Nahkapöksyt ja nyökyttelevä pingviini

Päivi-täti toi Klasulle lederhosenit tuliaisiksi. Ne roikkuvat Hamarin työhuoneen seinällä. Niiden henkseliosassa on muovinen edelweiss.

Äidillä oli pokkaa pukea poikansa nahkashortseihin. Tai ehkä Klasu tykkäsi lederhoseneista. En muista. Voi myös olla, että maatalousnäyttelyssä oli ihan tavallista esiintyä tällaisessa asussa.

Valion näyttelyosastolla oli ruletti. Yhtenä palkintona (omasta mielestäni pääpalkintona) oli pieneen pahviseen tötteröön pakattu muovinen pingviini, joka nyökytti päätään. Olin ikionnellinen, kun onnenpyörä pysähtyi sen kohdalle sitä pyöritettyäni. Mahtaisikohan pingviini vielä löytyä jostain?

Parkkipaikalla saimme juoda pullon limua puoliksi. Se oli hienoa.

Padron

Pakkohan näitä oli testata, kun kerran osui kaupassa vastaan. Noin yksi kymmenestä padron chilistä on tulinen ja loput mukavan makeita. Chilit pyöräytetään pannulla oliiviöljyssä ja päälle ripotellaan merisuolahiutaleita. Meiltä oli valitettavasti päässyt Maldon suola loppumaan ja jouduimme käyttämään ihan perinteistä ruokasuolaa. Hyviä olivat, vaikka meidän pussiimme ei ollut tainnut osua niitä tulisia ollenkaan.

Askelkuvioita

Tahtoisin osata tanssia. Liidellä pitkin parketteja niin, että varpaat tuskin koskettavat lattiaa. Askeltaa quickstepiä ja foxia hulmuavissa helmoissa ja korkeissa koroissa. Pyörähdellä sulavasti ja taivutella dramaattisesti.

Ihan ensimmäiseksi laittaisin soimaan tämän.

Jos olisin Ginger, mahtaisikohan Joni suostua Frediksi?

Ristipistorakkautta

Koskakohan on viimeksi ollut viikonloppu, jolloin en olisi ehtinyt kirppareille tai niiltä ei olisi löytynyt ostettavaa. Pyörähdin lauantaiaamuna Claphamissa ja harmikseni huomasin, että kaksi suosikkikirppariani oli lopetettu. Olin jo luopua toivosta kunnes muistin pienen kävelymatkan päässä sijaitsevan charityn. Matkalla oli muitakin kivoja kauppoja ja kirppari oli parempi kuin muistinkaan - hyllykaupalla astioita, jännittäviä esineitä ja muuta kiinnostavaa. Ja tarttuihan sieltä jotain mukaankin.

Tyynyraukka oli oli vähän kärsineen oloinen ja kovasti pölyinen, mutta silti se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pölyisyydestään huolimatta ristipistityö vaikutti melko puhtaalta ja mustan vakosamettitaustan halusin vaihtaa joka tapauksessa. Valitettavasti kuvan ottaminen lähtötilanteesta unohtui.

Voi sitä pölyn määrä kun ratkoin saumoja. Nyt pesty ristipistotyö odottaa uutta taustaa ja täytettä. Kaapista löytyisi tumman violettia samettia - sopisikohan se?

Tulevaa odotellessa

Hamarin yläkerta on edelleen hujan hajan. Yhä vaiheessa olevan rempan alta on kaikenlaista tavaraa tungettu ympäriinsä. Laatikkoja, ylimääräisiä vaatekaappeja, kaikenlaista sälää. Hyvä, kun kulkemaan mahtuu.

Remontin keskellä talven kirpparilöydöt eivät ole vielä löytäneet paikkojaan. Parempaa järjestystä odotellessa meidän makuuhuoneessa majailee pari senkkiä, ompelukone ja kaikenlaista pientä.

Uudemman senkin takana piileksii Klasun maalaama taulu, jolle kaavailin paikkaa alkoviseinältä. Mutta taitaa olla niin, että seinä pitää uhrata säilytykseen. Tykkään tuosta taulusta kovasti ja toivon, että sille löytyy paikka, jossa voin sitä ihailla.

Jos hyvin käy, Klasun huoneen tapetti saadaan vihdoin seinään ensi viikonloppuna. Sitten pääsemme yläkerran aulan kimppuun. Luvassa on katon, lattian ja seinien maalausta. Niihin käsiksi pääseminen tosin vaatii pitkällisen raivausurakan. Enkä kesään mennessä ollaan päästy valitsemaan maaleja.

