kuljeskella, kun autoja ei ole ympärillä.

Liisa liittyi seuraamme työpäivän jälkeen ja pienen pyöriskelyn jälkeen päädyimme burgereille Honestiin. Ja hyvä niin, burgerit olivat mainioita ja erityisesti rosmariinillä maustetut ranskalaiset maistuivat sekä aikuisille että lapsille.

Jos aikoo perjantai-iltana syödä Brixtonissa, kannattaa olla ajoissa liikkeellä, puoli seitsemän maissa pöydät täyttyivät todella nopeasti.

--

Brixton is one of our favorite areas in London. Liisa used to live here and we still want to visit every time we're in London. Brixton Village and Market has become such a great for shopping and eating or just people watching. We had lovely burgers and fantastic rosemary chips at Honest.

Lontoo: Kukkia, kukkia!

Sillä aikaa kun olimme reissussa tuli kotonakin kevät. Tähän aikaan vuodesta tekee aina vähän pahaa olla poissa omasta puutarhasta, mutta onhan se toukokuinen Lontoo ihastuttava kukkapuineen ja tulppaaneineen.

Liisan takapihalla tulppaanit kukkivat viime kesän Ruotsinreissulta löytyneessä peltisoikossa.

Sinisade on mun mielestä aina niin ihmeellisen ihana aitoja ja taloja pitkin köynnöstäessään. Toivon ihan vähän salaisesti, että ilmastonmuutos vaikuttaisi oman puutarhani pienilmastoon sen verran, että joskus vielä voisin kasvattaa oman sinisateen. Aina voi haaveilla, eikös vaan!

--

It is always heart wrecking to be away from my garden at this time of the year. But May in London is quite wonderful, too!

Lontoo: Chrystal Palace

Viime viikolla lomailimme pitkästä aikaa Liisan luona Lontoossa. Edellisestä vierailustamme oli hurahtanut jo neljä vuotta, joten olikin jo korkea aika käydä kyläilemässä.

Ensimmäisenä päivänä pyörimme Liisan kotikulmilla Chrystal Palacessa. Tienoo oli meille aiemmilta visiiteiltä tuttua, mutta tekemistä ja katseltavaa riitti silti koko perheelle. Tykkään näistä Lontoon lähiöistä, jotka ovat kuin pieniä kaupunkeja. On pubeja, hyväntekeväisyyskirppiksiä, vanhantavarankauppa, pikkuisia putiikkeja ja kahviloita sekä ruokakauppa. Ja puistoja tietenkin.

Välipalaksi ipanat vetivät sausage rollit, kun kerran Lontoossa oltiin.

Lounastarpeet haettiin kaupasta mukaan ja suunnattiin Chrystal Palace Parkiin, joka on ihan valtava puisto. Ohikulkiessamme ihastelimme muotopuiston tulppaanit.

Nämä rauniot jäivät jäljelle, kun Hyde Parkista tänne siirretty Kristallipalatsi paloi 1930-luvulla. Rakennus on ollut aika huikea, nuo jäljellejääneet seinämät tuntuvat jatkuvan ja jatkuvan.

Puistosta löytyy myös valtavia betonisia dinosauruksia sekä mainio dinosaurusteemainen leikkipaikka, jossa kaksi- ja viisivuotiaat viihtyivät oikein hyvin.

Lasten mielestä parasta Chrystal Palace Parkissa (varmaan koko Lontoossa) on kuitenkin labyrintti. Ja onhan se hieno. Viime visiitistämme neljä vuotta sitten pensaat olivat kasvaneet sen verran korkeutta, että minäkään en enää pystynyt kurkkimaan aitojen yli. Ipanat vetivät polkuja pitkin hiki hatussa ja me isommat perässä.

--

Last week we visited Liisa in London for the first time in four years. We really should get around to travelling a little bit more often!

On our first day in London we stayed around Chrystal Palace where Liisa lives. The park there is fantastic with ruins of the Chrystal Palace that burned down in the 1930s and the maze which was a big hit with the kids.

