Kirpparivillapaita

Pikkutyyppi sai villapaidan. Vähän pitää vielä odottaa, että se kasvaa siihen, mutta ei näin huikeaa käsityötaidon näytettä voinut jättää kirpparin hyllylle.

Katsokaa, miten tasaisesti on langat kuljetettu kääntöpuolella! Itse nostan heti kädet pystyyn. Ei riitä pinna minulla tuollaiseen.

Gerberahuumaa

Nämä kuvat ovat viime viikolta, mutta oli niin suloinen tapahtuma tuo gerberalabyrintin purkaminen, että on ihan pakko vielä näyttää nämä jälkijättöisesti.

Kyllä oli vaikea päättää minkä kukan ottaisi mukaansa. Ensin äidin kanssa valitsimme punaisen ja valkoisen, mutta lähtiessä muistimme, että meitä onkin kolme. Pikkutyyppi sai pinkin.

Aina sama ongelma

Miten ihmeessä minulta aina puuttuvat ne oikean kokoiset puikot? Jälleen kerran kaulahuivilangat ostettuani huomasin, että ne juuri oikean kokoiset puikot puuttuvat! Koon 8 ja 9 puikot minulta luonnollisesti tietenkin löytyvät ja vielä valtavasti suuremmatkin, mutta koko 10 pitää hakea kaupasta.

No toisaalta ei minulla ole vielä kaulahuivin mallikaan ihan selvillä. Palmikkoa haluaisin ainakin ja ehkä vähän hunajakennokuviotakin. Pitääkin vähän selata Ravelryn tarjontaa!

Parasta tällä viikolla

Laura:

Sateisen viikon jälkeen aurinkoinen sunnuntai. Kaivelin pihalla ja ruuan jälkeen livahdimme lähimetsän suppilovahveroapajille.

Lauantaiaamupäivän pyörähdys puutarhamyymälässä oli myös antoisa. Vettä satoi ja hiljaista oli ja sain napattua itseäni palvelemaan aivan loistavan asiantuntevan myyjän.

Nyt tiedän miksi havukasvit ovat niin kalliita ja miten tavallisen vuorimännyn voi halutessaan pitää pienenä, jos ei ole varaa kääpiösellaiseen. Paria herukkapuskaa lähdin hakemaan. Mutta ruusut olivat puoleen hintaan...

Liisa:

Pitkästä aikaa viikonloppu kotona! Olen siivonnut, pessyt pyykkiä, leiponut leipää ja omena-luumukakkua ja ehtinyt vielä nauttimaan ihanan aurinkoisesta viikonlopustakin! Ja iltojen pimetessä olen sytyttänyt kynttilöitä ja istunut kutimen kanssa sohvannurkassa. Eiköhän tämän voimalla taas jaksa!

Kesäkurpitsasalaatti

Meillä on sattuneista syistä syöty viime aikoina paljon kesäkurpitsaa. Täytettynä, paistettuna, grillattuna, lasagnessa, salaatissa ja niin edelleen. Kesäkurpitsa on ihan ehdottomasti suosikkivihanneksiani ja raakana vielä paljon parempaa kuin kypsänä.

Tämän kesäkurpitsakauden suosikikseni on noussut "kesäkurpitsaspagetti". Törmäsin ajatukseen Hesarin raakaruokajutussa ja repäisin jutun kyllä irtikin, mutta en ole sitä sittemmin nähnyt. No, ajatus jäi kuitenkin mieleen ja olen sitä soveltanut ahkerasti. Tällä kertaa söimme "spagettia" savukalan kanssa.

Tämä ruoka on huippuhelppo ja kannattaa valmistaa niin, että se syödään heti. Kesäkurpitsan suikaloiminen kannattaa tehdä ihan viimeiseksi, että suikaleet eivät ehdi vetistymään. Toinen vaihtoehto on hikoiluttaa suikaleet suolan kanssa, jos jaksaa olla viitseliäs. Ilman hikoilutusta tämän ruuan valmistaa muutamassa minuutissa. Salaatti kannattaa kasata suoraan lautasille, niin tiskiäkin säästyy!

