Ruusujen hidas tuleminen

Jatkan käsityökorin inventaariota. Se etenee työ kerrallaan. Joihinkin niistä tartun nyt. Toisiin palaan myöhemmin.

Emme Liisan kanssa kumpikaan enää taida muistaa koska ostimme tällaiset ruusuristipistotyöt. Molemmilla on oma. Mulla oli joskus tapana pistellä tätä menemään televisiota katsoessa. Selkeästikin sellaisten ohjelmien aikana, joita en niin hirveästi tarvinnut katsella.

Nyt kun telkkua ei enää meillä katsota, on ruusujen eteneminen jumiutunut vahvasti. Kuvittelin, että kun luopuu televisiosta, jää valtavasti aikaa tehdä kaikenlaista muuta. Sittemmin olen ymmärtänyt, että jos telkkua katseli ennen tunnin viikossa, niin ei siitä ihan hirveän paljoa vapaudu aikaa muihin puuhiin.

Tämä laulu sopii iltateen ja ruusujen seuraksi. Jään odottamaan kuvaa siitä, miten pitkällä Liisan ruusut ovat!

Uusi tuttavuus

Suomentuliainen tällä kertaa oli uusi yrttituttavuus lipstikka, jota Laura jo loppukesästä kuivasi minua varten. Vähän kyllä jännitti yrtin kuljettaminen käsimatkatavarassa - onneksi tullivirkailijat eivät kuitenkaan olleet kovinkaan kiinnostuneita minusta!

Lipstikkaahan piti päästä heti kokeilemaan ja tein illalla lipstikkakeiton Kotilieden ohjeen mukaan. Mysin käyttämä liemikuutiomäärä kyllä epäilytti aika tavalla ja vähensinkin määrää reippaasti yhteen kuutioon. Vähemmälläkin olisi varmaan pärjännyt, sillä lipstikka antoi keittoon niin hyvän maun! Luulen että testaan lipstikkaa ensi kerralla myös suppilovahverokeitossa - onneksi sienivarastonikin kasvoi Suomessa ihanien ystävien ansiosta!

Aaah!

Uuniruoat on ihania. Kun vaan saa ainekset kasaan ja uuniin, niin ruoka valmistuu ihan itsekseen. Sillä välin voi itse touhuta kaikkea muuta mukavaa.

Tämä juuresresepti on vanha suosikki. Helppo kuin mikä ja sopii lisukkeeksi vaikka kalan kanssa tai ihan itsekseenkin.

n. 1 kg juureksia (oman maun mukaan perunoita, porkkanoita, bataattia tai muita)
1/2 valkosipuli
tuoretta timjamia
oliiviöljyä
hyppysellinen karkeaa merisuolaa
mustapippuria

Pese ja pilko juurekset peukalonpään kokoisiksi ja laita ne uunivuokaan. Laita valkosipulinkynnet juuresten päälle kuorineen. Lorauta vuokaan n. 3 rkl vettä ja 1-2 rkl oliiviöljyä. Ripottele pinnalle suola ja pippuri sekä tuoreita timjaminoksia. Paista 200 asteessa n. 40-50 minuuttia. Kypsät valkosipulit voi ottaa lopuksi pois tai puristaa kuorestaan lautaselle mausteeksi.

Tällä kertaa juuresten seuralaisena oli uunihaukea, joka tehtiin näin:

Kuullota 1 sipuli pannulla voissa. Lorauta uunivuokaan oliiviöljyä. Aseta ahvenfile vuokaan öljyn päälle. Laita kalan pintaan reilu ripaus suolaa. Kuorruta kala kuullotetulla sipulilla. Pinnalle vielä muutama nokare voita ja mustapippuria. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Palanpainikkeeksi valkoviiniä ja taustalle vaikka tämä.

Nami!

Ohikiitäneitä

Sunnuntaina junassa kotiinpäin lumouduin ohikiitävistä syysmaisemista. Kiiltävänmusta savinen kyntöpelto on niin kotoisa näky.

Näitä maisemia katsellessa voisi kuunnella vaikka tätä.

Pettymyksiä ja korvapuusteja

Sunnuntaiaamupäivällä suunnistimme suurin odotuksin Valtteri-kirppikselle. Puoli kirppistä tungoksessa kierrettyämme totesimme yksimielisesti, että tarjonta ei tällä kertaa vastannut tarpeimme. Päätimme lisäpettymysten pelossa jättää jäähallin kirppiksen väliin. Onko Helsingissä kivoja kirpputoreja vielä?

Jatkoimme Kallioon Villipuutarha-kahvilaan. Kivat kahvilat ovat niin harvassa, että tätä vierailua olimme odottaneet kovasti. Takaisku oli kuitenkin suuri, kun vielä yhdentoista jälkeen oli ovi lukossa, vaikka aukioloajat ovessa kertoivat kahvilan aukeavan jo kymmeneltä. Sisällä joku sytytteli kynttilöitä. Kuikuilimme kovasti ikkunoiden takana, mutta ovi pysyi lukittuna. Jonkin ajan kuluttua päätimme jatkaa matkaa kohti kotikahvilaa.

Onneksi aamupäivän pettymykset päättyivät lähikaupan pakastealtaalle. Saimme mukaan karjalanpiirakat ja korvapuustit kotiuuniin paistettaviksi ja kahvinkeiton lomassa teimme vielä munavoitakin.

Kotoisan kahvihetken parissa sunnuntai kääntyi iltapäivän puolelle. Seura oli mainiota, eikä ollut kiire mihinkään. Pöydänkulmalla oli iso pino harrastekirjallisuutta, jonka ahnasti kahlasimme läpi kahvinjuonnin lomassa.

Ja kaffettelun jälkeen laitoimme kutimet laulamaan.

Lauantai hyvässä seurassa

Lauantaina herättiin kuudelta ja oltiin reippaina puoli kahdeksan junassa. Kymmenen jälkeen meillä oli treffit kirjakaupan puutarhaosastolla. Kylläpäs oli kiva nähdä Liisaa ja Annia pitkästä aikaa!

Taas kerran olimme unohtaneet, että Helsingissä on aina kauhean kylmä. Mutta kaunistakin siellä on. Sain aamupäivällä kovasti kaivattua ensiapua syysaamujen asuvalintoihin. Syksyinen ilma inspiroi ostosten väripalettia.

Lounasaikaan saimme vielä äidinkin mukaan. Matkalla nepalilaiseen piti tietenkin päästä lankakauppaan. Ja thalien ja paneerien äärellä mieleen tuli uusia käsityöideoita eikä lankahyllyjä voinut paluumatkallakaan ohittaa. Olin kuitenkin hyvin hillitty ja ostin vain kaksi vyyhtiä lankaa, jonka herkulliset värit ovat ihan vastustamattomia. Äiti halusi kokeilla uutta sukkalankaa. Toivoin siitä joululahjaksi polvisukkia.

Teehetki

En ole aikoihin tehnyt lämpimiä voileipiä. Nyt oli kaapissa juuri sen sortin aineksia, että pääsi laiskottelemaan ruuanlaitossa. Nämä herkulliset leivät syntyivät seuraavista tarpeista:

ruispaloja
tomaattipyrettä
chilikastiketta
vuohenjuustoa
kylmäsavulohta
paprikaa
pippuria
rucolaa (valmiiden leipien pinnalle)

Palanpainikkeeksi haudutin kannullisen vihreää teetä. Olen syksyn myötä päässyt taas oikein kunnolla teen makuun. Ihan helposti menee kaksi tai kolme kannullista päivässä. Varsinkin nyt, kun vihdoin ehdin Kauppahallin mainioon teekauppaan ennen sen sulkemisaikaa. Nyt kaapissa on puoli kiloa erilaisia uusia teelaatuja maisteltavaksi.

Huomenna on kiva päivä, kun meidän blogilaiset kohtaavat pitkästä aikaa! Sen kunniaksi (ja Tanjan innoittamana) annamme Peggyn laulaa meille biisin, jonka fiilis tarttuu joka kerta.

Hyvän emännän perustaidoista

Tein syksyn viimeisistä puolukoista ruispuolukkapuuroa. Puuro kuuluu tietenkin tehdä Tellervo Väänäsen ja Rauni Sorrin Kotitalouden oppikirjan klassikko-ohjetta mukaellen seuraavasti:

1 l vettä
3-4 dl puolukoita (alkuperäisessä ohjeessa 2 dl puolukkasurvosta)
3 dl ruisjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1/2 tl suolaa

Vesi ja puolukat keitetään, kunnes marjat ovat vaaleita. Tellervo ja Rauni siivilöivät marjat pois, mutta mun mielestä sattumat kuuluvat tähän puuroon. Lisää jauhot ja keitä puuroa välillä sekoittaen, kunnes se alkaa saeta. Hauduta kypsäksi ja mausta.

Tellervolta ja Raunilta löytyy monia muitakin meillä Hamarissa usein käytössä olevia perusreseptejä. Puhumattakaan vinkeistä teryleenin pesuun, ikkunoiden tilkitsemiseen ja lapsen kasvatukseen. Takakannesta löytyy vielä kuvitettu opas keittiön työskentelytilojen ihannemittoihin. Äidin vanha emäntäkoulun raamattu on vuodelta 1964.

Paketti

Ensimmäinen Etsy-tilaukseni. Paketti saapui Etelä-Afrikasta asti ja kylläpä se olikin kaunis. Tulin valtavan hyvälle mielelle jo pelkän paketin nähdessäni. Puhumattakaan siitä, että Skinny laMinxin Heather oli lisännyt pakettiin hienon käsinkirjoitetun kortin ja hauskan hevosrintaneulan. Tuskin maltoin avata pakettia. Vastaisuudessa yritän muistaa paketoinnin tärkeyden itsekin!

Paketissa oli pitkään himoitsemani keittiöpyyhe. 50-lukulainen kannu- ja maljakkoprintti on ihana - harmi vain, että olin niin tohkeissani ja en ehtinyt silittämään pyyhettä ennen kuvan ottamista...

Keskeneräisiä

Piti tehdä käsityökorin inventaario, mutta en päässyt juuri pintaa syvemmälle. Löysin tällaiset rannekkeet, joita aloitin muistaakseni viime talvena, mutta innostus sittemmin laantui. Olen nyt syksyn aikana miettinyt, että haluaisin oikein pitkävartiset sormettomat. Ehkä näistä saisi vielä sellaiset!


Keltainen huivi on ollut työn alla muutaman viikon ja purettu noin seitsemän kertaa. Viimeksi viikko sitten työmatkalla Helsinkiin purin sen kahdesti junamatkan aikana.

Kudon aina oikein, mutta joka toisen silmukan edellisen rivin silmukkaan. Päädyin tekemään huivista puolet kapeamman, kuin alunperin ajattelin. Mutta en ymmärrä, miten tuosta alkupäästä on tullut noin muhkurainen!

Taivaalliset viikunat

Jo voi yksinkertaiset asiat olla hyviä! Leikkaa viikunat, valuta päälle reilusti hunajaa ja laita uuniin muhimaan kunnes viikunat ovat pehmenneet. Lusikoi kulhoon kreikkalaisen jogurtin seuraksi. Oi mitä herkkua! Juhlavampi jälkiruoka syntyisi kun hunajan seuraksi lorauttaisi vaikka jotain likööriä - sitäkin pitää testata pian!

Kohti kasvihuonetta!

Kaupan ilmoitustaululla tarjottiin vanhoja ikkunoita. Joni ja isä kävivät hakemassa. Ensi viikolla saisi kuulemma naapuristakin hakea.

Kasvihuoneprojektia varten hamstrattuja ikkunoita on kertynyt kuivurille jo ihan mukavasti. Sokkelit odottavat paketissa ladon takana.

Taas ollaan vähän lähempänä kasvihuoneunelmaa!

Mausteiset päärynät

Kohteliaina vieraina veimme lauantain kyläpaikkaan jälkiruokaa. Ja tätä jälkiruokaa teen varmasti uudelleenkin! Jo pelkästään keitinliemi oli ihan taivaallista - tuoretta inkivääriä, kanelitankoja, tähtianiksia, sitruunaa, vaniljatanko ja mausteneilikkaa. Nam! Liemi odottaakin nyt pakastimessa glögikauden virallista alkua - tuskin maltan odottaa!

Päärynöiden kanssa tarjoiltiin suklaakastiketta ja vaniljajäätelöä. Simonilla oli valinnanvaikeuksia suklaaostoksilla...

Jälkiruoka katosi valmistuttuaan parempiin suihin niin nopeasti, että en ehtinyt edes kuvaa ottaa. Tässä kuitenkin resepti ja sieltä löytyy kuvakin!

Yksi asia johtaa toiseen - eli miten valmistaa 4 kiloa porkkanoita puolessatoista tunnissa

Tilasin Porkkanapojalta porkkanoita. Porkkanapojan porkkanat tulevat 25 kilon säkissä. Se on aika paljon porkkanaa.

Olen tehnyt porkkanaraastetta ja porkkanakeittoa, antanut porkkanoita Mummille porkkanalaatikkoa varten ja kavereille lapsen ja koiran herkkupaloiksi sekä hemmotellut naapurin pollea. Ja porkkanoita piisaa.

Tänään pakkasin ison pussillisen porkkanoita mukaan, kun lähdettiin Hamarista. Vapaapäivän jäljiltä oli alkuillasta virtaa ja päätin tehdä porkkanamehua.

