perjantai 27. helmikuuta 2015

Vielä vähän talviriemuja




Kylän laskiaisrieha oli ja meni jo reilu viikko sitten. Hauskaa oli. Saimme lainaksi ihanan Pelletti-tamman, joka kiskoi kaikkia halukkaita reessä ympäri pihaa. Ja viime hetkellä kyhätty napakelkka riemastutti lapsia niin paljon, että ensi kesän projektiksi otetaan vähän tukevamman napakelkan pystyttäminen.

Tällä vauhdilla talviriemut on kohta riemuittu. Turussa lunta löytyy enää lumikasojen jämistä ja niistäkin hintsunlaisesti. Hamarissa sentään on vielä maa valkoinen, mutta hiihdot taitaa olla tältä talvelta hiihdetty sielläkin, ellei säätilassa tapahdu muutosta pian.

Toisaalta lähestyvä puutarhasesonki alkaa jo kutkutella. Viikonloppuna tein pienen tarkastuskierroksen Hamarin puutarhassa. Jouluruusu oli huvimajan reunustalla jo paljastunut lumen alta ja availi nuppuaan. Kätkin sen lumen alle uudelleen, ettei palelluttaisi itseään.

--

A couple of pictures from our village shrove happening on Valentines day.

The lovely Finnhorse mare is called Pelletti and she was on loan from the local riding school.

The pole slide was built that very morning and the kids loved it. We will have to build a sturdier one this summer so that we have it ready when the snow comes next winter.

torstai 26. helmikuuta 2015

Jännittävä vierailija


On mielenkiintoista, miten silmä havainnoi paljon sellaista, mitä ei edes huomaa katsovansa. Ja sitten kun jossain katseen rajamailla näkyy jotain poikkeavaa, tulee aivoihin käsky katsoa tarkemmin. Näin kävi meillä Hamarissa, kun Klasu hääri keittiössä, kun sivusilmällä huomasi lintulaudalla jotain epätavallista.

Varpushaukka kuvitteli keksineensä oivan saalistuspaikan. Mutta ovelia ovat ne pienemmätkin linnut, Lintulaudalla on tavallisesti valtava vilske viherpeippoja, punatulkkuja ja tiaisia. Käpytikatkin hengailevat talipallojen lähistöllä.

Nyt ei näkynyt muita kuin tämä isompi kaveri.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Gluteeniton täytekakku - ei mennyt ihan putkeen...



Lauantaina meillä juhlittiin Pikkuveljen ensimmäistä syntymäpäivää. Siskonsa esitti jo hyvissä ajoin toiveen leijonakakusta ja koska päivänsankari ei vielä osaa ilmaista eriäviä eikä tässä tapauksessa juuri muitakaan mielipiteitä, niin sillä mentiin.

Halusin tehdä kakusta gluteenittoman, vaikka olenkin löysännyt ruokavaliotani jonkin verran. Edellisviikonlopulle osuneilla stävänpäiväkekkereillä, laskiaisriehassa ja kaksivuotisjuhlissa söin kuitenkin niin paljon vehnäistä, että tulin huonovointiseksi ja halusin, että omissa juhlissa voin vedellä herkkuja ihan vapautuneesti.

Valitsin kakkupohjaksi taannoin kehittelemäni gluteenittoman banaanikakun, jota muokkasin niin, että lisäsin kaksi munaa ja vähensin vähän jauhojen määrää. Laiskuuksissani en vatkannut munia ja seurauksena oli hyvä, mutta kova kakkupohja. Ensi kerralla laitan mukaan kolmannenkin munan ja vatkaan ne!

Niillä pohjilla kuitenkin mentiin ja täytteeksi laitoin kesällä tekemääni kriikunahilloa ja sille tein kaveriksi voi-tuorejuustokreemin, johon sekoitin mukaan siirappia väriä ja makua antamaan, koska banaanikakku tykkää kinuskisesta mausta.

