Eteinen, eiku...

Joskus tulee huteja. Kaupunkikodin eteisen uusi vaaleanpunaisen sävy oli ihan liian sininen. Joni urheasti lupautui maalaamaan seinät uusiksi, vaikka tilassa on viisi oviaukkoa paljon muutakin rajattavaa.

En ole vielä itse nähnyt uusinta väriä livenä. Pidellään peukkuja, että sävy on nyt kohdallaan. En taida hennota enää pyytää uutta maalikerrosta...

--

Oops, went for the wrong pink in the hallway.

A great big thanks to Joni for not whinging (very much) about having to repaint.

Pihan puuhamaa

Ehkä meihin on iskenyt joku syyshullutus. Hiki hatussa mennään. Ja hymy korvissa.

Piti kaivaa ylös osa yhdestä vanhasta perennapenkistä, kun se oli ränsistynyt ja huonosti perustettu ja rikkaruohojen valtaama. Kaivelin siitä ylös narsissin sipuleja ja muutaman perennan ja samalla tuumailin, että kauheasti olisi kaikkea uuteen paikkaan siirrettävää kasvia pitkin pihaa, eikä ne tähän mahdu.

Mutta eipä hätää. Lääniä riittää ja lapiolla saa kätevästi lisää tilaa. Kuoppa kasvaa päivä päivältä. Olen päättänyt, että ainakin yhden kottikärryllisen kaivan joka päivä niin pitkään, kun maalla ollaan.

Tämä vasta on terapiaa!

--

A shovel, a wheelbarrow and some heavy clay.

Just the kind of therapy a mom needs.

Kulta, mitäs jos...

Voi kuinka suloisesti meillä on taas lähtenyt homma lapasesta. Vaikka aika loppuu joka päivä kesken, pitää koko ajan ideoida uusia projekteja vanhojen päälle.

Ensin oli se julkisivuremppa ja se pöly, joka tunki sisään kämppään ja pakotti meidät evakkoon. Sitten tuli se kevätsiivous, jolla se pöly pestiin pois. Sen jälkeen huomattiin, että kun kerran on kämppää tyhjennetty, niin pistetään vähän pintoja kuntoon samalla.

Ja sitten sain päähäni, että kirjahylly on jotenkin liian raskaan näköinen siinä olohuoneen seinällä. Ja kun sekin kerran oli jo purettu pois maalauksen tieltä, niin mitäs jos senkin laittaisi uusiksi.

Ja tässä sitä ollaan. Joni juoksee kilpaa syksyn kanssa ja kiittelemme viime päivien keleistä, joina liimat kuivuvat ulkolämpötiloissa. Hilkulla mennään ja lämpömittaria tihrustetaan pitkin päivää.

Uusi kirjahylly on siis työn alla. Minä käyn välillä vähän sen aihioita hipelöimässä pihalla. Kerrankin on ihanaa jalavaa, joka on tulossa meille eikä jollekin muulle.

--

Things have gotten a bit carried away. Once again.

It started out as a big spring clean. Then it became a small renovation (floors, walls, ceilings...). We had to take down the book shelf for the paint job. And once it was down, I suggested we'd get rid of it altogether and make a new one. I was only half serious. But here we are. 

Niin, onhan meillä se kaupunkikotikin...

Ehkä vielä muistatte sen julkisivurempan ja pölyn, joka tuli meille sisälle? Sitä on siivottu oikein urakalla. Kevätsiivouksesta on tullut puolivuotinen projekti. Huoneet ovat saaneet uutta maalia ja lattia lisää öljyä. Olohuoneen lamppukin kävi maalla pesussa ja on nyt säteilevämpi kuin vuosiin.

Vähän ennen loppusuoraa tuli vielä mahtava ylläri, kun kämpästä löytyi luteita, mutta niistäkin on nyt päästy. Lohdutukseksi kaikille mahdollisesti luteita kotiinsa saaville, että ei se ihan niin kamalaa ole, kuin nopealla googlauksella voisi kuvitella. Patjammekin pelastui, kun saunotimme sitä (ja kokoelmaa tekstiilejä ja sängyn alla säilössä olleita tavaroita) kymmenen tuntia. Tiedoksi kaikille jääkiekkopelin omistajille, että peli ei testiemme perusteella kestä kovaa saunomista, ainakaan tuntikaupalla.

Ei tämä ihan kivuttomasti ole mennyt, mutta hengissä ollaan. Kyllä tuntui hassulta, kun kävin viime viikolla siivoamassa kämppää. Olin ollut poissa aika tarkkaan puoli vuotta. Tavarat näyttivät tutuilta, mutta jotenkin oudoilta. Pikkuveli oli vasta pariviikkoinen, kun pakkasimme kamamme ja lähdimme. Nyt se konttasi ihmeissään ympäriinsä.

Loppusuoralla siis viiletetään, mutta kuten kuvasta näkyy, hieman on vielä tehtävää, että tästä kehkeytyy lapsiperheen asuttava kaupunkikeidas.

--

First dust and then bed bugs have kept us away from our home in the city. Now they are all gone and we're almost done with the clean up and renovations.

The past six months have not been a picnic but we're still alive and talking to each other. That has to be a good sign.

Väriä seinään

Ollaan syksyn kynnyksellä ja on aika astua kotiin sisään. Vaikka ulkona pihatyöt vielä jatkuvat niin sisälläkin jo kädet syyhyää. Saimme maalattua eteisen (väri: valkea kuulas) elokuun sateisena viikonloppuna. Eteisessä on vähän mummolafiilis, koska seinä on lasikuitutapettia ja väri korostaa pinnan kuviota entisestään. Jostain kun vielä löydän kivoja vaatenaulakoita niin eteinen on valmis.

Olisko värissä vähän samaa kuin Laurankin tulevassa olohuoneessa?

Takkahuoneen harmaa seinä peittyi vaaleansinisen alle. Väri tuntuu hyvältä luonnon valossa, mutta illalla se on kylmä. Ajatuksena on vaihtaa huoneen valaisin ja polttimo astetta lämpimämmäksi niin luulisi pelastavan tilanteen. Muussa tapauksessa huone on maalattava uudelleen...löysin huoneeseen myös uuden sohvan tori.fiistä. Vanha 60-luvun sohva on vuodesohva ja on ihan kohtuullisessa kunnossa. Vaatii vain uuden verhoilun, joka on kuvassa paikoillaan, mutta ei vielä kiinnitettynä. Lattialla odottavat matonkuteet virkkaajaansa - sadepäiviä odotellessa.

ps. ideoita miten saisi pidettyä kissat poissa raapimasta uutta sohvaa?