Juhannus äidin puutarhassa

Juhannukseksi ajelemme aina äidin luokse. Aattona kisataan naapurien kesken juhannuskisat. Jotenkin kaikki aina tietävät kenen pihapiirissä kisat kulloinkin järjestetään ja väki saapuu pedantisti kuudelta kisailemaan. Kisojen jälkeen juodaan kaffet ja julistetaan tulokset. Voittaja saa pokaalin, johon on kaiverrettu kaikkien voittajien nimet jo vuosien ajan. Sitten palataan kotiin polttamaan kokko ja saunomaan.

Punalehtiruusu kukkii aina juhannuksena. Olen haaveillut tästä herkästä ruususta vuosikausia. Äidin ruususta olen kuskannut juurivesoja moneen otteeseen huonolla menestyksellä. Mutta edellisvuonna Jonin äiti löysi omalta pihaltaan vuosia sitten pois siirretyn ruusun jämän, joka nyt kasvaa Hamarissa.

Tämä huikean punainen pioni aukesi juhannuspäivänä. Kimalaiset sekosivat täysin. Niitä oli kukat täynnä.

Vaalenpunainen herkkä pioni kukkii kuin vimmattu. Ja tuoksuu myös. Äidillä on kolme juurakkoa pienessä penkissä vierivieressä. Pitäisi istuttaa taajempaan itsekin!

Äidillä on kaksi köynnöshortensiaa. Toinen peittää ison siirtolohkareen jo ihan kokonaan. Toinen kapuaa korkealle mäntyyn. Mäntyyn kiipeävästä hortensiasta juurrutin itselleni viime kesänä taimen. Laitoin ruukkuun multaa, maata pitkin kasvavan oksan ruukun päälle ja kiven oksan päälle painamaan oksaa multaan. Kesän aikana oksa juurtui ja syksyllä vein taimen Hamariin. Siellä se talvehti iloisesti ja viime viikolla istutin sen uuteen kotiin metsäpuutarhapenkkiin, josta kerron lisää myöhemmin.

Saan valtavasti tyydytystä siitä, että saan haluamiani kasveja ilman että joudun niitä ostamaan. Jakaminen, vaihtaminen, varastaminen ja lisääminen ovat mainioita tapoja hankkia uusia kasveja puutarhaan. Tykkään siitä, että kasveilla on tarina. Siitä, että ne muistuttavat mua pakoista, ihmisistä ja tapahtumista. Puutarha täynnä muistoja.

Menetyksiä ja suunnitelmia

Olen pitänyt melkein koko kesäkuun vapaata tietokoneelta. Ei se ollut mitenkään suunniteltu juttu. Niin vain kävi. Ihan liikaa kaiveltavaa pihalla, ruuanlaittoa, ratsastusta, lasten kanssa touhuamista, riitojen ratkomista (lähinnä lasten keskinäisiä), koiran lenkittämistä. Elämää siis. Enimmäkseen elämää pihalla. Siellä tapahtuu koko ajan vaikka ja mitä, enkä haluaisi missata mitään.

Puutarhassa kaikki kukostaa. Kasvit ovat ottaneet varaslähdön ja kiirehtivät kukkaan ennen aikojaan. Talven jäljiltä on myös ruumiita. Kaikki vanhimmat ja isoimmat mirrinminttumättääni ovat kuolleet. Kangasajuruohokin on mennyttä juuri siitä kohtaa, missä se on mielestäni ollut hienoimmillaan. Onneksi molemmat ovat siementäneet ja siementaimista olen saanut täydennystä menehtyneiden tilalle.

Siperiankärhöä lukuunottamatta kaikki kärhöt paleltuivat. Eniten harmittaa noiden kivien päällä suikertanut viinikärhö, joka oli aivan erityisen terhakka. Olen jättänyt kaikki juurakot maahan ylösnousemuksen toivossa. Paleltunut pioni lykkäsikin pienenpienen lehden viime viikolla kertomaan että vielä pihisee henki. Hurraa hänelle.

Ennen juhannusta kaivoin viimein korituolit esiin kanalan perukoilta. Tai no, isä ne kaivoi, kun itse en ylettänyt niihin talven aikana varastoitujen tavaroiden takaa. Yhden asetin tuohon pengerryksen eteen. Ajattelin, että siitä voisi katsella kasvihuonetta. Jos sitä joskus vaikka malttaisi istahtaa alas.

Vielä en ole malttanut.

Kyllä mä vielä joskus aion tuolla puutarhassa istuskellakin. En ehkä tänä kesänä, mutta joskus. Vaikka sitten vanhana. Sitä silmällä pitäen yritän löytää parikin pientä kaffetteluryhmää. Metalliset tuolit ja pöydän. Yhden tarvitsisin työn alla olevaan ruusumajaan. Toisen ehkä parsapenkin alle tai sitten uuteen hyötytarhaan, kunhan sekin valmistuu.

