Lomalla lomalla lomalla!

Turku-Savonlinna-Rääkkylä-Varpaisjärvi-Koli

Lomalla tuli nähtyä ja tehtyä paljon uusia ja vähän vanhojakin juttuja. Kolin kansallismaisemat oli uusi juttu. En muista, että olisin käynyt huipulla. Jos olen, niin ainakin niin pienenä etten muista. 

Käytiin myös parin tunnin issikkaratsastuksella ja yövyttiin tallin pihapiirissä, vanhassa aitassa. 

Hieno paikka ja komeat näkymät. 

ps. Kolin kuvaamisessa tärkeää on, että kuvissa näkyy kalliota :-)


Koli-Varpaisjärvi-Kajaani-Saariselkä

Käytiin päiväretkellä Piepaljärven erämaakirkolla Inarissa. Reitti oli maisemaltaan hienoa, eikä pieni sadekaan haitannut matkaamme. Reitti oli selkeä, joskin hieman kulunut. Kohde palkitsi lopulta. 

ps. Erityisen tärkeää retkeilyssä on hyvät eväät!

Saariselkä-Nordkapp
Kun ollaan pohjoisessa, muutama sata kilometriä sinne tänne ei tunnu missään. Sitten otetaan auto alle ja suunnataan Manner-Euroopan pohjoisimpaan kolkkaan. Olen käynyt siellä viimeksi noin viisitoista vuotta sitten, kun olin työharjoittelussa Norjassa. Sää taisi silloinkin olla samanmoinen. Huikeimmat maisemat olivat matkalla huipulle. Hiukan hirvitti ajaa autoa mutkikkailla ja jyrkillä teillä.

Kuninkaan maisema.

Hienosti rakennettu historiamaisema.

Nordkapp-Börselv
Kun kerran Norjaan asti päästiin, oli pakko käydä työharjoittelupaikassa. Saimme yöpyä vanhoissa maisemissa ja nauttia norjalaisesta vieraanvaraisuudesta kuningasrapuja syöden ja jäämeren maisemia ihaillen.

Muutama hullu päätti käydä myös virkistävällä aamu-uinnilla jäämeressä. Itselle riitti se aiempi kerta.

Maisemat ateljeelle ja omalle rannalle. Paljon hienoja muistoja ja kokemuksia.

Kävimme myös hiljentymässä Lakselvin hautausmaalla. Pohjois-Norjalaiset harrastavat vauhdikkaita lajeja ja tuntuvat kuolevan liian nuorena ja liian aikaisin. Takk Marko.

Matkalla.

Lakselv-Inari
Matkalla kävimme vielä Kaamasen tiellä moikkaamassa tuttuja ja alempana pysähdyimme katsomaan Inarin ihmettä, saamelaiskeskus Sajosta. Komea pytinki. Ensi kerralla ehditään toivottavasti sisäänkin.

Pariin viikkoon mahtuu paljon kilometrejä, hyviä ystäviä ja vanhoja tuttuja,
ja toivottavasti vähän uusia näkemyksiäkin.

Saippuakuplamaakari

Saippuakuplavehkeet ovat olleet meillä kovassa käytössä sen jälkeen, kun Pikkutyyppi vihittiin niiden saloihin alkukesästä Kirjailijattaren luona.

Koordinaatiokyky ei ihan vielä ole hioutunut siihen, että pullo pysyisi pystyssä kädessä ja uutta liuosta saikin olla sekoittamassa ihan yhtä mittaa, kunnes Joni keksi kiinnittää saippuakuplatuubit rautalangalla pihapöytään. Nyt ei kaadu niin helposti.

Meillä on muuten haussa paras kupla-aineresepti. Vinkkejä otetaan vastaan!

Kauneuskoulussa

Valjakkoajokurssiimme kuului myös kauneudenhoito-osuus.

Ennen valjakkokisojen starttia puunataan pollet fiineiksi. Ja siinä ei pelkät kammat ja ponksut riitä. Tarvikelaatikossa oli monenlaista aurinkorasvasta (herkkäturpaisille) hiusgeeliin ja parranajovehkeisiin.

Mallimme nautti hemmotteluhoidosta kovasti. Siinä vaiheessa, kun sen kavio lakattiin mustaksi, en meinannut pysyä nahoissani.