Tarvitaan

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

3 tomaattia

4 keitettyä kananmunaa

mustapapuja

2 rkl pestoa

savulohta

yrttejä oman maun mukaan (esim. timjami ja basilika)

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

Pilko tomaatit ja lohko kananmunat. Irroita nahka savukalasta. Suikaloi kurpitsa kuorimaveitsellä "spagetiksi". Sekoita pesto kesäkurpitsan joukkoon ja kasaa päälle muut ainekset. Ripottele pinnalle tuoreita yrttejä oman maun mukaan. Timjami ja basilika sopivat ainakin oikein hyvin. Mausta suolalla, mustapippurilla ja lorauksella oliiviöljyä.

Sisäänkasvanut

Onpas chiliin tullut ikävä rupi, mietin, kun nostin pudonneen chilin kasvihuoneen lattialta. Tarkemmalla tutkiskelulla rupi osoittautuikin pieneksi pyöreäksi kiveksi, joka oli kasvanut chilin kylkeen. Ihmeellistä!

Muuta en keksi, kuin että sillä aikaa, kun chilit olivat häädössä kanalan päädyssä, on sade piikannut oksia niin, että chili on osunut maahan ja siihen on tarttunut kivi, joka sitten on kasvanut sen kylkeen kiinni.

Muutama vuosi sitten ystäväni sahasi naapurista pelastamaansa paksua pätkää jalavanrunkoa, kun saha osui johonkin kovaan. Rungon sisältä paljastui vanha keraaminen sähköeriste.

Pitääkö enää miettiä kumpi voittaa, luonto vai me?

Kulhot

Kesäisen savikurssin tuotokset pääsivät vihdoinkin kotiin. Toivottavasti kulhoja ei voi koskaan olla liikaa! Suurin kulhoista korvasi vuosia sitten tekemäni hedelmä- ja vihanneskulhon. Keskimmäiseen tein jo salaatin. Pienimmälle kun vielä keksisin käyttöä!

Borssikeitto

Kukkapenkissä kasvaneista punajuurista osa on päässyt venähtämään vähän turhan kunnioitettaviin mittoihin. Isoimmat ovat kahden nyrkin kokoisia jättiläisiä. Ja taatusti liian puisevia sellaisenaan syötäviksi.

Mietin kuumeisesti, mitä ihmettä niistä tekisin, kunnes äiti vinkkasi vanhan kunnon borssikeiton. Aivan loistava syysruoka!

Tarvitaan

3-4 liian isoa punajuurta (tai 8 normaalikokoista)

2 porkkanaa

pieni pala kaalia

pieni pala selleriä

2 sipulia

iso nokare voita

1,5 dl kuumaa vettä

1 kasvisliemikuutio

suolaa

mustapippuria

lipstikkaa

rosmariinia

timjamia

Juurekset, sipuli ja kaali suikaloidaan. Voi sulatetaan isossa kattilassa ja suikaloidut ainekset kuullotetaan, mutta ei ruskisteta. Lisätään veti ja liemikuutio sekä teelusikallinen suolaa. Anna hautua kannen alla, kunnes juurekset ovat kypsiä. Lisää oman maun mukaan suolaa, mustapippuria ja yrttejä.

Tuoreet yrtit ovat tietenkin parhaita tähänkin, mutta en jaksanut lähteä sateessa pihalle noutamaan, joten käytin kuivattuja. Ja oikein hyvää tuli niilläkin. Erityisesti tuoreen lipstikan kanssa kannattaa olla varovainen, ettei tulee liian lipstikkaista.

Ja tarjoiluun tietysti reipas nokare smetanaa!

Seuraksi pyöräytin sämpylät aamiaiselta jääneestä kauralesepuurosta suunnilleen tähän tapaan. Ja nyt olen ihan vakuuttunut siitä, että mitä löysempi taikina, sitä parempi sämpylä. Edes se, että kaapin perältä löytyneessä kuivahiivapaketissa luki parasta ennen jotain 2008, ei haitannut.

Parasta viime viikolla

Liisa:

Heräsin sunnuntaina täydellisen kuulaaseen syysaamuun. Nuotiolla valmistetun aamiaisen jälkeen teimme pitkän kävelyretken aamuauringossa. Loistava telttailukauden päätös.

Puutarhasuunnitelmia

Syksy on puutarhasuunnitelmien aikaa. Ja kuoppien ja penkkien kaivuun myös. Mieli lepää, kun saa polkaista lapion sitkeään saveen.

Olen kuljeskellut pihalla monta päivää ja pohtinut mihin saisin uuden perennapenkin. Yhteen vanhaan on tuloillaan muutos, kun on alkanut tehdä mieli havuja. Nyt pitäisi keksiä uusi paikka ainakin leimuille ja ehkä keltapäivänliljoillekin. Lääniä kyllä on, mutta kun suunnitteilla on monenlaisia projekteja, ei ihan mihin vaan kannata alkaa istuttamaan, ettei tarvitse heti vaihtaa taas paikkaa.

