Vauhdin hurmaa ja hevosen muisti

Talvi-innostuksemme on saavuttanut mittasuhteet, joista en osannut aiemmin haaveillakaan.

Joni hankki vanhaan potkukelkkaani liukujalakset ja jalkatuet. En edes tiennyt, että sellaisia on olemassa. Yksinkertaisuudessaan loistavia keksintöjä molemmat!






Hämärä ehti tulla ennen kuin potkukelkka pääsi testiin. Mutta voi sitä vauhdin hurmaa! Ralf kipitti innoissaan rinnalla. Kurre-pollen potkukelkka innoitti pukkilaukkaan. Sitten se vilisti menemään täyttä vauhtia. Hämärässä näin, kuinka se kääntyi Luukkaalle johtavalle tielle.

Minä potkuttelin perästä minkä jaloistani irti sain ja seurasin kavionjälkiä otsalampun valossa. Kurre tuli pihassa vastaan muina miehinä ja kääntyi kanssani kotiin päin.

Myöhemmin selvisi, että se on joskus vuosia sitten saanut käydä hiihtävien lasten kanssa Luukkaan pihalla. Ehkä potkukelkan jalakset muistuttivat sitä suksista ja nuoruudessa tehdyistä retkistä.

Jämäluksusta

Sunnuntaina ruokaostoksilla käyminen tuntuu aina ihan mahdottomalta ja tälläkin kertaa päädyimme tyytymään jo kaapeista löytyviin raaka-aineisiin. Kun pakastimesta löytyi chevichestä aikoinaan ylijäänyt tonnikalapala ja kaapista artisokkatölkki suorastaan innostuin luksusjämäpasta ideasta!

Sitruunainen tonnikala-artisokkapasta

pala tuoretta tonnikalaa

tölkillinen artisokkia

spagettia

tuoretta basilikaa

1 sitruunan mehu ja kuori

tuoretta chiliä

valkosipulin kynsi

oliiviöljyä

parmesania

mustapippuria

suolaa

Hiero hienonnettu chili, valkosipuli ja oliiviöljy tonnikalan pintaan ja paista kala nopeasti parilalla. Pastan kypsyessä raasta juusto ja sitruunan kuori sekä hienonna basilika. Paloittele kala ja lisää kaikki ainekset pastan sekaan. Jos pasta tuntuu 'kuivalta' niin lisää oliivioljyä.

Omalla ladulla

Kaivoin esiin kuudennella luokalla saamani sukset ja monot. Ne ovat sellaiset "uudenaikaiset" kärkimonot, joissa suksen siteeseen sujautetaan kärjessä oleva metallilenkki. Monojen muovinen pohja takaa sen, että matkalla suksilta ovelle liukastuu vähintään kolme kertaa.

Hiihdin aikani tietä pitkin, mutta se osoittautui aivan puuduttavan tylsäksi. Suksetkin luistivat ihan liikaa sivusuuntaan. Ladulle piti päästä. Mutta ajatus siitä, että ajaisin autolla lähimmälle ladulle tuntui ikävältä.

Oli vain yksi vaihtoehto.

Ladun tekeminen osoittautui haastavaksi puuhaksi. Kahlasin paikoin polviin asti ulottuvassa hangessa. Sukset kulkivat niin syvällä lumessa, että niiden kärkiä ei näkynyt. Piti vaan arvailla menevätkö sukset sopivalla etäisyydellä toisistaan, että ladusta tulisi hyvä. Hyvin äkkiä ymmärsin, että jos haluan tuntea vauhdin huumaa, pitää tehdä lyhyt latu ja tahkota sitä useampaan kertaan.

Joten hiihdin sitten talon ympäri kerta toisensa jälkeen. Reitti oli suunnilleen sama, kuin ala-asteikäisenä: ladon edustaa kohti metsää, tiukka kurvi vasempaan tuomen kohdalta, mattotelineen takaa vanhan kanalan edestä, entisen kasvimaan kohdalta viistosti alas puutarhan perälle (muutaman kierroksen jälkeen tässä pääsi jo kyykyssä laskemaan mäkeä!), pihatien poikki ja pellon laitaa kiven takaa ympäri.

Hiihdin, kunnes tuli pimeä. Tuli hiki ja hyvä mieli!

Hyvältä näyttää!

Klasun työhuoneella on tekeillä kesäkuun alussa avattava näyttely.

Tykkäsin kovasti näkemästäni, vaikka paljon on vielä kesken.

Lankakaupoilla

Torkkupeittopyörylöille kuuluu hyvää ja olen kartuttanut lankavalikoimaani ahkerasti. Uskaltauduin jopa lankaostoksille nettiin (tilasin norjalaista oranssia, turkoosia, vihreää ja keltaista villalankaa)! Mutta himoitsemaani kellanvihreää lankaa ei löydy mistään - paitsi ristipistolankavalikoimista... Ostin kolme pikkuvyyhtiä ja väri on täydellinen. Olen jo suunnitellut ottavani yhteyttä Coatsin lankatehtaaseen Amerikassa - tiedä vaikka lankaa saisi ostettua kymmentä metriä pidemmissä pätkissä!

Keittiössä - keittiöstä - keittiöön

Ainoat sijamuodot, jotka koulusta jäivät mieleen ovat inessiivi, elatiivi ja illatiivi sekä adessiivi, ablatiivi ja allatiivi. Tykkäsin kovasti hokemista: ines-ela-illa, ades-abla-alla. Kieli kulkee noissa niin kauniisti. Olen ollut pienestä asti suuri alliteraation ystävä. Muutoin kieliopin termit ovat olleet mulla aina hukassa, vaikka kielistä tykkäänkin. Kielioppikursseista olen päässyt läpi enempi tuurilla kuin taidolla.

Sen jälkeen kun luovuimme television katsomisesta, olemme aina keittiössä. Työpäivän jälkeen parkkeeraan Hesarin kanssa pöydän ja jääkaapin väliin lampaantaljalla verhottuun tuoliin. On niin kovin vähän syitä miksi siitä illan mittaan lähtisi kovinkaan monen askeleen päähän.

Keittiömme ei ole iso, mutta ehkä juuri siksi se on kovin kotoisa ja mukava. Täällä on kaikki kädenulottuvilla ja näköetäisyydellä. Joni mitoitti pöydän niin, että siihen mahtuu päivän lehden lisäksi läppäri tai teekannu. Hiljalleen myös kaikki tekeillä olevat käsityöt sekä lukeilla olevat lehdet ja kirjat kulkeutuvat tänne.

Viikonloppuna

Rauhallisia hetkiä kotona. Ompelukonekin pääsi pitkästä aikaa esille. Kylläpä taas kesti saada asetukset kohdalleen - tuli ikävä tuttua ja turvallista Husqvarnaa. Mutta hyvin toimi Crown Pointkin ikäisekseen. Suosikki yksityiskohtani on ehdottomasti koneen valokatkaisija!

Palkkioksi farkkuremontista Simon teki Nigel Slaterin raakamakkarapastaa. Sinappinen pastakastike toimi yllättävän hyvin - tätä syön mielelläni uudestaan!