Pitkiä pellavia!

Ollaan Pikkutyypin pysytelty enimmäkseen maalla, vaikka tarkoitus oli syksyn koitettua muuttaa takaisin kaupunkiin. Mutta ei me malteta vielä urbanisoitua. On ihan liian kivaa, kun voi olla vapaasti pihalla ja muutenkin tilaa on paljon enemmän.

Käytiin kylän lasten perinnekerhossa tutustumassa pellavaan. Nyhdettiin varsia irti kylän yhteisestä pellosta ja sen jälkeen etsittiin valmiiksi kuivatuista ja liotetuista pellavista niitä kuituja, josta tehdään lankaa.

Mietin, että kukakohan on mahtanut keksiä, että kun niitä varsia ensin kuivaa ja sitten liottaa, niin sitten sieltä saa esiin kangastarpeita. Tuollaiset asiat ovat loputtoman kiinnostavia. Sellaiset, että joku on joskus keksinyt jotain ihan uutta.

Vasta kotona huomasin iloita yhteisöllisyydestä, josta olen päässyt osalliseksi. Että meillä on kylällä sellainen kerho, jonne voi tuoda lapsensa ja oppia itsekin jotain uutta. Syksyn aikana meinataan ainakin opetella tanhuja. Aina joku äiti tai isä vetää kerhoa ja keksii tekemistä. Isommat lapset voivat tulla kerhoon ihan itsekseenkin ja sillä aikaa äidit ja isät ehtivät vaikka kauppaan tai kotiin lukemaan lehden ihan rauhassa. Aika luksusta!

Lapsen myötä olen vakuuttunut siitä, että ihmisten on paras asua laumassa. Oli se sitten perhettä tai kaveriporukkaa tai mitä vaan. Minä tulen onnelliseksi siitä, että autetaan ja otetaan yhdessä vastuuta. Elämästä tulee tylsää, jos olemme kaikki ihan kokonaan vaan oman onnemme seppiä. Näin sanon minä.

--

Our village has a monthly kids tradition club. It's always one of the village mom's or dad's who leads it and talks about old ways and traditions. This time we learnt about linen and got to pick our own from the communal village paddock.

It made me wonder how someone has found the fibers inside the plant and figured out that they make a pretty good fabric. Apparently it was some Egyptian character ages ago. I wonder what that person thought about his or her discovery. I bet they did not think that thousands of years later we'd be growing it in Finland and teaching our kids about it.

Kipi kipi!

Helsingissä veimme australialaisen vieraamme Finnish Design Shopin pop up -kauppaan. Ajateltiin esitellä vähän suomalaista muotoilua. Mutta olimmekin ihan klapilla päähän lyötyjä siitä, miten hieno tila kaupalla oli. Ja olihan siellä niitä huonekaluja ja muutakin, mutta visiitti meni kyllä enemmän kahvitteluksi ja vanhojen tiiliseinien ja patinoituneiden peltiovien ihasteluksi.

Nyt kipi kipi, jos kiinnostaa käydä kurkkaamassa 70-luvulta tyhjänä seissyt upea tila keskellä Helsinkiä. Kauppa menee kiinni, kun kelit kylmenevät kuun vaihteessa.

Ja kannattaa poistua vessojen ohi ja kurkata samalla rakennuksen toinen puoli!

--

Finnish Design Shop has a pop up shop in a gorgeous old warehouse in the middle of Helsinki until the end of this week. Go and have a look, if you can! The stuff they sell is nice, of course, but it's worth going just for the feel of the space. The space has been empty since the 1970s. It's all about beautiful old brick and weathered floors. Lovely!

Helsinki

Hihii, me vaan reissataan! Tai siis siltä taitaa täällä näyttää.

Teimme yhdistetyn loma- ja Jonin työmatkan Helsinkiin. Olimme aivan yltiösosiaalisia. Musiikkitalossa tapasimme kaksi vanhaa työkaveriani, toisen pitkästä aikaa ja toisen todella pitkästä aikaa. Niin voi kai sanoa, kun ei ole kymmeneen vuoteen tavattu. Samalla kurkittiin vähän Musiikkitaloa ja innostuimme siitä, miten talossa oli paljon avointa vapaata tilaa. Teki heti mieli sopia joku palaveri ala-aulan kahvilaan. Kai kotiäitikin voi haaveilla palavereista? (Hih, en olekaan tainnut ennen tituleerata itseäni kotiäidiksi!)

