Tänään oli hyvä hetki tarttua Liisan heittämään ruokahaasteeseen. Olen ollut heikolla ruokainspiraatiolla liikkeellä jo pitkään ja oli suorastaan vapauttavaa, kun joku muu oli puolestani päättänyt mitä syödään.
Seurasin kerrankin reseptiä melko tarkasti. Tosin taisin käyttää kukkakaalista enemmän varsiosia, kuin oli tarkoitus. Mamma opetti nuukaksi, enkä oikein pystynyt niitä varsia poiskaan laittamaan.
Ennen soseuttamista mietin Liisan vinkkiä nesteen määrästä ja varmuuden vuoksi otin puoli litraa nestettä erilleen. Ja hyvä niin. Keitosta tuli ilman sitäkin hyvin notkeaa. Niin notkeaa, itseasiassa, että lisäsin kermaakin vähän vähemmän, kuin mitä ohjeessa sanotaan. Seuraavalla kerralla vähennän varmaankin kasvisliemen määrän puoleen.
Sieniksi käytin aamulenkillä poimimiani suppilovahveroita. Paistoin ne voissa, kun sienten paistaminen öljyssä tuntui jotenkin suorastaan väärältä. Lisäsin reippaasti suolaa ja pippuria. Mun mielestäni sienet eivät olleet ollenkaan liian voimakkaan makuisia, mutta voi olla, että kuivatuissa sienissä maku on tujakampi.
Keitosta tuli mukavan pehmeän makuista. Joni tosin olisi kaivannut siihen lisää syvyyttä, mutta veikkaan, että sitä on tullut, kun huomenna syömme jämät alkukeitoksi tai välipalaksi.
Tykkäsin erityisesti siitä, että keiton liemessä on maitoa. Keitän aina sosekeittoni pelkkään veteen, mutta maidon ja voin liitto antaa tälle keitolle mukavan kesäkeittomaisen vivahteen. Vaikka aika kaukana kesäkeitosta ollaankin.
En varmasti olisi itse keksinyt paistaa sieniä keiton päälle, mutta ne kyllä kruunasivat tämän ruuan aivan ehdottomasti!
Suosittelen!
