Kirppareilla jälleen

Dottie Angel on herättänyt minussa pitsiliinojen himon. Osaisinkohan minäkin yhdistellä niitä kankaisiin ja kirjoa kaunista taidetta? Olen joka tapauksessa toiveikkaasti aloittanut liinakokoelmani kartuttamisen...

Loistava kirpparipäivä muutenkin ja tutustuin Brixtonin markkinoiden uudistettuun Brixton Village osioon. Kiinnostavia kauppoja, ihania kahviloita ja jännittäviä taide-esityksiä.

Elämäni päivänsäteenä

Muutin töissä uuteen huoneeseen. Siinäkään ei ole ikkunaa. Tai on, mutta nähdäkseen siitä ulos, pienen viipaleen taivasta, pitää painaa pää vasten seinää ja kurkottaa kohti kattoa.

Olen päivänsäde menninkäisten joukossa. Ikkunallisissa huoneissa työskentelevät työkaverini pitävät sälekaihtimia kiinni. Sieltä kuulemma häikii. Keksin tekosyitä käydä heidän huoneissaan ja kurkin aamuaurinkoa sälekaihtimen raosta.

Kohta alkaa kolmas vuosi ilman ikkunaa. Se syö ihmistä. Tai ainakin minua. Haluaisin tietää, onko ulkona pimeää vai valoisaa. Sataako siellä vai paistaako. Vähän olen uteliaskin - näkyykö ketään? Mitä ne mahtaa touhuta siellä?

Tykkään siitä, kun aurinko paistaa silmiin. En vedä verhoja ikkunan eteen edes kesäöinä. On ihana herätä auringonsäteisiin, vaikka sitten aamukuudelta. Silloin voi kääntää kylkeä ja sulkea silmät uudelleen. Se vasta ihanaa onkin!

Pullaa!

Jokohan nämä brititkin ymmärtäisivät pullan ihanuuden. Suosikkikokkini Hugh Fearnley-Whittingstall ainakin on. Viikonlopun Guardianin ruokasivuilla pääosassa oli supisuomalainen pullapitko. Hugh tosin kuvittelee, että pullaa syödään vain jouluisin. Hyvältä näyttää kuitenkin ja luulen, että ryhdyn leipomispuuhiin pikapuoliin. Ensi hätään tyydyin nuuhkimaan ruokakaapin kätköistä esiin kaivamaani kardemummaa...

Kevään merkkejä

Sanoivat muut mitä tahansa, minä en kyllästy tähän talveen!

Aamulla heräsin, kun aurinko kurkisti sisään ikkunasta. Monta kuukautta on mennyt niin, että Hamarin makuuhuoneeseen eivät ole auringonsäteet ulottuneet. Mutta nyt ne tulevat taas suoraan sisään ja leikkivät seinillä, kunnes pihakoivujen lehdet varjostavat meidät aamuauringolta.

Viikonlopun aamut olivat satumaisia. Kun heti herättyään pisti toppahousut jalkaan, ehti hetken ihmetellä kuuraa puiden oksilla. Aurinko lämmittää jo niin, että sillä aikaa, kun aamuteen ehtii juoda, ovat puiden oksien timantit jo sulaneet pois.

Tänään ratsastimme vitivalkoisessa metsässä. Uutterat suomenhevoset kahlasivat polviin asti ulottuvassa lumihangessa ja kuljettivat meitä läpi satumaisemien.

Metsätiellä laukattiin niin, että lumi pöllysi ja kaviot kumisivat. Tu-du-dum tu-du-dum tu-du-dum. Enää ei vauhti pelottanut niin kuin viimeksi. Pidin Soman harjasta kiinni ja hymyilin niin leveästi, että korvissa asti tuntui.