Lontoossa olisi antiikkimarkkinoilla ollut juuri sellaisia pihakalusteita joita tarkoitan. Ehtisiköhän sitä joskus ajaa pakettiauton Lontooseen asti ja lastata sen puutarhakalusteilla ja huristella takaisin?

Hyvä, rento ja virkistävä kesä

Alkukesä on näyttänyt tältä. Vaikka välillä tuntuu siltä, että mitään ei ehdi tekemään niin onhan sitä aika paljon kuitenkin tullut tehtyä. On pidetty pihakirppistä ja yhdet polttaritkin tuli suunniteltua ja toteutettua. 

Puutarha kukoistaa ja tänä vuonna on päässyt myös nauttimaan pihasta ilman jatkuvaa työleiriä. Se on hieno tunne, mutta lepoon on myös pakotettava itsensä. Jatkuva puuhastelu alkaa helposti maistua puulta ja työn vastapainoksi aivot kaipaavat myös lepoa vaikka kuinka kivaa olisikin.   

Lomaan on vielä muutama päivä ja sitten hengähdetään tovi. Jos vielä pihalta löytyy raparperia kannattaa virkistää itseään raparperikesäjuomalla. 

Raparperijuoman ohje löytyy täältä

Kesäterveisin
Päivi

Charleston

Lauantaina matkustettiin Liisan kanssa junalla Glynden kylään, josta jatkoimme jalkapatikalla Charlestoniin. Kävelyreitti kulki kartanon tiluksien läpi, lammashakojen välistä ja peltojen reunoja seuraavia hiekkateitä pitkin. Reilun tunnin patikkamatkalla saatiin pieni annos englantilaista maaseutua, jonka näkemisestä aina haaveilen.

Sata vuotta sitten Charlestoniin asettuivat taiteilijat Vanessa Bell ja Duncan Grant. Vanessan pikkusisko Virginia Woolf asui myös samalla seudulla. Talossa vietettiin ihan perinteistä taiteilijaelämää, maalailtiin seinille ja astioihin ja mihin milloinkin. Vieraita riitti ja omat huoneensa saivat myös Vanessan aviomies Clive Bell ja Duncanin ex-heila John Maynard Keynes, joka lopulta asettui ballerinavaimonsa kanssa läheiseen maalaistaloon. Vanessa ja Duncan saivat Charlestonissa tyttären, joka myöhemmin meni naimisiin Duncanin ex-rakastajan kanssa. Voin kuvitella, että lähiseudun maalaisilla on ollut mehukkaita juoruja jaettavana.

Taloon pääsee tutustumaan noin tunnin mittaisella opastetulla kierroksella, jolla saa mielenkiintoista tietoa talon ja sen asukkaiden vaiheista. Aika paljon talossa vierailleiden nimiä menee kyllä ohi, jollei tunne brittiläistä kulttuurihistoriaa. Mutta persoonallinen on tämäkin taiteilijatalo. Itselleni jäi parhaiten mieleen kierroksen päätös Vanessa ja Duncanin valoisaan ja värikkääseen ateljeehen.

Lapsille kierros talossa oli liikaa, heidät pistettiin Liisan kanssa pihalle heti ensimmäisen huoneen jälkeen. Liisalle suuri kiitos siitä, että pääsimme Jonin kanssa rauhassa kurkistamaan sisälle.

Talon edustalla on iso lampi ja seinustalta käydään portista muurein rajattuun puutarhaan, joka on hyvin suunniteltu kukkiva sekamelska. Jo toukokuun alkupuolella täällä kukkii tosi runsaasti sekä talon edustalla että puutarhassa.

Puutarha koostuu pienestä hyötytarhasta, kivetystä alueesta ja leveistä perennapenkeistä, joiden välissä on pieni nurmikko. Kaikki puut ovat pieniä, omenaa, päärynää ja muuta kukkivaa pikkupuuta. 

Perennapenkit ovat ihanaa sekamelskaa. Täällä ei ole noudatettu sääntöä, jonka mukaan isommat yhden lajien istutusalueet ovat näyttävämpiä. Ainakin näennäisesti eri perennoja on ripoteltu sinne tänne. Tykkäsin tosi paljon perennapenkeissä rehottavasta lemmikistä, joka antoi viehkon taustan kirjaville tulppaaneille ja narsisseille.

Tässä puutarhassa ei istutuksia ole sommiteltu värien mukaan vaan kaikki on iloisen kirjavaa. Ensimmäistä kertaa ymmärsin, että tyräkkikin voi olla hieno kasvi. Ehkä sellaiselle pitää löytää tilaa omastakin puutarhasta.

Leveiden perennapenkkien välissä kulkevat tosi säntilliset polut. Melkein kaikissa puutarhan pikkupuissa kiipeili joku köynnös, useimmiten kärhö tai ruusu. Täällä puut kukkivat siis kahteen otteeseen.