Kakullinen kreemiä syntyi näin:

200 g pehmeää voita
n. 250 g Philadelphia-juustoa tai saman verran smetanaa
1 dl siirappia (voisi laittaa myös vaahterasiirappia, jos tykkää)
runsaasti tomusokeria

Notkista voi ja sekoita joukkoon juusto ja siirappi. Lisää sekaan tomusokeria, kunnes kreemi on melko jäykkää. Kakun sisään voi myös laittaa löysempää kreemiä, jos haluaa kakusta vähän vähemmän makeaa. Silloin sokeria lisätään täytteestä ylijääneeseen kreemiin niin paljon, että kuorrutukseksi tuleva osa kreemistä tulee niin jäykkää, että se pysyy kakun pinnalla ja reunoilla.

Kakku oli tosiaan ihan ok, mutta pikkusen jäi sellainen fiilis, että kuorrutettua kengänpohjaa olisi syönyt. Pitänee tehdä hieman jatkokehittelyjä. Ehkä seuraaville synttäreille saadaan toimivampi kakku. Jos uskallat kokeilla reseptiä, kerro miten kakkusi onnistui!

--

Little T had his first birthday on Saturday. Little I decided that a lion cake was what he wanted and since the birthday boy cannot yet speak his mind, we went with her interpretation.

I made the cake gluten free with my banana cake recipe, but added two eggs and put in a little less flour. I should have beaten the eggs but was I lazy and ended up with a very dense cake. It tasted fine but was a bit like eating a frosted shoe. Next time I'll add three eggs and beat them like there's no tomorrow!

Between the layers I put some plum jam that I made last summer and some frosting. This recipe makes enough frosting for both the filling and topping:

200 g butter, softened
about 250 g Philadelpia cheese
1 dl golden syrup or some maple syrup if you prefer that
lots of icing sugar

Mix the butter, cheese and suryp together and add the sugar bit by bit until you reach the desired consistency. I used runnier icing for the filling and added sugar to the remaining icing to make it thick enough to stay on the top and sides of the cake.

Like I said, this cake needs a bit of work still. If you're brave enough to give it a go, let me know how it turns out!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Yhdessä harrastamisesta





Keramiikkainnostus taitaa olla meillä veressä. Kolmivuotiasta ei meinaa saada pajalta kotiin millään ilveellä säädylliseen aikaan. Ruoka-ajat unohtuu ja kotimatkalla tulee uni ja nälkä ja joskus raivarikin. Mutta pajalla ollaan monta tuntia yhtä hymyä ja virtaa täynnä. Ja ehkä kaikkein kivointa on välineiden tiskaaminen.

Edelliskerralla yritimme uhkarohkeasti äiti-lapsi-dreijausta. En tiedä mitä kuvittelimme. Mutta olin ylpeä, kun pysyin nahoissani, vaikka hieman raastoi hermoja, kun vimmatusti pyörivään saviklönttiin tarttui neljä kättä, joista ne pienemmät olivat ihan valtavan innokkaat ja vikkelät.

No, jäimme henkiin ja pääsipä jokunen yhteistyömme hedelmä uuniinkin asti.

Viime kerralla Pikkutyyppi sai oman dreijan ja yksityisopetusta. Paljon parempi ajatus. Sain itse rauhassa dreijata itsekseni vieressä. Ja piti yksi pöllökin tehdä.

Paluumatkalla rattaista kuului kirkkaalla äänellä: "Äiti, älä sitten mene enää savipajalle ilman mua."

Ja sitten se nukahti.

--

It runs in the family. Little I insists that I never again go to the pottery studio without her. If she turns out as productive as I have been, we might have to build a separate house for all our makings...

torstai 12. helmikuuta 2015

Pöllöparvi uunista ulos





Tällainen parvi lehahti uunista ulos.

Lasittaminen on aina vain jännää, vaikka sitä on tehnyt vuosikausia. Kulhot ja kipot kyllä hanskaan, mutta kaikki muu on aina hyppy tuntemattomaan.