Ralf alkaa olla jo oma innokas itsensä. Se jaksoi kiivetä yläkertaan nukkumaan ja huolehti aamulla herätyksestä. Siltä taitaa kyllä olla kuulo mennyt. Ennenkin sen kuulo oli kovin valikoiva, mutta nyt tuntuu siltä, että enää ei ole kyse pelkästä omapäisyydestä. Mutta kävelyllä se paineli edellä tuttuun tapaan ja nuuski tarkkaan kaikki jäniksenjäljet.

Kävelyretken jälkeen istuskelimme Hamarin eteläseinustalla. Minä ja Ralf. Katselimme, kun tiaiset pyrähtelivät lintulaudalla. Aurinko lämmitti poskia. Taisimme olla onnellisia molemmat.

Kodinhengettären paluu

Välillä ruoanlaitto on erityisen mukavaa. Varsinkin kun on mukavia illallisvieraita tiedossa. Intouduin selailemaan keittokirjoja ja testaamaan uusia reseptejä. Kivaa!

Epäilin linssisalaatin olevan liian kesäinen vaihtoehto viileään iltaan, mutta salaatti oli yllävän ruokaisa varsinkin kun linssit, kana ja kesäkurpitsat olivat vielä lämpimiä. Muokkasin alkuperäistä ohjetta jonkin verran ja kanan rintapalat marinoituivat parisen tuntia garam masala, valkosipuli, chili, sitruuna ja oliiviöljy seoksessa ja kypsyivät parilan sijaan uunissa. Minttukastikkeen sijaan käytin joguttikastikkeessa tuoretta minttua ja maustoin jogurtin sopivaksi chilillä, sokerilla, suolalla ja pippurilla. Tätä pitää ehdottomasti tehdä pian uudestaan! Voin tuskin odottaa, että ilmat lämpenevät ja pääsen ulos grillaamaan kesäkurpitsaviipaleet ja kanan. Ensi kerralla saatan ehkä kuitenkin korvata kanan halloumilla tai fetalla.

Jogurtti-sitruunapannacotat valmistuivat jo edellisenä iltana Donna Hayn Instant Entertaining kirjan ohjeella. Minulla ei juurikaan ole kokemusta jälkiruokien valmistamisesta ja tämä taisi olla peräti ensimmäinen kerta kun käytin liivatetta! Ohje oli todella yksinkertainen ja nopea - suosittelen!

Sitruuna-jogurttipannacotat

2.5 dl kermaa
1.25 dl maitoa
1.25 dl tomusokeria
1/2 sitruunan mehu ja kuori hienonnettuna
2dl joguttia
2 tl liivatejauhetta
2 rkl vettä

Mustikoita, vadelmia ja minttua tarjoiluun

Sekoita vesi ja liivate ja kiehauta samalla maito ja kerma kattilassa. Poista kattila liedeltä ja siivilöi sekaan sokeri. Sekoita hyvin. Lisää liivate, sitruunan kuori ja mehu ja sekoita. Vatkaa sekaan jogurtti. Kaada kuppeihin ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia tai yön yli.

Onneksi tein pannacottia tupla-annoksen ja saan herkutella vielä tänäänkin!

Arkiruokaa

Ainakin Nigel Slaterin mukaan. Minusta tämä oli hyvinkin kokeellista. En jotenkaan ole osannut käyttää kanelia ruuanlaitossa ja olen usein jättänyt sen pois vaikka ohjeessa se olisikin mainittu. Nytkin teki mieli, mutta lisäsin sittenkin viime hetkellä - en ehkä ihan niin runsasta hyppysellistä kuin ohjeessa tarkoitettiin, mutta lisäsinpä kuitenkin. Alkuperäinen ohje löytyy täältä. Lisäsin täytteeseen myös saksanpähkinöitä - nam!

Lempiruokaa!

Olin yksin kotona työpäivän jälkeen. Jääkaapissa oli eilistä perunamuusia. Se kaipasi seuraa.

Pyörittelin silakat ruisjauhossa, johon sekoitin suolaa ja valkopippuria. Paistoin pannullisen runsaassa voissa.

Parasta mitä tiedän!