Kevätsiivous

Kaupunkikodissa ollaan julkisivurempan loppusuoralla. Meille remppa on ollut vähän rankempi kuin odotettiin. Betonipölyä tuli ilmeisesti ulkopuolelta suojaamatta jääneestä tuuletusräppänästä ja siivottomasta rappukäytävästä niin, että hengitysoireiden lisäksi meitä alkoi kutittaa aivan vietävästi. Raavimme unissamme ihon verille. Ensin luulimme, että meillä on jotain kirppuja sängyssä, mutta sitten tajusimme, että kutina alkoi, kun pölyä alkoi tulla sisään. Selvisi, että betonin sidosaineet voivat aiheuttaa iho-oireita. Siitä, mitä betonipöly tekee keuhkoille, en halua kovinkaan tarkasti tietää.

Ei muuta kuin lapset kasaan ja maalle evakkoon. Täällä ollaan oltu kohta kaksi kuukautta. Joni on iltaisin työpäivän jälkeen pessyt pölyä lattioita ja seinistä ja tavaroista. Viime viikolla kävin hakemassa 10 jätesäkillistä tavaraa maalle pesuun ja harjaukseen. Tyynyjä, takkeja, kenkiä, lampaantaljoja, pehmoleluja, torkkupeittoja. Niitä säkkeihin sulloessani tajusin, että nuo on niitä juttuja, joista koti syntyy. Kun ne ottaa pois, jää pelkkä kodin luuranko.

Maalla pesukone käy monta kertaa päivässä. Perjantaisin Joni tuo taas uuden satsin tavaraa. Vaatekaapitkin pitää tyhjentää. En vielä tiedä mitä teen langoille.

Olohuoneessa tilanne on pahin. Sinne ei tee mieli mennä edes käymään. Se on kuin ydinlaskeuma-alue, josta ei halua hakea mitään tavaraakaan.

Kun urakoitsija joskus saa rappukäytävän siivottua niin, että sieltä ei enää tule pölyä sisään, alkaa remontti. Seinät ja katot uusiksi.

Yritämme ajatella, että tämä on vähän perusteellisempi kevätsiivous. Muuten tämä masentaisi.

Sinnikkäästi vain eteenpäin. Niin totesi Mumminikin, kun keskiviikkona kiipesi 207 askelmaa vesitorniin. Toivottavasti minäkin tähtään vielä kuukautta vaille 87-vuotiaana korkealle.