Ettei aika käy pitkäksi

...voi joulunakin tehdä vähän käsitöitä tai askarrella. Itse puuhastelin tämän lampun kehikon ennen vapaita. 

Tarvitset vain:

- lampun kehikon

- matonkudetta

- virkkuukoukun ja ketterät sormet.

 Tämä matonkude oli hiukan liian paksua, joten leikkasin kuteen puoliksi. Kerän leikkaamiseen meni tovi, mutta lopputuloksen kannalta työ kannatti tehdä.

 Tämän kehikon löysin Hemtexin alennusmyynnistä.

Lopputulos oli sympaattinen. Lamppu on tarkoitus laittaa makuuhuoneeseen. Pitäisi vielä löytää jostain vaaleansinistä sähköjohtoa lamppuun. (Idea tähän projektiin tuli Virkkuri-kirjasta.)

Herkutellen joulua kohti

Tämän vuoden joulutervehdykset olivat syötäviä. Mies leipoi urakalla saaristolaisleipiä ja minä kokeilinen suklaafudgen tekemistä. Molemmat ruskeat herkut onnistuivat mainiosti.

Saaristolaisleivät tehtiin Irja-tädin reseptillä. Helppo ja makoisa ohje. 

Suklaafudgen ohjeen löysin täältä. Ko. ohjeesta vaihdoin margariinin voihin ja keksien sijaan laitoin pähkinöitä. Sen verran makea herkku, ettei montaa tarvita sammuttamaan makeannälkää.

Aamiaissämpylät

 

 

 

Hamarissa on syksyn aikana herkuteltu sunnuntaiaamuisin tuoreilla sämpylöillä. Olen ottanut tavaksi pyöräyttää sämpylätaikinan saunan jälkeen ennen nukkumaanmenoa. Taikina saa sitten nousta rauhassa jääkaapissa yön aikana ja aamulla se vain nostellaan pellille sämpylöiksi ja tuikataan uuniin. Tällainen kaksivaiheinen leivonta sopii mulle oikein hyvin, kun kerralla aikaa ei tarvitse olla kuin ihan vähän vaan.

Näiden kanssa on hyvä laskeutua joulutunnelmiin!

Herkulliset sämpylät syntyvät helpolla perusohjeella, jota sitten muunnellaan tilanteen mukaan.

50 g hiivaa

3 dl vettä

iso ruokalusikallinen hunajaa

2 dl jogurttia, vettä tai maitoa

3 tl suolaa

jauhoja (vehnä-, sämpylä-, graham-)

Hiiva, kädenlämpöinen vesi ja hunaja sekoitetaan ja annetaan seistä, kunnes neste kuplii. Jogurtti, vesi tai maito ja suola lisätään sekaan. Tässä kohtaa sekaan voi sujauttaa myös porkkanaraastetta, syömättä jääneen iltapuuron tai vaikka kattilanpohjalle jääneen sosekeiton lopun. Lisukkeet tekevät sämpylöistä mehevämpiä. Ja sekaan voi heittää myös vähän kauraleseitä ja hiutaleita tai vaikka seesaminsiemeniä.

Jauhot lisätään vähän kerrallaan ja hyvin sekoittaen. En käytä mittaa, vaan heittelen eri sorttisia jauhoja sekaan fiilispohjalta. Vehnä- tai sämpyläjauhot ovat kuitenkin aina enemmistönä.

Jätän taikinan löysäksi. Ei se mitään puuroa saa olla, mutta kylläkin sellaista hyvin sormiin tarttuvaa. Parhaat sämpylät syntyvät taikinasta, joka on liian löysää käsin leivottavaksi. Sitten taikina jääkaappiin ja nukkumaan.

Aamulla nostelen taikinasta uunipellille kekoja lusikoiden avulla. Mummi on opettanut, että uuni kaunistaa pullan ja niin se tekee sämpylöillekin. Joskus kohotan sämpylöitä tässä kohtaa puolisen tuntia. Toisinaan pistän ne suoraan kylmään uuniin. Sitten uuni 225 asteeseen ja paistetaan n. 15 minuuttia. Jos muistan, heitän vielä paistumisen loppuvaiheessa uuniin hiukan vettä, niin sämpylät saavat vähän rapeamman kuoren.

Syksyn savityöt

 

 

 

En ehtinyt syyskaudella savipajalle kovinkaan montaa kertaa, mutta ehdin silti tehdä monenlaista. Innostuin pitkästä aikaa tekemään rasioita. Hiukan tuli jopa sellainen olo, että voisin harkita teekannuakin.

Kokeilin käsinrakentamistakin samalla, kun annoin Päiville dreijausohjeita. Näprääminen oli yllättävän hauskaa, vaikka vuosia olenkin vannonut, että dreijaaminen on minulle se ainoa oikea tekniikka.

Joulutalkoot

 

 

 

Liisan lomaillessa munkin on taas syytä aktivoitua bloggaamiseen. Syksy on ollut jostain syystä huikean meneväistä aikaa. Kamerakin on ollut rikki ja nyt kun se on parin rempan jälkeen taas kunnossa, en enää ole muistanut tai ehtinyt kaivaa sitä esiin. Ja sitten vielä hajosi vanha läppäri, jolla olen kuvia pyöritellyt. En edelleenkään ole innostunut kännykällä kuvaamisesta, mutta siihen olen nyt tyytynyt, kun puhelin on kuitenkin useimmiten käden ulottuvilla.

Meillä oli viikonloppuna joulutalkoot. Hamarin keittiö oli täynnä iloista sutinaa ja sotkua, kun parhaimmillaan neljä sukupolvea Mummista Pikkutyyppiin hääri jouluherkkujen parissa. Nyt on porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa ja imellettyä perunalaatikkoa pakastimessa joulua odottamassa. Pakastimeen odottamaan sujahti myös Hesarin kuukausiliitteestä bongattu Pepin puolukkajäädyke, joka ainakin ennen jäädyttämistä maistui aivan taivaalliselta.

Yksi satsi piparkakkuja on leivottu ja toinen mokoma taikinaa pistettiin pakastimeen joulunpyhiä varten. Ja riisipuuro ja väskynäsoppasesonkikin startattiin eilen.

Tänä jouluna meillä ei tähdätä kovinkaan ihmeellisiin kulinaarisiin suorituksiin. En kyllä tiedä ollaanko me koskaan tähdätty. Mutta yhdessä tekeminen on kivaa!

Lomilla

Tuliaisia Helsingistä. Valosarja tuomaan edes hieman jouluista tunnelmaa olohuoneeseen (olen kyllä niin tykästynyt valoihin, että ne taitavat päästä ympärivuotiseen käyttöön!). Uusi talja päätyi sohvalle ja lämmittää niin mukavasti, että lopullinen sijoituskohde selvinnee vasta keväällä!

Olen aloittanut jo joululomailun eli hauskaa joulua!

Työn alla

Yleensä tähän aikaa vuodesta puikoilta löytyy joululahjoja, mutta tänä vuonna keskeneräiset työt ovat valmistumassa ihan omaan käyttöön! Tai en nyt tiedä siitä valmistumisesta, mutta selvää edistystä on kuitenkin ilmassa. Yllä olevan kuvan kaulahuivi itse asiassa tuli valmiiksi viikonloppuna (jo oli aikakin, sillä aloitin projektin muistaakseni viime vuoden lokakuussa!). Malli on omasta päästä ja valmis huivi pääsi heti käyttöön.

Viime talvena aloittamani villapaitaprojekti ei juuri ole edennyt viime aikoina. Vaihdoin villapaidan mallia muutama kuukausi sitten ja nyt tavoitteena on Grainline Studion Jenin islantilaisneuleesta inspiraation saanut villapaita. Intoa olisi, mutta ajasta tuntuu olevan pulaa!

Bray-pipo ei vielä ole ehtinyt puikoille asti, mutta suunnitelmana olisi vielä saada sekin tänä talvena päähän. Inspiraatio tähänkin taisi taisi tulla Grainline Studion kautta!

Ai niin, kesälomalla aloittamani sukat ovat myös vielä työn alla. Mutta ne sentään teen lahjaksi!

Syksyn suosikkisalaatti 2

Lämpimän kurpitsa-sienisalaatin lisäksi tätä salaattia on tullut tehtyä viime viikkoina useampaan otteeseen. Salaatin voi koota omista lempi antipastoaineksista, kunhan mukana on ainakin pariloituja nektariineja tai persikoita, rucolaa ja mozzarella- tai burratajuustoa. Tässä salaatissa oli lisänä grillattuja latva-artisokan sydämiä, parmankinkkua ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Kasaa ainekset vadille, lorauta päälle balsamiviinietikkaa, oliiviöljyä, ripaus sormisuolaa ja mustapippuria ja nauti tuoreen leivän kanssa. 

Inspiraatio salaattiin löytyi Kitchy Kitchen blogista.

Makuuhuoneessa

Remontti aloitettiin makuuhuoneesta, mutta sen jälkeen huoneessa on nukkumisen lisäksi säilytetty niin sohvaa, muuttolaatikoita kuin remonttivehkeitäkin. Nyt ylimääräinen tavara on kannettu toiseen makuuhuoneeseen ja meidän makuuhuoneessa alkaa jo olemaan aika mukavaa. Vielä kun saisin hankittua ovet vaatekaappiin...

Syksyn suosikkisalaatti 1

Maistoin salaattia ensimmäisen kerran kaverin luona keskiviikkona ja sunnuntaihin mennessä olin jo tehnyt salaattia kolme kertaa kotona. Pitääkö kehua vielä enemmän? Täydellinen talvisalaatti!

Lämmin kurpitsa-sienisalaatti

1 kg myskikurpitsaa isoina kuutioina
12 salvian lehteä
4 pilkottua valkosipulin kynttä
4 rkl rypsiöljyä
suolaa ja mustapippuria
ruokalusikallinen voita
300 gr herkkusieniä
rucolaa
150 gr sinihomejuustoa

Kastike:
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamiviinietikkaa

Sekoita kurpitsa, salvia, valkosipuli ja öljy uuninpellillä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda 190 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia.

Paista sienet pannulla voissa ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hieman jähtyneet kurpitsat ja sienet keskenään ja lisää murennettu juusto, rucola ja kastike.

Ohje on alunperin Guardianista. Samalla sivulla oleva punajuuri-bulgursalaatti näyttää myös aika herkulliselta. Sitä ennen taidan kyllä tehdä vielä kerran kurpitsasalaattia!

Lissu ja Kerttu

Sain kollegalta tehtäväksi miettiä jonkun eläimille annettavan joululahjavinkin Lemmikki-lehteen. Tein siskon koirille jo varmaan vuosi sitten makuualustan virkaten ja olen purkanut kyseisen työn jo pariin otteeseen. Nyt sain sopivan kimmokkeen virkata alustan uuteen kuosiin ja samalla sain kirjoitettua aiheesta pienen vinkin myös ko. lehteen. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.