Näitäkin piti katsella jonkin aikaa ennen kuin osasin päättäää olinko tyytyväinen lopputulokseen. Nyt odotan jo innolla, että ehdin tehdä lisää.

--

This group of owls flew out the kiln last week.

Did you know that a group of owls is called a parliament? I just found out.

A parliament of owls it is then.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Koeajolla




Eilen aamupäivällä käytiin porukalla testaamassa kylätalon pihalle laskiaisriehaa varten kasattua lumikasaa. Pitihän se koeajaa lauantain koetusta varten. Hyvin toimii!

Tulkaa mukaan lauantaina laskemaan mäkeä, ajamaan reellä tai syömään hernesoppaa ja laskiaispullaa!

--

We test drove the snow pile made for the village shrove party next week. Works well!

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Oi suloinen helmikuu!


 


Tulihan se myrsky sieltä tännekin. Ja toi mukanaan aivan huikean talvipäivän. Tuuli tuiversi, lumi pöllysi ja aurinko paistoi. Sellainen keli, että ei millään malttanut pysyä sisällä. Mitä nyt välillä syömässä ja lämmittelemässä.

Aamupäivä meni pulkkamäessä ja iltapäivällä juostiin koiran ja rattikelkan kanssa umpihangessa. Ja piti ne suksetkin vielä kaivaa esiin ja tehdä latu pellon ympäri.

Nyt tämä talvi vasta oikein alkaa! Ja mikä ihaninta, päivät ovat jo pidenneet ja linnut laulavat. Oi suloinen helmikuu!

--

We did get the storm. And it brought with it the most gorgeous winter day.

There was not much keeping us indoors today. Snow sliding in the morning, running in the snow with the dog in the afternoon. And I did have to dig out my skis as well in the end. I couldn't resist it.

This is winter at it's best. And the greatest part of it is that the days are getting longer and birds are starting to sing. We love you, February!

lauantai 7. helmikuuta 2015

Ennen myrskyä



Povaavat yöksi myrskyä. Tänään ainoa myrsky on ollut minun päässäni. Väsyttää. Haluaisin keskittyä johonkin omaan juttuun.

Mutta aamulla valjastin rattikelkan koiran perään ja kahlasin koiran ja lapsen kanssa umpihangessa pellolla. Iltapäivällä laskin liukurilla mäkeä. Ei ollut kuin ihan pieni lumikasa, mutta minulle ja Pikkutyypille ihan riittävä.

Nyt meillä on väsynyt koira ja kuitti äiti. Ja siemennäkkäriä ja banaanikakkua.

--

A storm is arriving. They've evacuated an island in Norway already. Should get here tonight or tomorrow morning.

We hope it will be here sooner rather than later. We have plans for the morning and they don't include a storm. They include a thermos full of hot chocolate, banana cake and snow sliding.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Pöllöparvi





Tämä kuusikko sai alkunsa jo joulun alla, kun Pikkutyypin kanssa vietimme työntäyteisen iltapäivän savipajalla. Kaverit ovat sukua syksyllä rakukurssilla tekemilleni pöllöille.

Nyt parvi oli raakapoltettu ja pääsin lasittamaan. Kuten aina, alkuun pääseminen oli vähän hankalaa. Rakupoltto puki pöllöjä mielestäni erinomaisesti, mutta nämä olivat menossa ihan tavalliseen keramiikkauuniin, joten piti keksiä jotain uutta.

Alkujännityksen jälkeen päädyin sutimaan pöllöihin vähän sitä sun tätä lasitetta ja patinoimaan runsaasti. Muutaman nokan kuvittelin sipaisevani keltaiseksi, mutta vasta jälkiä siivotessani huomasin, että käyttämäni lasite olikin sinistä...

Nyt jännään, että minkälainen parvi lehahtaa uunista ulos.

--

These owls are related to the ones I made in the autumn. This time the owls are going to be fired in a conventional kiln so I had to come up with new glazing for them.

I don't know how they turned out yet but I will show you when they are ready.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...