Onneksi virtaa pisaa ja päivät senkun pitenee!

Kirpparilöytöjen lisäksi olen löytänyt tämän ihanan laulun, joka jää soimaan päässä.

Maa-artisokka keitto

Olen pitkään himoinnut maa-artisokkia ja nyt niitä tuntuu olevan tarjolla kaikkialla. Brixtonin 'maalaismarkkinoilta' ostetut eivät ehkä olleet kaikkein kauneimpia yksilöitä, mutta maku oli taivaallinen. Keitto syntyi tällä ohjeella.

Liukurimäessä

Viikonloppua tituleerattiin talven kylmimmäksi. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuiskasi lunta oikein kunnolla. Sunnuntaina kaupunki oli puuterilumella kuorrutettu.

Paimenkoiralla oli kova työ pitää vuoronperään ylä- ja alamäkeen sinkoileva laumansa kasassa. Välillä se sai laskea kainalossa alas mäkeä.

Tämä talvi on ihmeellisen ihana!

Intialaista

Sateisen kylmänä lauantai-iltana teki mieli intialaista katkarapucurrya. Resepti on peräisin intialaisen ystäväni äidiltä ja onnistuu aina, kunhan mausteet ovat kohtuu tuoreita ja makujen antaa avautua pannulla kaikessa rauhassa.

Curry

1 kg lammasta/kanaa/katkarapuja
4 suurta sipulia
3/4 tlk tomaatteja
5 valkosipulinkynttä (valkosipulijauhekin käy)
1 rkl jauhettua inkivääriä
1 rkl jauhettua korianteria
1/2 rkl jauhettua kuminaa
1 tls kurkumaa
Chiliä (tuoretta tai kuivattua)
1-2 tlk kookosmaitoa
öljyä
tuoretta korianteria
sokeria
suolaa

Pehmennä hienonnettu sipuli ja valkosipuli (jos käytät tuoretta) öljyssä. Sekoita kuivat mausteet veden kanssa paksuksi tahnaksi ja lisää tahna pataan sipulin sekaan. Anna mausteiden makujen avautua ja lisää paloiteltu lammas tai kana (jos käytät katkarapuja lisää ne vasta lopuksi).
Lihan kypsyttyä lisää tomaatit ja kookosmaito ja anna hautua ainakin puolisen tuntia. Lisää hienonnettu korianteri (ja katkaravut) ja tarkista maku (lisää sokeria ja suolaa tarpeen mukaan). Tarjoile basmatiriisin kanssa.

Raita

2.5 dl maustamatonta jogurttia (valuta tarvittaessa)
1/2 kurkku
hyppysellinen jauhettua kuminaa
tuoretta chiliä
suolaa
sokeria
mustapippuria

Raasta kurkku ja puristele liika neste pois. Sekoita jogurtin joukkoon ja lisää mausteet.

Kuin mulle tehty!

Kaikki alkoi tammikuussa. Kollegallani oli Lappeenrannassa yllään ihastuttava skottiruutumekko.

Päiviä myöhemmin huomasin, että en ollut päässyt mekosta yli. Olin ihan punaisten ruutujen lumoissa. Kävin kaupassa kyselemässä puuvillaista skottiruutukangasta, mutta sellaista ei löytynyt.

Viikkoa myöhemmin oli pakko meilata kollegalle ja kysyä mistä mekko oli peräisin. Mieletön tuuri - skottiruutumekko oli turkulainen!

Olin usein kurkistellut Boutique Minnen ikkunasta, mutten ole koskaan ennen osunut Kaskenmäkeen putiikin aukioloaikaan. Meilikirjeenvaihdon jälkeen pääsin vihdoin kurkistamaan sisälle.

Ruutumekkoa ei ollut valmiina, mutta sain tilata sellaisen. Lähtöä tehdessäni näin ovensuussa tämän!

Oli kuin olisin kotiin tullut. Kaikki oli kohdallaan! Värit, ruusut, tylli.

Sain kuulla, että uniikkihame oli pitkään roikkunut tangossa. Sen tekijää oli jo alkanut surettaa, kun kukaan ei ollut hametta halunnut.

Mutta voih - piti vetää vatsa tiukasti sisään, että sain napin kiinni. Sitten kävi ilmi, että hame oli ollut muotinäytöksessä päällä oikein pienellä naisella. Tätä varten nappia oli siirretty. Kun se palautettiin oikealle paikalleen, oli vyötärö kuin mulle tehty!

