Pikkutyypin kanssa puutarhassa

 

 

Perennapenkkien väliin on tarkoitus tulla luonnonkivistä ladottu polku. Ja tuleekin, mutta en ole malttanut sen kanssa kiiruhtaa, koska Pikkutyyppi on ottanut polun hiekkalaatikokseen. Ennen kuin voin kivetä tämän polun loppuun, on ehdottomasti kaivettava puutarhaan uusi hiekkalaatikko, koska pienikin määrä hiekkaa viihdyttää kaksivuotiasta ilahduttavasti. Ja se on arvokasta aikaa puutarhasta huumaantuneelle äidille!

--

My stone path in progress has become a sandbox for Little I. It will be a path eventually but it's not happening for a while. I need all the gardening time I can get and that little bit of sand is giving me extra minutes every day.

Pikkutyypin tähtikaarrokepaita

 

 

 

Pikkutyypin kaarrokevillapaita syntyi Picklesin liivin ohjeella. Lisäsin hihat käyttäen apunani Oslo-anorakin hihojen silmukkamäärää. Lankana käytin 7-veljestä ja puikkoina muistaakseni nelosia.

Ohjeen koko on 2-vuotiaalle, mutta ehkä johtuen langasta tai sitten siitä, että Pikkutyyppi tosiaan on pikkuinen, saa villapaita odottaa käyttöönottoa vielä jonkin aikaa.

Tuota kaarrokkeen kuviota tehdessä meinasivat ensin sormet krampata, mutta kun opin tekniikan, innostuin niin kovasti, että nyt työn alla on huivi samalla tähtikuviolla. Kuvio syntyy, kun ainaoikein kerroksen jälkeen kudotaan *yksi oikein, sitten 3 nurin yhteen ilman, että silmukoita pudotetaan puikolta. Sitten tehdään langankierto ja samat 3 silmukkaa kudotaan uudelleen nurin yhteen*.

--

A jumper for Little I. I added sleeves to this vest by Pickles. It turned out a bit big for her but we're happy to wait!

Tasku t-paita

Innostuin Pinterestissä vastaan tulleista tasku t-paidoista niin kovasti, että päätin kokeilla taskun ompelua omaan t-paitaanikin.Tässä minun versioni pikkutyypin mekosta ylijääneestä kankaantilkusta.

Puutarhajätekomposti, osa 2

 

 

 

 

Tervaa on sudittu ahkerasti ja puutarhajätekomposti alkaa olla valmis. Pohjalle ladottiin ranteen paksuisia koivunrankoja. Niiden päälle aseteltiin raudoitusverkkoa. Näiden tarkoitus on varmistaa, että kompostissa kiertää ilma.

Sillä aikaa, kun isä suti lautoihin tervaa, aloin innoissani jo täyttää kompostin toista puolta. Pohjalle oksia ja puuvajan lattialta haravoitua puukariketta, sen päälle vanhaa kompostia ja tuoreita rikkaruohoja ja puutarhasta leikattuja kuivia oksia. Sitten kerron poninkakkaa ja taas vähän vihreää. Pinnalle toin vielä kerroksen multaa, jonka päälle istutin pari kurpitsan tainta, joilla on toivottavasti lokoisat oltavat kompostin lämmössä.

Ihanaa ja mullantuoksuista juhannusta teille kaikille!

--

My garden waste compost is coming along nicely. The other half is all tarred up and I filled it with bark, old compost, pony poo and other goodies.

Wishin you all a groovy Midsummer!

Puutarhajätekomposti

 

 

 

 

Hiljalleen hyvää tulee. Alan vähitellen ymmärtää kärsivällisyyden etuja.

Puutarhajätekomposti on ollut ajatuksissa jo monta vuotta. Tähän asti puutarhajätteet on vaan kasattu pihan perälle erinäisiin kasoihin, joista sitä on hyödynnetty aika vajavaisesti. Nyt tähän tulee muutos!

Joni ja isä ovat ahkeroineet kompostin parissa jo muutaman tovin. Isä oli jo iskenyt pystytolpat siihen, mihin viikko sitten ilmoitin kompostin tulevan. Viikon aikana oli mieli muuttunut ja tolpat kaivettiinkin ylös ja iskettiin uuteen paikkaan. Yksi keskitolpista sattui tietenkin kiveen. Onneksi Joni oli lannistumaton. Kivi saatiin kuin saatiinkin halki ja palat kaivettua ylös.