Kuulemma puutarha ei aina ollut näin hehkeä. Vanessan poika kuvaili tässä kohtaa sijainnutta keittiötarhaa kuravelliksi. Nyt talon huoneista on kuitenkin aivan huikeat näköalat puutarhaan tai talon edustan lammelle.

--

On Saturday we caught a train to the village of Glynde and walked to Charleston to see the house and garden where once lived artists Vanessa Bell and Duncan Grant.

I loved seeing a bit of that famous English country side as well as hearing about the household in Charleston which was quite unconventional. And the garden is such a wonderfully organised mess of color and different shades and shapes of green.

Lontoo: Helteinen sunnuntai

Lauantainen Charlestonin keikkka (josta raportoin pian) painoi vähän jalkoja sunnuntaiaamuna, joten päätimme viettää laiskan sunnuntain. Aamiainen nautittiin Liisan takapihalla. Paahtoleipää ja kunnon mustaa teetä maidolla tai ilman.

Lapset lähtivät Jonin kanssa läheiseen leikkipuistoon ja sillä välin Liisan kanssa varustauduimme yllättäen alkaneeseen varvastossusesonkiin.

Puistossa syödyn lounaspiknikin ja pienen lähiseuturetken jälkeen palasimme Liisan luo istumaan iltaa ja tekemään puutarhahommia. Liisan kasvatuslaatikoihin istutettiin kesäkurpitsan taimet ja kylvettiin papuja ja yrttejä. Illallakin oli vielä lämpöinen pihakeli.

Lontoo: Brixton

Yksi suosikkialueistamme Lontoossa on ehdottomasti Brixton. Nämä kulmat ovat tulleet tutuiksi aiemmilla visiiteillä, koska Liisa asui monta vuotta näillä nurkilla. Kun Liisan nykyisiltä kotikonnuilta Chrystal Palacesta meni suora bussilinja Brixtoniin, oli meidän tälläkin kertaa ihan pakko päästä haistelemaan näitä maisemia. Ja nimenomaan haistelemaan. Lasten mielestä hajut eivät tosin olleet ihan parhaasta päästä...

Perjantai-iltapäivällä Brixtonissa oli aika kuhina. Kampaamot täyttyivät hiuksiaan laitattamaan saapuneista naisista sekä heidän seuralaisistaan ja ruokakojuilla hankittiin viikonlopun tarpeita. Täällä on ihana vain pyöriä ja katsella ihmisiä ja ihmetellä ääniä.

Brixton Village & Market oli jo parilla viime käynnillämme muuttunut tosi paljon. Katetuilla kauppakujilla on vierivieressä pieniä putiikkeja, viihtyisiä pikkuravintoloja, kala- ja lihakauppiaita, jätskibaareja ja kaikanlaista krääsää myyviä kauppoja. Esimerkiksi ihan hyvä valikoima erilaisia pinjatoja ja muita juhlakoristeita olisi myös ollut tarjolla. Paikassa on rento ja viihtyisä fiilis ja lastenkin on turvallista kuljeskella, kun autoja ei ole ympärillä.

Liisa liittyi seuraamme työpäivän jälkeen ja pienen pyöriskelyn jälkeen päädyimme burgereille Honestiin. Ja hyvä niin, burgerit olivat mainioita ja erityisesti rosmariinillä maustetut ranskalaiset maistuivat sekä aikuisille että lapsille.

Jos aikoo perjantai-iltana syödä Brixtonissa, kannattaa olla ajoissa liikkeellä, puoli seitsemän maissa pöydät täyttyivät todella nopeasti.

--

Brixton is one of our favorite areas in London. Liisa used to live here and we still want to visit every time we're in London. Brixton Village and Market has become such a great for shopping and eating or just people watching. We had lovely burgers and fantastic rosemary chips at Honest.

Lontoo: Kukkia, kukkia!

Sillä aikaa kun olimme reissussa tuli kotonakin kevät. Tähän aikaan vuodesta tekee aina vähän pahaa olla poissa omasta puutarhasta, mutta onhan se toukokuinen Lontoo ihastuttava kukkapuineen ja tulppaaneineen.

Liisan takapihalla tulppaanit kukkivat viime kesän Ruotsinreissulta löytyneessä peltisoikossa.

Sinisade on mun mielestä aina niin ihmeellisen ihana aitoja ja taloja pitkin köynnöstäessään. Toivon ihan vähän salaisesti, että ilmastonmuutos vaikuttaisi oman puutarhani pienilmastoon sen verran, että joskus vielä voisin kasvattaa oman sinisateen. Aina voi haaveilla, eikös vaan!

--

It is always heart wrecking to be away from my garden at this time of the year. But May in London is quite wonderful, too!