Se oli menoa sitten. Sillä takahuoneen hyllyltä bongasin vielä vihreän kukkakankaan, joka oli aiemmin ollut Martin Saarikankaan kartanossa verhona. Tilasin sitten siitäkin vielä hameen.

Eikö olekin ihan sallittua laittaa kaikki rahansa paikalliseen käsityöhön?

Heräteostos

Pari kuukautta sitten tapahtui jotain kummallista. Olen enemmän tai vähemmän aina tuntenut suurta vastenmielisyyttä korituoleja kohtaan, mutta eräänä joulukuun iltana tajusin, että makuuhuoneeseen on saatava korituoli ja heti. Mielellään vanha kauniisti patinoitunut yksilö.

Aikani huonekalukirppareita kierrettyäni tajusin, että haaveitteni tuolia ei taida edes olla olemassa. Aloitin metsästyksen uudelleen - tällä kertaa huomattavasti avoimemmin mielin. Ebaytä selatessani tunnistin ´1960´s conical chair´otsakkeen tuolin heti omakseni. Kunto vähän mietitytti, mutta pikaisen harkinnan jälkeen tein tarjouksen ja kävi ilmi, että kukaan muu ei ollut kiinnostunut tuolista.

Tuoli pääsi uuteen kotiin viime viikonloppuna. Kylvyn ja kuurauksen jälkeen tuoli näytti jo huomattavasti iloisemmalta. Ja taljallekin löytyi paikka.

Se toinen huone

Meillä viihdytään keittiössä. Niin paljon, että olemme miettineet, että voisimme vallan hyvin ottaa olohuoneeseen alivuokralaisen.

Olohuoneessa kuivatetaan pyykit. Sen halki kuljetaan avaamaan parvekkeen ovi ja töihin lähdettäessä kurkataan lämpömittarista aamun pakkaslukemat. Kirjahyllystä haetaan kirjoja keittiössä luettaviksi. Turkoosista arkusta kaivetaan lisää lankaa käsityöprojekteihin. Runkopatjasta rakennetulla sohvalla nukkuvat yövieraat. Joskus siihen on mahtunut kolmekin aikuista yöksi.

Kun pitkästä aikaa vietimme viikonlopun kaupungissa, tuli olohuoneessakin oltua. Sukelsin lanka-arkkuun ja siirsin keskeneräiset käsityöprojektit isompaan koriin sohvan viereen. Kannoin vuodevaatteet parvekkeelle tuulettumaan. Tuumin, että pian pitäisi vaihtaa ikkunalaudan kasveille uudet mullat. Viimeisestä mullanvaihdosta on jo aikaa. Keinuttelin keinutuolissa tähän tahtiin.

Otimme torkut sohvalla lampaantaljan päällä. Iltapäiväaurinko paistoi hetken sisään isosta ikkunasta. Pian se lämmittää jo!

Medaljonki

Ensimmäinen Etsy-ostokseni saapui pienessä laatikossa pumpuli-höyhenpedillä leväten. En ole vielä päättänyt mitä sen sisälle laitan.

Pikalahja

Perjantaiaamuna iski paniikki. Olin vallan unohtanut suunnitelmani tehdä lauantain päivänsankariystävälle lahjan. Pähkäilin asiaa suihkussa ja päädyin lasinalusiin. Onneksi olen saanut torkkupeittoprojektin myötä harjoitusta pyörylöiden teossa ja lasinaluset valmistuivat työmatkalla. Aluset muotoutuivat yön yli nuppineuloilla tyynyyn kiinnitettynä ja nopean paketoinnin jälkeen lahja oli antovalmis.

Aikaisia lintuja

Vuoden ensimmäinen kaupunkiviikonloppu. Kävi niin kuin jostain syystä usein viikonloppuna käy. Nousimme molempina aamuina tyytyväisinä aikaisemmin kuin viikolla koskaan. Eikä edes tehnyt tiukkaa. Joni epäilee, että ilmiöllä saattaa olla yhteys siihen, että on luvassa mielekästä tekemistä. Tiedä häntä.

Lauantaiaamuna olin tallilla jo yhdeksältä. Joni kolusi sillä aikaa kirppareita ja toi mulle lahjaksi kasvinsuojeluoppaan. Valitettavasti myyjä oli liimannut ison hintalapun kirjan viehättävään kanteen. Onneksi lappu irtosi melko pienin vaurioin. Toivottavasti en joudu kirjan oppeihin turvautumaan kovinkaan usein.