Komposti rakennetaan niin, että se on kokonaan purettavissa ja laitoja voi madaltaa tai korottaa tarpeen mukaan. Inspiraation saimme vuosia sitten Lontoossa Chelsea Physics Gardenissa olevista komposteista. Se on muuten todella viehättävä kaupunkipuutarha, johon kannattaa ehdottomasti piipahtaa, jos siellä suunnalla liikkuu.

Kompostin puuosat tervataan. Olen aivan rakastunut hienoon tervan tuoksuun, joka meillä nyt leijailee puutarhassa.

--

My new garden waste compost is being built. We were inspired by composts we saw at Chelsea Physics Garden in London.

We're tarring the wooden bits. I love that smell!

Viikonloppuna

Viikonloppu kotona. Jännä miten paljon sitä ehtiikään tekemään, jos ei ole sen ihmeempiä suunnitelmia. Sunnuntaina tutkailin syksyn käsityökurssitarjontaa, sommittelin tilkkupeittoa ja vähän ompelinkin. Välillä piti sentään pysähtyä syömään.

Pedon uusi koti

 

 

 

 

Pedon koppi oli suunnitteilla pitkään ja hartaasti. Tähän asti koira on majaillut suoraan ulko-oven ulkopuolella niin, että se on päässyt rappusille suojaan keleiltä. Sisääntulon ympäristö on sen jäljiltä täynnä kraatererita ja ulos kulkeminen on ollut välillä vähän hankalaakin, kun oven takana on odottanut hyvin innokas kaveri. 

Mietimme pitkään koiralle uuttaa reviiriä ja päädyimme viimein ladon edustaan. Siellä se on yhä kaiken toiminnan lähettyvillä ja sillä on paljon tilaa liikkua, mutta se ei enää hallitse kulkureittejämme.

Yksi vanhimmista kukkapenkeistäni piti uhrata. Kaivelin perennat ylös ja istutin kärhöt, särkyneetsydämet ja kurjenmiekat pitkin puutarhaa.

Yksi kopin seinistä tehtiin irotettavaksi, jotta koppi on helppo tarvittaessa siivota myös sisältä. Ja vaikka koivut jonkin verran tuota seinustaa varjostavatkin, tehtiin Pedolle kunnon katettu terassi. Koppi sijoitettiin niin, että katolla seistessään Peto näkee juhannusruusuaidan yli pihaan tulijat.

Peto otti kopin heti omakseen. Erityisesti katolla loikoilu on sille mieleen.

--

The Beast has a new kennel. It's been love at first sight!

Lauantai-iltapäivä Turussa

 

 

 

 

 

 

 

A Saturday arvo in Turku.

Call me old fashioned

Nauti päivästä; paista lettuja uudella tavalla, hanki kirja ja virkkaa jotain perinteistä.

Huomaan pitäväni perinteisistä asioista.

• Pidän virkkaamisesta. 
• Pidän kirjoista, jotka ovat paperia ja joissa on oikeat kannet. 
• Pidän letuista. 

Mikään sähköinen kirja ei yllä siihen tunteeseen kun avaat postipaketin, jossa on uusi, koskematon, vielä painomusteelta tuoksuva perinteinen kirja. Kirja itsessään ei ollut niin perinteinen. Se pitää sisällään toki perusvirkkausohjeet, mutta myös paljon uusia kivoja ideoita. Kirjan kuvat ja ohjeet olivat oivallista katseltavaa ja jo oli pakko kaivaa virkkuukoukkukin esiin talviteloilta.

Pidimme miehen kanssa eräänä iltana lettukestit (kaksistaan). Perinteisen lettutaikinan sijaan kokeilin uutta reseptiä:

Letut - Pancakes

2 isoa banaania / large bananas
4 munaa / eggs
ripaus leivinjauhetta / hint of baking powder

Pistä banaanit ja munat tehosekoittimeen (+ leivinjauhe) ja taikina on valmis. Paista letut. Nauti!
Mix them all together and fry them. Enjoy!

Kuhinaa puutarhassa

 

 

 

 

Huh mikä vauhti! Tätä menoa ei taida olla paljon enää kukkijoita juhannuksen jälkeen.

--

It's all happening at once in the garden.

Pieni mekko - Butterick 3772

Myöhästynyt syntymäpäivälahja Pikkutyypille. Lahjansaaja taitoi kyllä arvostaa enemmän samasta paketista löytynyttä punaista kaksikerroksista bussia.

