Ehkä meihin on iskenyt joku syyshullutus. Hiki hatussa mennään. Ja hymy korvissa.
Piti kaivaa ylös osa yhdestä vanhasta perennapenkistä, kun se oli ränsistynyt ja huonosti perustettu ja rikkaruohojen valtaama. Kaivelin siitä ylös narsissin sipuleja ja muutaman perennan ja samalla tuumailin, että kauheasti olisi kaikkea uuteen paikkaan siirrettävää kasvia pitkin pihaa, eikä ne tähän mahdu.
Mutta eipä hätää. Lääniä riittää ja lapiolla saa kätevästi lisää tilaa. Kuoppa kasvaa päivä päivältä. Olen päättänyt, että ainakin yhden kottikärryllisen kaivan joka päivä niin pitkään, kun maalla ollaan.
Tämä vasta on terapiaa!
--
A shovel, a wheelbarrow and some heavy clay.
Just the kind of therapy a mom needs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti