Eino osa 2

Tein viime vuonna ystäväni kanssa koskettelukirjan sokeille lapsille. Kirja kertoi Eino elefantista. Ajatuksena oli tutustua sokeiden lasten ja koskettelukirjan tekemisen maailmaan. Projekti oli kiinnostava ja toivottavasti toi lisää kirjantekijöitä.

Oma Eino matkamme jatkuu vielä siltä osin, että toivomme saavamme kirjamme myös perinteisen lastenkirjan muotoon. Sain ommeltua uuden Einon (ensimmäinenhän meni kirjan mukana kirjastoon). Materiaalina käytin vanhan pormestarin tuolin kangasta, jota olin säästänyt varmuuden vuoksi.

Kuvitus on siis v i h d o i n k i n nytkähtänyt liikkeelle! Jännityksellä odotan itsekin miten se tästä etenee...

Pussukat

Nämä pussukat syntyivät jo joulukuussa ja päätyivät lahjapaketteihin.Tekniikka kehittyi pussukoita tehdessä ja nyt kuvia katsellessa tuntuu siltä, että näitähän voisi tehdä lisääkin!

Parasta tällä viikolla

Laura:

Tämä viikko ja koko tammikuu ovat menneet vähän sumussa. Ei ole juurikaan ollut aikaa pysähtyä tai hengähtää. Joskus on sellaista. Ja se on ihan ok.

Onneksi olemme vihdoin saaneet kunnon talven. Nautin viikonlopun pakkasesta ja auringosta. Ja silmissä pitenevistä päivistä.

Tehtiin kirpparikierros. Pikkutyyppi pääsi ensimmäiselle pulkkaretkelleen. Puoliväliin postilaatikolle ja takaisin. Koira peuhasi lumihangessa itsensä uuvuksiin ja nukkua retkotti kellarin oven edessä.

Olisin itsekin nukkunut enemmän, mutta eihän sitä voi kaikkea saada.





Liisa:

Muuttopäivä varmistui ja aloitin pakkaamisen! Aika operaatio taitaa olla tiedossa. Olen suorastaan vähän järkyttynyt siitä miten paljon tavaraa olen onnistunut kätkemään kaappeihini! Ja viikonlopun onnistuneen kirppari ja roskalava kierroksen jälkeen tavaraa on entistä enemmän...

Päivi:

Pari viimeistä sunnuntaita on herätty kohtuuajoissa, menty tallille ja aloitettu päivä maastoratsastuksella. Mikään ei ole niin mukavaa kuin ratsastaa lumisessa maisemassa ja aurinko pilkottaa puiden välistä.

Puu liittyy  muutenkin viime aikojen kivoihin hetkiin. Kotona on alkanut puuseppäkin heräilemään ja keittiössä on uudet laatikostot, uusi leikkuulauta ja oma työpistekin alkaa olla kohtuullisessa mallissaan. Aurinko saa ihmeitä aikaan!

Viimeistä päivää

Klasun työt ovat tänään viimeistä päivää esillä Turussa. Tällä erää siis.

Melkein koko tammikuu meni öljyvärintuoksussa. Mielenkiintoinen kokemus tuo gallerian pyörittäminen. Ensi kerralla osaamme senkin paljon paremmin!

--

Today is the final day of Klasu's exhibition in Turku. I took a few farewell shots as I was visiting the gallery on Friday. It's been such a big part of our life this month, it felt strange that it will not be there anymore when I go back next time.

Koruja

Ennen joulua piipahdin syntymäkaupungissani jouluostoksilla ja törmäsin eräässä vaateliikkeessä hauskoihin koruihin ja huiveihin (en vain enää muista yrityksen nimeä). Idea oli loistava! Korut ja huivit oli tehty matonkuteesta. Ja kuinka ollakaan kotoa löytyi pinkkiä trikookudetta (joka oli ostettu ihanan värinsä takia) ja tässä on lopputulos. Vähän lämmittävä ja erityisen piristävä koru vai huivi?



Toisen korun ostin, koska siinäkin oli mainio idea. Koru on tehty nahanpaloista, jotka on ommeltu/liimattu yhteen. Muistutti kovin lapsuuden joulukuusen koristeita, jotka tehtiin samalla tavalla. Tämänkin idean ajattelin käyttää.

Piipahdimme viime kesänä samaisessa kaupungissa ja käväisimme huviksemme erään talon pihakirppiksellä. Sieltä ostin nahanpaloja, joille vihdoinkin löytyi käyttöä. Kaikelle löytyy käyttöä, pitää vain miettiä materiaali uudella tavalla.

Inspiraation lähteitä

Joululahjoja ja yksi ihan omakin hankinta. Coletten ompelukirja motivoi minut toivottavasti jälleen pian ompelun pariin. Mekkokirja on mukavaa iltaluettavaa ja suunnittelen jo korukirjan rusettikorun tekemistä.

Kodikasta

Nukutin pikkutyyppiä parvekkeella. Takaisin sisään hiipiessäni jäin kurkistelemaan ikkunasta. Näytti niin kodikkaalta ja lämpimältä. Piti käydä hakemassa kamera parvekkeelle, että sain tallennettua sen.

--

I was putting the little person to sleep on the balcony. As I was creeping back in, I looked through the window. It looked so nice and cosy inside that I just had to go and get the camera to capture it.