Pikkuveljen peitto

Liisa piipahti pikaisesti ja toi Pikkuveljelle aivan ihastuttavan tilkkupeiton. Tämän alla kelpaa kölliä. Tunnistan kankaista ainakin Liisan kesämekkoa ja Köpiksestä ostettua keltaista.

Pikkutyyppi esitti heti peiton nähtyään kainon toiveen, että josko Liisa voisi hänellekin tehdä oman.

Kiitos, Liisa!

--

Liisa made this gorgeous quilt for Little T. We all love it. Little I immediately asked if Liisa could make one for her, too.

Leppis ja sen kaveri

Päivi järkkäsi meille hopeasavikurssin. Onhan se minua ennenkin hopeasaven pariin houkutellut, mutta olen kieltätynyt jyrkästi, koska (muka) vihaan kaikkea pientä näperrystä. Tällä kertaa kutsuun oli ovelasti paketoitu synttärijuhlat, joten en mitenkään voinut kieltäytyä.

Aluksi olin hieman kauhuissani 7 gramman saviklönttini kanssa. Olen tottunut ostamaan savea kiloittain ja nyt kädessä oli säälittävä pieni nokare savea, joka oli vielä tavallista painavampaa.

Hikihän siinä hommassa tuli. Kaikkein jännintä oli, kun uunista ulos tulleesta valkeasta esineestä kuoriutui hopeinen teräsharjan ja hiomasienen avulla. Pikkutyyppi sai leppäkertturiipuksen ja sen kaveriksi tein pienen pyörylän, josta en vielä tiedä mikä se on.

Oma kamerani jäi kotiin, mutta Kreetta otti hienoja kuvia, Käykää kurkkaamassa!

Voisin kokeilla uudemmankin kerran. Kiitos, Päivi!

Suuria unelmia

Aikaa on hurahtanut tovi kun olen viimeksi mitään blogiin päivittänyt. Nyt lienee sen aika. Asuntomme on laitettu myyntiin ja uudesta on tehty tarjous, joka on hyväksytty. Hyvällä tuurilla muutamme kesäksi uuteen kotiin. Pitäkää peukkuja. Siitä en uskalla vielä kertoa sen enempää. Pettymys on suuri, jos asiat eivät menekään toivotusti.

Olen myös vanhentunut vuodella ja alan nyt todellakin käydä viidettäkymmenettä - huh.

En järjestänyt mitään suuria juhlia, mutta sain viettää viikolla mukavia hetkiä ystävien seurassa. Sunnuntaina olimme joukolla Villa Järvelässä. Naurua ja iloa riitti!

Lainaleivonnaisia

Alan hiljalleen uskoa, että elämä jatkuu, vaikka lapsia onkin kaksi. Vaikuttaa siltä, että muutkin ovat tilanteesta selvinneet. Vaikka välillä jännittää, että saako Pikkutyyppi Pikkuveljen hengiltä. Yritys on välillä aika kova. En edes uskalla kuvitella, millaista haipakkaa on lähipiirimme tuoreiden kaksosten perheellä. Se, joka sanoi, että kyllä kaksi menee siinä kuin yksikin, oli valehtelija.

Viime viikkojen kotisuuntautuneisuudella ollut odottamattomia seurauksia. Meillä on pitkästä aikaa alettu leipoa. Ensin löysin Omenamintun blogista mainion kauraleivän ohjeen. Sitä meillä on syöty jo useaan otteeseen.

Toinen viime viikkojen suosikki on ollut Lähiömutsin porkkanapiirakka, johon tutustuin, kun yläkerran naapurit tulivat tapaamaan Pikkuveljeä. Jostain syystä olen antanut itseni ymmärtää, että vain voin kanssa on mahdollista saada aikaan herkullisia leivonnaisia. En varmasti olisi edes kokeillut tätä öljypohjaista porkkanakakkua, jollei sitä ensin olisi kannettu valmiina pöytään. Olin heti aivan myyty. Aivan loistavaa, pehmeää ja ilmavaa. Ja smetana antaa kuorrutukselle mainion vivahteen. Oih. Pitää varmaan taas tarttua raastimeen ja ryhtyä leipomaan!

Kuumetta!

Viikonloppuna puutarhaan laskeutui peippoparvi. Kottarainen tonki kuivia lehtiä perennapenkissä.Siellä minäkin kuopsutin ja leikkasin kuivia perennanvarsia, ruusuja ja omenapuita. Pikkusen myös haravoin ja maltoin jopa istua auringossa haaveilemassa uusista istutuksista.

Pikkutyypin kanssa kylvävämme tomaatit ja basilikat ovat jo itäneet ikkunalaudalla. Lumikellot pelastuivat lumen alta. Popsittiin ruohosipulia suoraan penkistä. Maaliskuussa!

Kädet syyhyävät. Minä olen valmis. Nyt vaan aurinkoa kehiin, maa kokonaan sulaksi ja mielellään vähän kuivemmaksikin. Pian pääsee lapionvarteen. Parhaat päivät ovat ovella!

PS. Lauantaille osui myös merkittävä virstanpylväs. Pikkutyyppi oppi sanomaan r:n. Nyt sitä pitää käyttää kadotettujen mahdollisuuksien edestä: "Mää kaaRRRan tän vesiväRRRiveRRRen poies." "Me koRRRjattiin toi pysähtynyt keRRRo."

--

Spring fever! Birds are arriving. The snow that came back last week left again. The sun is warming up my flower beds. The garden has woken up.

The best is yet to come. But it's just around the corner!