Ongelmallisia ovat vanhat herukkapuskat. Ne tuottavat vielä vaihtelevasti marjaa, enkä halua niitä poistaa. Mutta ne on istutettu hienosti hyvin väljiin riveihin ja vievät suuren osan puutarhasta ja saavat sen näyttämään kovin tylsältä.

Uusi kasvimaapenkki on jo kaivettu. Jos en muuta keksi, niin siihen mahdutetaan myös väliaikainen perennapenkki ja jatketaan suunnittelua.

Purkuhommia

Sillöin tällöin lankavarastojen kätköistä voi löytää hyvinkin hämmentäviä asioita. Kuten esimerkiksi villapaidan puolikkaan. Neuloin paitaa muistaakseni noin kaksikymmentä vuotta sitten ja homma ei koskaan edennyt hihoihin asti. Sen koommin en ole villapaitaprojekteihin uskaltautunutkaan!

Etukappale on jo purettu ja lanka on päässyt uusiokäyttöön. Toivotaan, että pitkään kadoksissa ollut neulontainto ei laannu. Muuten kaappien kätköistä saattaa parinkymmenen vuoden kuluttua löytyä keskeneräinen kauluri!

Parasta viime viikolla

Laura:

Sadonkorjuu ja lauantai-illan lättykestit. Aaamukaste ja aurinkoinen metsä. Lapio ja kottikärryt.

Sunnuntaina oli yhtäkkiä taas kesä. Pistin lounaan jälkeen pitkäkseni penkille ja katselin, kun pilvet lipuivat ohi ja yksinäinen lintu kaarteli korkealla.

Syksyn viimeiset telttailukelit taitavat olla käsillä. Perinteisen kirpparikierroksen sijaan kävimme naapurissa huutokaupassa. Matka teltasta kauppapaikaille taittui omenatarhan läpi. Rakastuin lipastoon, mutta valitettavasti auton takaluukussa oli jo neljä telttaa. Ja kotonakin taitaa jo olla aika ahdasta... Ystävän mattokaupatkaan eivät onnistuneet. Nyt suunnittelemme huutokauppareissua pakettiautolla!

Häädetyt

Kesällä kasvihuoneesta kirvojen vuoksi häädetyt chilit ja tomaatit ovat viettäneet loppukesän kanalan päädyssä. Seurana niillä on ollut talvelta ylijääneistä linnunsiemenistä kasvatetut auringonkukat.

Kirvat kaikkosivat lopulta, kun kylvetimme jääkylmällä kaivovedellä ja ruiskutimme mäntysuovalla riittävän monta kertaa.

Ja olemme yllätykseksemme saaneet satoakin!

Luumukakut

Luumusta on tullut ihan mun suosikkihedelmä. Tai sitä se on tähän aikaan vuodesta, kun saa ihania kotimaisia luumuja.

Pyöräytin viime viikolla pari luumukakkua vanhalla hyväksi havaitulla suosikkireseptillä. En ollut aiemmin kokeillut tuota kakkua luumun kanssa, mutta ihan yhtä hyvin toimii, kuin banaanin ja omenankin. Eli jätin siis tuosta ohjeesta vaan muut hedelmät pois. Ja lisäsin Annin vinkistä inkivääriä taikinaan.

Ja Liisalta opitun tavan mukaan tein kaksi kakkua samalla kertaa. Toinen syötiin heti ja toinen meni pakastimeen odottamaan yllätysvieraita.

Pihapuuhissa

Olen kaivellut pihalla. Esittelen lopputuloksen piakkoin, kunhan projekti valmistuu.

Parasta viime viikolla

Laura:

Viime viikolla saatiin olla maalla melkein koko viikko. Monta päivää pihahommia, marjaretkiä ja ratsastusta. Ja yhdet yökyläläiset.

Lauantaina Sarka-museon köyrimarkkinoilla haastateltiin kiuluntekijää ja maistettiin sahtia. Tavattiin tuttuja ja tilattiin yhdeksän kiloa hunajaa kotiinkuljetettuna. Ja välillä rapsuteltiin lampaita. Kaikki tämä hilpeän musiikin säestämänä.

Syksyn ensimmäiset merkitkin tuntuvat kivoilta.