Narsissiaika

Terkut Lontoosta! Kotiuduimme viime viikon lopulla ja riensimme saman tien Hamariin. Reissuraporttikin on tulossa, mutta ihan ensin pitää kurkistaa puutarhaan. Poissaollessamme on nimittäin tapahtunut vaikka mitä!

Narsissien kukinta on nyt Hamarissa parhaimmillaan. Ja näitähän meillä riittää. Olen vuosien saatossa kaivellut narsissien sipuleja ylös ja istuttanut niitä ympäriinsä pitkin pihaa. Ovathan ne huikeita isoina ryhminä perennapenkeissä, mutta tykkään myös siitä, kun ne lammashaan heinikossa hohtavat pienissä rykelmissä. Nämä ikivanhaa kantaa olevat narsissit ovat siitäkin mainioita, että kun yhden sipulin törkkää joskus johonkin, on siinä muutaman vuoden kuluttua jo pieni rypäs keltaista.

Ensimmäiset isommat tulppaanit avautuivat parahiksi perjantaina. Ensi viikonloppuna niitä on jo varmaan enemmänkin. Kasvitieteellisten tulppaanien kukinta meni meiltä sivu suun, kun oltiin reissussa.

Pari viikkoa sitten ruukkuihin istuttamani perunanarsissit ja helmililjat alkavat vedellä viimeisiään. Nypin niistä ja orvokeista kukkineet kukat pois ja sain elvytettyä istutukset vielä joksikin aikaa. Orvokit tietenkin jatkavat hommiaan vielä pitkään, mutta jonkin ajan kuluttua pitää kaivella nuo sipulikukat ylös ruukuista ja istuttaa perennapenkin nurkkaan.

Perjantai-iltapäivän lämmössä tomaatintaimetkin pääsivät hieman ulkoilemaan.

--

Greetings from London! We got back last week. I will post a report on the trip but first things first!

So much has happened in the garden while we were away. Daffodils are at their best and evertyhing is now quickly turning green.

Pihakeinun kunnostus

Taas yksi kunnostusprojekti, josta jäi ottamatta lähtötilanne kuvat. Tällä kertaa työn alla on pihakeinu. Tämä taitaa olla yksi kaikkien aikojen parhaita kirpparilöytöjäni. Se on peräisin ajalta ennen lapsia, kun kuljimme vanhalla Transportterilla ja piipahtelimme maalaiskirppareilla ohi ajellessamme.

Keinun ostin kauppiaan takapuolen alta. Olin tinkaamassa peitosta ja parista lautasesta, kun iskin siihen silmäni. Ei se kallis voinut olla, koska rahaa meillä ei juurikaan ollut. Peitto ja lautaset taisivat tulla kaupan päälle.

Viime kesäksi keinu jäi talvisäilöön, kun Pikkutyyppi innostui kiipeilemään siinä niin paljon, että aloin jännittää, että sen kanssa tulee isokin vahinko. Katsotaan miten tänä kesänä käy.

Keinun istuinosat on tehty tiikistä. Ne ovat edelleen uuden veroiset ja ikääntyneet ihan nätisti. Joni tarttui silti hiomakoneeseen.

Keinun istuimen kallistusta voi säätä hienolla rinkulakeppijärjestelmällä. Kaikki keinun metalliosat oli maalattu tumman ruskeiksi, mutta hiomalla paljastuneiden värien perusteella keinu on ollut elämänsä aikana ainakin vihreä ja valkoinen.

Projekti on vielä vaiheessa. Metalliosien uusi väri on jo valittu, mutta puuosiin sipaistavan öljyn valinta on vielä kesken. Pihaolosuhteet hieman rajoittavat mahdollisuuksia. Mutta eiköhän sopiva aine löydy tähänkin projektiin.

--

We bought an old garden swing at a flea market years ago. It has served well as it was but now we decided to give it some TLC. It's not finished yet. I'll show you when we're done!