Mustaa savea

Ehdin kevään aikana muutaman kerran savitöihin. En ollut päässyt puoleen vuoteen dreijaamaan, mutta varoituksistta huolimatta päätin kokeilla mustaa samottista savea, josta olen joskus aikaisemminkin dreijannut. Parin kipon jälkeen pikkusormien syrjistä tihkui verta ja kämmenet kuumottivat. Jouduin myöntämään tappioni savelle ja siirtymään silempään tavaraan. Onneksi kädet karaistuivat muutaman dreijauskerran jälkeen ja sain kaiken saven käytettyä.

Sudin mustasavikippojen sisäpuolelle valkoista engobea, koska halusin lasitteiden värit paremmin esiin tummalla savella. Tulokset olivat mielenkiintoisia. 

Turkoosi mattalasite ei tykännyt saven ja engoben yhdistelmästä ollenkaan.

Punainen lasite sen sijaan toimi paremmin kuin odotin. Tuloksena meilkein häränveren punainen astia.

Tumma läpikuultava vihreä toimii. Engobeen jääneet sudinvedot näkyvät hienosti lasitteen läpi.

 

Jostain syystä hennon vihreä lasite, jota meillä kutsutaan Marrun vihreäksi, muutti väriään ja kuroutui jännästi. Ilmeisesti se johtui saven ja engoben yhdistelmästä. Alun hämmennyksen jälkeen pidän lopputulosta tosi hauskana. En kyllä ole ihan varma, että tuo astia on elintarvikekäyttöön sopiva. Mutta hieno se on.

--

I have been experimenting with black clay this spring. It has a fair bit of chamotte and was quite painful to throw after a several month break in pottery. I had to give up after two pots as my hands were bleeding. Fortunately a bit of practise with smoother clay in between toughened my hands enough to work with this lovely groggy clay.

We don't have many glazed that work well with this clay at the pottery studio so I decided to experiment by painting the inside of the pots with white engobe. It worked very well with some glazes but not with all.