Me vaan touhutaan!

Olemme puuhastelleet pari päivää pengerryksen kimpussa.



Olemme kaivaneet kuopaa, etsineet kivenmurikoita, kuskanneet niitä ympäriinsä ja pohtineet oikeita järjestyksiä ja tuontikulmia.



Satoi ja paistoi. Yhtäaikaa. Monta kertaa.



Yksi iso murikka hupsahti vähän pitkäksi ja kopsahti kauhasta suoraan kukkapenkkiin. Onneksi ei ollut varpaita alla.



Piti vähän improvisoida, jotta murikka nousi paikoilleen.

Seuraavaksi pengerryksen yläpuolella olevasta kuopasta tulee kukkapenkki!

Hummus

Liotin ja keitin herneet jo varmaan viime kesänä. Siellä ne ne odottivat pakastimen perukoilla vuoroaan. Tuli talvi ja enää ei tehnytkään mieli hummusta - ainakaan kotitekoista. Viime viikonloppuna innostuin asiasta jälleen ja päätin testata olivatko herneet vielä syömäkelpoisia. Käytin kerralla kaikki ajattelematta asiaa sen suuremmin. Lopputulos oli oikein onnistunut, mutta puolentoista litran hummusannoksessa on syömistä! Ohjeen otin uudesta Anna ja Fanny Bergenströmin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla keittokirjastani.

7dl keitettyjä kikherneitä

1dl vettä

6-8 rkl sitruunamahua

3-4 rkl tahinia

3-4 rkl oliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi

jauhettua juustokuminaa

suolaa

Käytössäni oli kerrankin monitoimikone ja hummus syntyi hetkessä. Tätä teen pian uudelleenkin! Tätä hummusennätystä en sentään aio lähteä rikkomaan...

Narsisseja nyt ja unikoita pian!

Narsissit ovat puhjenneet kukkaan. Niitä meillä riittää pitkin pihaa. Ne ovat ikivanhaa lajiketta, jota Mummi on joskus puutarhaan laittanut ja joka viihtyy mainiosti. En ole suuri keltaisten kukkien ystävä, mutta näistä tulee hyvä mieli. Ei olisi kevät mitään ilman näitä pirteitä kavereita.

Tänään oli niin lämmin, että kukkapenkeistä kuului melkein suhinaa, kun perennat puskivat esiin. Iltaan mennessä oli ilmestynyt uusia nuppuja ja pioneista varhaisin avasi jo ensimmäiset lehtensä. Maa alkaa olla sen verran lämmin, että viikonloppuna aion kylvöpuuhiin.

Kylvöille pääsevät pian myös Kirjailijatar, Violet, Tuksu ja Tuike! Laittakaa mulle osoitteenne tuohon vierestä löytyvään sähköpostiosoitteeseen, niin laitan teille unikonsiemeniä tulemaan! Kirjailijatar - sulle voisin tuoda siemeniä ihan henkilökohtaisesti, jos ehtisimme tavata pian.

Aamiaisella

Kahvilassa kaikki on kulunutta ja vanhaa. Hieno ruusukuvioinen pöytä on palvellut asiakkaita varmaan lähemmäs puoli vuosisataa. Teetä, pekonia, papuja, munia ja paahtoleipää. Naapurikahvilasta aamiaista saa kuulemma samaan hintaan enemmän. Mutta sielläpä ei ole Electric Cafen tunnelmaa.

Valmiina kesään

Jouduin viikonlopuksi evakkoon vesivahingon vuoksi. En kuitenkaan antanut sen häiritä puutarhurointisuunnitelmiani, vaan otin kukkalaatikot mukaani. Salaojitin viimeisetkin laatikot ja taimikaupasta mukaan tarttui yrttejä, perinteisiä pelakuita ja riippupetunioita. Vielä pitäisi kylvää salaattia ja sitten olenkin valmis kesään! Perinteisesti kukkalaatikkoni ovat heinäkuun alkuun mennessä aika lakastuneita, mutta toivotaan parempaa onnea tänä kesänä!

Kaikki maailman nauhat

Tällaista on hienoimmassa kaupassa, jonka tiedän. Tai ainakin yhdessä niistä.

Tunnelma on tiivis. Naruja ja nyörejä, nauhoja ja tupsuja kattoon asti. Vierivieressä sävysävyyn kaikkea, mitä nauhojen rakastaja voi villeimpinä hetkinään kuvitella. Ja niin paljon enemmän.

Omistajaherra kiipeilee vihreillä tikkailla. Hyllyillä on lappuja, joista osassa kehotetaan varovaisuuteen: "Vänligen rör EJ skyltningen om du inte vill DÖ". En ole kokeillut onneani.

Kauppa on Tukholmassa ja sieltä löytyy joka kerta kotiintuomisia pienissä ruskeissa paperipusseissa.

Parasta tällä viikolla

Laura:

Vauhti ja vaaralliset tilanteet. Se, että uskaltaa, vaikka hirvittää. Se, että hetken tuntee itsensä hurjaksi, vaikka onkin varsinainen varman päälle peluri.

Tälle viikolle mahtui monta hevosjuttua. Ja yksi eka kertakin, kun pääsin kokeilemaan valjakkoajoa. Luulin, että se olisi pelottavaa. Ei se ollut. Piti vaan kavuta kärryihin ja ottaa ohjat käteen ja piiska toiseen. Hevonen meni sen mukaan mitä juttelin. Sanoin "oikealle" ja käännyttiin. Kuiskasin "ravi" ja ravattiin. Sihinä tarkoittaa, että lisätään vauhtia. "Soo" sanotaan, kun hidastetaan.

Loppupäivästä istuin kärryillä ja sihisin. Harja ja tukka hulmuivat samaan tahtiin.

Päivän päätteksi tallista astui ulos nainen, jolla oli maailman levein hymy.

Liisa:

Viikko kului uudessa työpaikassa korvat höröllä muistiinpanoja tehden. Välillä turhauttaa kun en vielä osaa tai tiedä, mutta samalla tiedostan, että juuri tätä olen kaivannutkin. Parasta tällä viikolla on ehdottomasti siis uudet haasteet ja uuden oppiminen.