--

Our carriage driving course also included a beauty school session.

Our model loved all the pampering. And I nearly fell over when his hoofs were painted black.

Hevosvoimia!

Lannantuoksuiset terveiset valjakkoajoleiriltä! Vietimme Päivin ja Caitsun kanssa kolme päivää hevostellen Loimihaassa. Ja kyllä oli mukavaa!

Ensimmäisenä päivänä jännitti. Valjastuksessa tenkkapoo heti alkuun ja sormia särki ajaessa, kun puristin ohjia ja raippaa kuin paniikissa.


Toisena päivänä päästiin kokeilemaan maastoesteellä ajoa. Ensin puikkelehdittiin puunrunkojen ja kivien lomassa itse kovin varovasti ohjaten, sitten roikuttiin ammattilaisten kyydissä groomeina ja mentiin kovaa.


Viimeisenä päivänä valjaat solahtivat paikoilleen ja nousin kärryyn kevein jaloin. Eikä sormia särkenyt yhtään, kun viuhutin piiskaa tarkkuusradalla ja kiljuin riemusta maaliviivalla. Ah!


--


Päivi, Caitsu and I have just had three days of carriage driving fun!

Syntymäpäivälahja pussukka

Betty Zee yllätti minut taas niin ihastuttavilla synttärilahjoilla, että minun piti vastalahjaksi keksiä mukava lahjaprojekti! Kopioin pussukan mallin siskolta lahjaksi saamastani malesialaisesta alusvaatepussista. Olipas mukavaa ommella taas pitkästä aikaa!

Raparperikakku

Äiti keksi tehdä raparperipiirakan irtopohjavuokaan. Ja minä keksin, että tehdään siitä saman tien kakku.

Pohjan tein uskollisella ohjeella, jolla teen melkein kaikki marja- ja hedelmäpiiraani. Eli

150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
1,5 dl vehnä- tai sämpyläjauhoja
1,5 dl grahamjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri. Lisää muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita hyvin ja levitä vuokaan. Painele taikina hieman korkeammalle reunoilta.

Täytteeksi laitoimme raparperin lisäksi pakastimesta löytynyttä raparperi-karviaishilloa.
Kanneksi sulatin n. 100 g voita kattilassa ja sekoitin joukkoon reilun desin sokeria ja pari-kolme desia kaurahiutaleita. Oikeat määrät saa parhaiten kokeilemalla. Kauhahiutaleita pitää olla niin paljon, että voi imeytyy niihin, mutta kuivaa seos ei saa olla. Sokerin määrä kannattaa maistaa.

Kauhahiutaleseoksen pinnalle lorautin vielä siirappia.

Paista 200 asteessa 30-40 minuuttia, kunnes pinta saa hieman väriä. Tarjoile jäätelön kanssa.

Naapurin puutarhassa

Hamarin naapurissa on ihastuttava puutarha, johon pääsin pitkästä aikaa vierailulle. Lapsena rakensimme täällä majoja satavuotisiin puihin ja leikimme arkeologeja. Yhdestä meistä tuli ihan oikea arkeologi vähän myöhemmin.

Nyt täällä kukoistaa kolmattasataa sorttia ruusuja. Ja paljon muutakin.

Tekee hyvää päästä kurkistamaan muiden pihoihin ja puutarhoihin, että saa uusia ajatuksia ja ideoita. Hamarin puutarha on nyt jonkinlaisen käänteen edessä. Olen tehnyt kaikki mahdolliset aloittelijan virheet ja nyt pitäisi lähteä purkamaan tilannetta ja saattaa monia kasveja vähän niille sopivammille paikoille ja perustaa vanhoja penkkejä uudelleen vähän paremmin, etten ole taas parin vuoden päästä samassa tilanteessa. Melkein kaikki kukkapenkit menevät uusiksi.

Ja ruusuja, niitä saisi tulla lisää.

--

There is a charming garden near Hamari. We used to play there as kids, building hiding places in the old trees and pretending to be archeologists uncovering treasures. Indiana Jones was pretty hot back then...

These days over 200 different kinds of roses grow there and with the massive old trees it's like an enchanted garden.

I have made all the beginner's mistakes in the garden in Hamari. Too many plants too close together, many in the wrong place. I need to start replanning and redoing.

And I want more roses!