Sunnuntaiaamun kirppariretkellä minuun vetosivat kärryihin poseeraamaan kavunneet valkoiseen pukeutuneet naiset ja heidän sympaattisenoloinen vetojuhtansa. Muutama muukin hieno juttu tarttui mukaan.


Keittiöpyyhe oli selvästi mulle tarkoitettu. Sen keskelle on tällätty leima, joka kertoo, että sen on eräs Emil Hanhiniemi Ingmanista, Queenslandista lähettänyt kotimaahansa. Löysin Emilistä pari mainintaa netissä. Jostain salaperäisestä syystä kaikki Emilistä kertovat sivut ovat esperantoksi. Ymmärsin sanan "Australia" ja ehkä sanan "finna".

Tunteeko kukaan Emiliä?

Parittomia

Lauantaisen kirpparikierroksen antia - kynttiläjalka seuraksi jo kotona odottaville ja Boothsin Dragon teekuppeja kynttilöitä varten. Asetit olivat kupeista kadonneet matkan varrella, mutta kynttilähommissa se ei niin haittaa. Ja eipä taida haitata kyllä muutenkaan. Hyvin näyttävät alla olevatkin yhdistelmät toimivan. Ei asioiden aina tarvitse olla samaa paria.

Mahdankohan sittenkään malttaa valaa kuppeihin kynttilöitä... Tänään ainakin taidan nauttia lohikäärmekupeistä kiinalaisen uudenvuoden kunniaksi teetä!

Perheistä ja siteistä

Veljeksillä oli kaksoishäät. Kiertävä valokuvaaja otti hääpareista yhteiskuvan. Sulhaset olivat kovin totisia. Mummi hymyili sen verran, kun siihen aikaan potretissa passasi.

Kuvaaja jatkoi matkaansa. Seuraavan kerran ohi kulkiessaan hän piipahti tuomaan nuorillepareille hääpotretin. Poskiin ja kimppuihin oli sipaistu punaa.

Muutama vuosi ja kolme poikaa myöhemmin Mummi ja Viljo muuttivat vastavalmistuneeseen Hamariin. Veljeksistä tuli naapurit.

Kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin Hamarista tuli minulle Mummolan sijasta koti. Ja Erkistä ja Vuokosta meidän naapureitamme.

Erkki tapasi ajella meille punaisella naisten polkupyörällä kahvittelemaan. Pyörä laitettiin leikkimökin edustaan nojaamaan. Vuokko opetti iltaisin kyläkoululla posliinimaalausta. Pääsin mukaan Vuokon oranssin kuplan kyydissä. Kuplasta oli poistettu toinen etupenkki, jotta maalatut astiat oli helpompi pakata autoon polttoon kuljettamista varten.

Kahdeksantoistavuotiaana muutin kaupunkiin. Enkä aikonut palata. Myöhemmin ymmärsin, mitä sanotaan leopardista ja pilkuista. Tytön voi ottaa pois maaseudulta, muttei maaseutua tytöstä.

Nyt Hamarissa asuu perhekommuuni: isä, kaksi aikuista lasta, yksi vävypoika ja yksi koira. Osa aina, osa aina kun vaan voi.

Tupatarkastuksia

Teimme linnunpönttöihin tupatarkastuksen. Siivosimme viime kesäiset pesät pois ja ripustimme pöntöt odottamaan uusia asukkaita.

Kahdessa pöntössä ei ollut kukaan majaillut. Tikka oli käynyt molempien suuaukkojen kimppuun. Lastut olivat lentäneen pöntön sisälle. Toiseen pöntöistä oli joku vielä sujauttanut männynkävynkin.

Viimeiseen pönttöön oli mennyt sinitiainen lämmittelemään. Se pyrähti pakoon, kun avasin pöntön kannen. En tiedä kuka säikähti eniten - lintu, minä vai tikkailla tasapainoillut Joni.

Värikästä

Välillä kotini värikkyys suorastaan häiritsee minua. Keittiön pöydällä oleva värikäs pallovahakangas saapui jo ennen riemunkirjavaa mattoa ja sohvaa suojaa omenanvihreä peite. Uusin torkkupeitetekele ei valmistuttuaan ainakaan tule rauhoittamaan tunnelmaa.

Kävin jo kangaskaupassa tutustumassa vahakangasvalikoimaan ja ihastuin turkoosiin kankaaseen. Ja maltan tuskin odottaa, että torkkupeite valmistuisi. Taidan sittenkin olla värikkäämpi kuin luulinkaan!