Mekko oli niin helppo tehdä, että minunkin ompelutaidoillani se syntyi parissa tunnissa. Muokkasin ohjetta sen verran, että tavallisten saumojen sijaan ompelin mekkoon ranskalaiset saumat ja laitoin kanttinauhan kaula-aukon kaarrokkeen reunusta koristamaan.

Aamutuima pihalla

 

 

 

 

Nyt ollaan päästy siihen sesonkiin, että sunnuntai-iltapäivisin iskee paniikki. Ei millään malttaisi lähteä maalta.

Viime viikolla meille kävi vanhanaikaisesti. Joni komensi minut ja Pikkutyypin puutarhasta saunaan puoli kymmeneltä. Olimme vielä täydessä työn touhussa ja olin äkäinen, kun en ehtinyt kuskata poninkakkaa neilikkaruusupenkkiin. Mutta ymmärsin, että hetki oli koittanut.

Ei siitä sitten enää saunan jälkeen lähdetty yötä vasten ajelemaan kaupunkiin, vaan kömmittiin nukkumaan. Mulla soi kello kuudelta, että ehdin kasiksi töihin. Ennen aamiaista oli kumminkin pakko livahtaa vielä pihalle.

Puuvillamekko

 

En tiedä mikä nyt vaivaa. Tämä on jo toinen Pikkutyypille kudottu vaate, joka on tainnut odottaa käyttöön pääsyä liian pitkään. Tällä kertaa syy on ihan omani.

Kudoin tämän puuvillamekon jo viime kesänä Picklesin tunikan ohjeella, mutta jostain syystä mulle tuli kauhea ongelma tuon puuvillalangan kanssa. Eikä edes mitään järkevää ongelmaa, vaan jostain syystä päätin, että en tykkää materiaalista. Mekko jäi sitten viimeistelyä vailla lojumaan neulekoriin.

Kaivoin sen sieltä jokin aika sitten esille ja viimeistelin. Nyt jos pidetään kiirettä, se voisi vielä mahtua! 

Jätskikulho

 

 

 

 

Tämä kulho oli vähän muotopuoli ja muutenkin aika tylsä tapaus ja pähkäilin sen lasittamisen kanssa pitkään. Lopulta päädyin lasittamaan sen ulkopuolen vanhalla luottolasitteellani matta värittömällä. Kipon sisälle sudin varmaankin viittä eri lasitetta. Kaikki taisivat olla vihreä- tai sinisävyisiä. Kuvittelin taas kerran, että muistaisin mitä lasitteita käytin, mutta eihän sitä koskaan muista.

Lopputulos on aika hauska. Kippo näyttää siltä, kuin siitä olisi syöty lämpimänä päivänä useampaa sorttia jätskiä suklaa- ja kinuskikastikkeen kanssa. Nami!

--

Vihreitä kippoja ja yksi sydän

 

Savitöiden lasittaminen on jännää puuhaa. Vaikka olisi miten hienon kipon tai muun tekeleen saanut aikaan, voi sen tuhoja lasittamalla aivan täysin. Ehkä siksi mulla on tapana rakastua lasitteisiin, jotka toimivat pomminvarmasti. Jokin aika sitten se oli mattaväritön lasite, jota käytin monta vuotta melkein kaikkeen mitä dreijasin. Nyt se on tämä heleän vihreä, joka meillä tunnetaan Marrun vihreänä.

Muutamaan kippoon kokeilin lasitteen alle piirustelua alilasitekynällä. En ole ihan varma kannattiko. Tai no, uuden kokeileminen kannattaa tietenkin aina, mutta ei ne kaikki kokeilut kyllä ihan kauhean hienoja olleet. Mutta annan ehkä sille kynälle vielä uuden mahdollisuuden syksyllä, jos vaikka ehtisin/jaksaisin suunnitella ennen kuin alan piirrellä.

 

Tämä ihanuus on Pikkutyypin ensimmäinen savityö. Itse muotoiltu ja itse maalattu. Se tarvitsee vielä takapuolelle lenksun ja sitten se pääsee eteisen seinälle.

Pikkutyyppi tosin oli itse sitä mieltä, että se olisi parempi keskellä olohuoneen seinää.

--

I am going through a green glaze phase. My copboards are already filled with pots glazed with matt white/colorless and now the rest of the space is taken up by green pots.

The heart is the first piece of pottery by Little I. She's already asking to go make some more.