Treffit jatkuivat pitkin päivää iltaan asti. Hauskin kohtaaminen oli Senaatintorilla, missä tapasimme entisen poikaystäväni veljen entisen vaimon kollegan. Sovitusti siis. Ja ensimmäistä kertaa.

Keskiviikkona kurkattiin myös Habitarea, mutta en kyllä ole ollenkaan messuihminen. En saa tuollaisista mitään irti.

Mutta kyllä Helsinki näytti meille jälleen kerran parastaan. Ja vaikka kuinka tiedän, että en enää haluaisi siellä asua, niin kylläpä taas pienen pieni kiusaus tupsahti mieleen. Ja meni sitten ohi.

--

We just got back from a couple of days in Helsinki. It never lets me down! I do know I don't want to move back there but it's so nice to visit!

We were super social and had six pre-planned dates in one day and ended up with three more as we went along. The most interesting date was the one we had at the Senate Square where we met my ex-boyfriend's brother's ex-wife's colleague who had just arrived from Sydney. Well, that's really only four degrees of separation, right?

Pyhäjoki

Sundbornista eteenpäin liikuimme vauhdilla. Teimme toki muutamia kirpparipysähdyksiä, mutta parissa päivässä ajoimme Haaparantaan ja sieltä jatkoimme Pyhäjoelle, missä meitä odotti ilta-auringossa kylpevän saunan lempeät löylyt ja rosvopaisti.

Viivyimme tovin hemmoteltavina ja saimme maistaa nahkiaisia suoraan tulelta. Minun ja pikkutyypin ensimmäiset. Molemmille maistui!

--

The last stop on our little tour of Sweden and Finland was in Pyhäjoki, about a two hour drive after crossing the border back to Finland.

We stayed at a friend's family cottage and were spoiled rotten with fantastic food. We even had some lamprey straight from the fire. They were the first for me and Little I. Tasty!

Retkiruokaa

Sundbornissa leiriydyimme pellon laitaan ja nautimme matkaversion Liisan kuskussalaatista.

Kaikki ainekset taitavat esiintyä yläkuvassa. Kuskusta, persiljaa, vihanneksia, tuoretta sipulia, limeä ja parmesania. Niin ja oliiviöljyä ja suolaa ja pippuria.

Sekaisin vaan ja saat aikaan jumalaisen retki-illallisen!

--

In Sundborn we camped next to a meadow and prepared a travel version of liisa's couscous salad.

We cooked the couscous, chopped parsley, cherry tomatoes, capsicum, onion and cucumber. Stirred them all together and added lime juice, olive oil and salt and pepper to taste. We topped the salad with shaved parmesan. Yum!

Kotikäynnillä Sundbornissa

Täytyy myöntää, että en ole koskaan ollut mikään Carl Larsson -fani. En edes vaivautunut katsomaan hänen maalauksiaan, vaikka ne melkein nenän alle tuotiin Turkuun.

Mutta tämän visiitin jäljiltä olen aivan myyty.

Tämä koti on tehty valosta, energiasta, elämänilosta ja luovasta hulluudesta.

--

I have never been a particular fan of Swedish artist Carl Larsson. But after visiting his family home in Sundborn, I am besotted.

This is home home filled with love, laughter, sunshine and joie de vivre.

Sundborn

Sundbornista en osaa sanoa juuri muuta kuin aaaaah.

Jos haluat nähdä ruotsalaista idylliä, niin suuntaa tänne. Pieni kylä, mutta silti paljon kaunista nähtävää. Paikalliset B&B:tkin näyttivät sieviltä.

Ja se pääkohde täällä, se on oikea herkkupala. Kerron siitä pian lisää.

--

If you want quintessential Swedish lovelyness, head for Sundborn. This little village is just outside Falun and it's perfect. The local B&Bs look nice, too.

There is a little tourist trap there as well, and it is a real gem. I'll tell you more about it soon!