Porkkanoita pestessäni ja pilkkoessani muistin, että mukaan tulivat myös vihreinä poimitut kirsikkatomaatit, jotka olivat kyllä punertuneet huoneenlämmössä, mutta olivat vielä kovia. Päätin tehdä niistä tomaattikeiton siinä sivussa.

Porkkanoita mehustaessani mietin iänikuista mehustajan dilemmaa - mitä tehdä mehustuksesta jätteeksi jäävälle vihannesmössölle? Se olisi oivallista kompostiin, mutta kun sitä on niin hankala säilyttää kaupungissa siihen asti, että pääsee kompostille. Keksin heittää sitä keiton sekaan. Tomaattikeitosta tulikin tomaatti-porkkanakeitto.

Mutta porkkanoita vaan piisasi ja mehukannu oli jo täynnä. Eihän siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä porkkanakakku. Tai porkkanamuffinsseja, kun en löytänyt itseäni miellyttävää vuokaa. Porkkanakakkuun tulee muuten yllättävän paljon porkkanaa! Tämä vinkiksi kaikille muillekin, joilla on kilokaupalla porkkanoita nurkissa.

Kaiken tämän jälkeen jäljellä oli yksi pieni porkkana, jonka rouskutin alkupalaksi.

Loppuillan aionkin vaan syödä ja juoda ja kutoa!

Tomaatti-porkkanakeittoon tuli seuraavat ainekset (kaikki määrät hyvin suurpiirteisiä):

3 pientä sipulia
4 kynttä valkosipulia
1 kg kirsikkatomaatteja
3 tölkkiä tomaattimurskaa
3 dl porkkanamössöä (tai porkkanaraastetta)
1 paketti voimakasta Koskenlaskijaa
ripaus chiliä
reilusti mustapippuria
oman maun mukaan suolaa ja pippuria

Porkkanakakkutaikinan tein mukaellen Donna Hayn reseptiä:

3 1/2 dl fariinisokeria
2 dl rypsiöljyä
3 munaa
4 dl grahamjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
pieni ripaus kardemummaa
6 dl porkkanaraastetta
hyppysellinen lipstikkaa
kourallinen rusinoita (Liisa, nämä voi jättää pois! ;) )
rouhittuja pähkinöitä

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Vatkaa sokeria ja öljyä pari minuuttia. Lisää munat yksi kerrallaan ja vatkaa hyvin. Lisää jauhot, leivinjauhe, sooda ja mausteet. Sekoita ja lisää porkkanaraaste, rusinat ja pähkinät. Kaada taikina voideltuun kakku- tai muffinssivuokaan. Paista n. 45 minuuttia.

Porkkanakakun voi jäähdyttämisen jälkeen kuorruttaa tuorejuustokuorrutuksella. Meillä muffinit tekivät kauppansa lämpimiltään ilman kuorrutustakin. Kuorrutus syntyy näin:

Sekoita 250 g tuorejuustoa ja 1 dl tomusokeria sekä tujaus sitruunamehua. Nami nami!

Syyskylvöillä

Tähän mennessä kaikki puutarhan perennat on hankittu kaupasta tai saatu jakotaimina. Yksivuotisten unikoiden kasvattamisesta on kuitenkin virinnyt innostunut kokeilla siemenestä kasvattamista vähän enemmänkin.

Uusien kukkapenkkien kaiveluvillityksen huumassa jäi perennojen siementen keruu vähän viime tippaan. Viikonloppuna keräsin jättilaukan, mooseksenpalavapensaan ja ukonhatun siemeniä. Laitoin osan saman tien kylmäkäsittelyä saamaan. Kylvin siemenet pieniin muoviruukkuihin, seitsemän ruukkua kutakin sorttia.

Kaivoin ruukut kukkapenkkiin aiemmin kylvettyjen hevoskastanjaruukkujen viereen. Ruukkujen nimeäminen oli hankalaa (jälkeenpäin ajatellen olisin voinut kirjoittaa tussilla ainakin vihreisiin ruukkuihin), joten keksin latoa ruukut riveihin aakkosjärjestyksessä: hevoskastanjojen jälkeen tulee jättilaukka, mooseksenpalavapensas ja viimeisenä ukonhattu. Jos en enää muista tätä logiikkaa keväällä, kun toivottavasti ihmettelen pieniä taimia, niin ehkä muistan käydä täällä katsomassa!

Omaisuudesta luopumisen ihanuus

Niin mukavaa kuin tavaran hankkiminen onkaan, niin välillä on ihanaa päästä myös tavaroista eroon! Siskon mukaan lähti jo vaatteita, kirjoja, Cath Kidstonin länkkäri vahakangas ja pussillinen värikkäitä lankoja ja langanpätkiä sukkaraidoiksi ja lasten käsityöprojekteihin.


Osa tavaroista ei mahtunut matkalaukkuun, joten ystävällisesti toimitan ne ihan kotiin asti seuraavan kerran vieraillessani! Sisko saattaa olla eri mieltä ystävällisyydestäni - esimerkiksi Novitan vuosikerta Kimmo-lanka saattaa olla aika yllätys! Kuvan purkin ostin charitysta jo alunperinkin siskoa ajatellen - mielestäni tosi hieno, mutta sopii paremmin siskon keittiöön kuin omaani!

Kun näitä vaan löytyy ja löytyy!

Aamupäivä meni taas metsässä. Sienestykset saattavat vähitellen olla tältä syksyltä sienestetty. Kylmä ainakin alkaa tulla. Onneksi sain Jonilta kinuttua hanskat lainaan, kun alkoi tunto lähteä sormista.

Loppupäivä sujui rattoisasti haravan varressa. Haravointi on niitä mainioita hommia, jossa työn jälki suorastaan hyppii silmille. Onnistuin jopa selviämään urakasta ilman hiertymiä. Kolmessa tunnissa sain vasta etupihan ja ajotien reunat siistittyä. Sitten oli pakko lopettaa, kun alkoi olla ihan pimeää.

Hommia siis riittää vielä. Onneksi isä silppusi lehtiä ruohonleikkurilla (kunnes leikkuri hajosi). Odotan, että maan matoset pistävät töpinäksi sillä seurauksella, että lehtisilput katoavat nurmikolta hyvinkin nopeasti.

Iloinen yllätys

Löysin aamun puutarhakierroksella pienen aarteen, joka oli aiemmin jäänyt huomaamatta. Bowl of Beauty oli tehnyt siemeniä! Pioni kukki ensimmäistä kertaa viime kesänä. Silloin siihen ei tullut siemeniä, enkä odottanut niitä nytkään tulevan.

Keräsin talteen kaikki, jotka eivät olleet varisseet maahan. Ne pääsevät odottamaan kevätkylvöä. Ehkä muutaman vuoden päästä meillä on itsekasvatettuja pioneja!

Hyvää viikonloppua!

Kiireettömänä lauantaiaamuna. Kuppi teetä, keksejä, kirja ja kutomus. Täydellistä!

Sinisiä hetkiä vaahteran alla

Huvimajan vieressä oleva vaahtera pääsi kesällä suureen suosiooni. Erityisesti sen alin oksa, jonka varjosta löytyi mainio päiväkaffepaikka, kun huvimaja oli remontissa.

Sama oksa on puhuttanut kovasti. Isän mielestä se on liian alhaalla ja saisi lähteä. Ruohoa leikatessa on kuulemma tylsää, kun joutuu kumartelemaan ja väistelemään.

Toistaiseksi oksa on saanut jäädä. Olen ehdottanut sen alle vanhoista betonilaatoista kivetystä. Siinä pysyisi kahvipöytä hyvin pystyssä ja ruohonleikkuuongelmakin ratkeaisi kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Diplomatia on tärkeää myös puutarhahommissa.

Ensi kesänä tämän vaahteran alimman oksan alla juodaan taas aamupäiväkaffet ja katsellaan, kun vilja kasvaa!

Vapaapäivänä

Koti on ollut kovin vähällä huomiolla keväästä asti. Kaikki on ihanasti rempallaan. Välillä hunninko harmittaa. Olisi kiva viettää enemmän aikaa kotona. Ja nyt kun kelit ovat viilenneet pitäisi vaatekaappejakin päästä vähän päivittämään.

Päätin ottaa pari vapaapäivää.

Ennen kello yhtätoista ehdin makoilla sängyssä, nauttia aamiaiseksi ison kannullisen teetä ja kylmäsavulohifrittatan Liisan ohjetta mukaellen, lukea Hesarin, pestä lakanat, viedä peitot ja tyynyt tuulettumaan ja järjestää kesäkengät ylähyllylle ja saapikkaat kätevästi saataville. Sitten tiskasin, ompelin takin irronneet nepparit paikoilleen, korjasin mekon auenneen sauman ja kukkahameen revenneen taskun, otin esille talvivaatteet ja pakkasin kesämekot talvisäilöön.

Kyllä kotona on kiva olla!