Liskojen kesä

Hamarin puutarhaan rakentamillamme pengerryksillä on ollut hauska yllättävä vaikutus. Ne ovat nimittäin varsinainen hitti paikallisen sisiliskopopulaation keskuudessa. Vähänkään aurinkoisella kelillä näitä luikeroita köllöttelee ympäriinsä vaikka ja kuinka paljon.

Sen lisäksi, että ne ovat vallan herttaisia, niiden bongailu pitää ipanat kiireisinä. Äiti tykkää!

Ihanaa juhannusta kaikille!

--

These little lizards have moved into my rock wall. They are super cute and the kids are well entertained looking for them.

Happy Midsummer!

Hidas kesä

Olen viettänyt muutaman viikon keikkalesken elämää. Jonilla on kaksi työprojektia kiiruun alla ja minulla päivät vilistävät lasten kanssa sellaista vauhtia, että emme ole Jonin kanssa ehtineet juuri edes puhelimessa puhua. Joni kurkkii kuulumisemme Instagramista ja väittää, että postaan liian paljon puutarhakuvia. Höpö höpö, sanon minä ja pistän niitä tänne blogiinkin!

Idänunikot aukeavat juuri nyt. Nupullaan ne ovat niin suloisia. Päteekö tässä sama kuin eläimissäkin: pienet ja pörröiset on ihania.

Tulppaanit ovat viileistä keleistä innostuneina kukkineet tosi pitkään. Tänä vuonna kaikki tapahtuu puutarhassa hidastettuna.

Herukkavuodestä näyttäisi tulevan hyvä. Ja mustikatkin näyttävät olevan hyvässä vauhdissa metsässä.

Viisi vuotta sitten istuttamani Rautell -omena kukki tänä keväänä ensimmäisen kerran. Toivottavasti se antaa myös satoa.

Ensimmäiset jättilaukan viementaimet alkavat nyt olla sen ikäisiä, että kukkivat. Muutamasta sipulista ollaan jo edetty pieneen laukkaniittyyn.

Queen of night jaksaa näyttää hyvältä, vaikka ollaan pian juhannuksessa.

Näistä karkkitulppaaneista on tullut suosikkejani. Lemmikki kukkii tänä vuonna enemmän kuin koskaan ja ruohosipulia mulla on nyt joka paikassa, kun sain sitä ison kassillisen ystäväni äidin puutarhasta.

--

A picture report from my garden. Everything is happening in slow motion this year. It's been so cold. Tulips are still in full bloom.

Muutoksen tuulia

Hamarissa muuttuivat maisemat rytinällä, kun naapurin nuori isäntä päätti pistää uuden metsänsä matalaksi. Meidän pihaamme on lännestä suojannut metsikkö, joka Mummin nuoruudessä oli lehmilaitumena. Nyt se on pistetty pinoon ja pihalta avautuvat ihan uudet näkymät, jotka taitavat ulottua naapurikylään asti,

Ensin oli aika orpo olo ja pihalla on saanut pitää hatusta kiinni, kun metsikkö ei enää vaimenna länsituulta. Oman pihan puoleltakin piti kaataa vanhoja haapoja, koska pelättiin, etteivät ne kestä tuulia ilman metsän suojaa. Ja lahojahan ne olivat.

Mutta kolikon kääntöpuoli on valoisa. Enää ei tarvitse kadehtia naapurin ilta-aurinkoista pihaa, kun omalle pihallekin paistaa iltamyöhään asti.

Kevään aherruksen tuloksia

Blogissa on ollut taas kovin hiljaista. Joni on ollut työkeikoilla ja lasten kanssa ei ole ihan helppoa ottaa rauhallista hetkeä tietokoneella. Jotta en ihan olisi some-deprivaatiossa, olen kunnostautunut Instagramissa.

Toukokuun lopulla noudin savipajalta kevään viimeiset savityöt. En ollut ihan ymmärtänyt miten ahkeria olimme Pikkutyypin kanssa olleetkaan. Kotiin kannettavaksi oli 13 kulhoa, 4 tarjoiluvatia, 7 pöllöä. 17 kalaa, 3 helmeä, yksi muna ja muutama taidepläjäys vielä päälle. Samalla kotiutui äitini veistämä pieni pää.

Aika moinen satsi, mutta onneksi monelle kipolle oli jo saaja mietittynä.

Nämä kalat teimme Pikkutyypin kanssa yhteistyössä. Niille meillä on suuria suunnitelmia. Nyt ne odottavat Hamarin pöydällä sopivaa hetkeä.

Kokeilin kippoihin uusia koristelutapoja. Dreijasin reunat vähän tavallista paksummiksi ja rahnuttelin nahkakuivaan saveen sorviraudalla kuvioita.

Tekniikassa on vielä hiottavaa, mutta olen aika innoissani. Kuviointi toimii tosi hyvin vanhan uskollisen vihreän lasitteen kanssa. Olen jo päättänyt ottaa syksyn projektiksi uudet jugurttikulhot Hamariin.

Ykkösasuste

Kevään ykkösasuste on tässä. Kätevä ja monikäyttöinen. Tarpeen mukaan liekinheittimen polttoainesäiliö, rakettireppu, juomavarasto tai mitä milloinkin tarpeen on.

Tarvitaan vain kaksi pulloa ja jeesusteippiä. Pullot peitetään ensin kokonaan teipillä ja sen jälkeen teipataan yhteen. Olkaimet syntyvät teippaamalla jeesusteippiä vastakkain ja kiinnittämällä ne pulloihin, sillä samalla teipillä tietenkin.

Sen jälkeen ei tarvitakaan muuta kuin mielikuvitusta.

--

Behold this spring's favorite accessory! It's lightweight, handy and versatile. All you need is two bottles, duck tape (which we call Jesus tape in Finnish because there's nothing it can't fix) and imagination.

Siirtolapuutarhan kevät

Viime viikolla käytiin pikavisiitillä Peltolan siirtolapuutarhassa. Joni on rempannut erään ihastuttavan pariskunnan siirtolapuutarhamökkiä ja minäkin pääsin kurkistamaan kevätkeitaaseen.

Nyt kannattaa suunnata siirtolapuutarhoihin tai vanhoille asuinalueille. Pihoille pystyy kurkkimaan helposti, kun pensasaidat ja puut eivät vielä ole täydessä lehdessä!

Omenat aloittelevat. Omenapuiden leikkaamisessa olisi vielä opiskeltavaa. Muidenkin puiden leikkaaminen olisi kiinnostavaa. Siirtolapuutarhassa oli muutamia hienosti pyöreiksi leikattuja puita.

Olen taivutellut omia omppujani maahan kiinnitetyillä naruilla. Tämä roikottaminen on paljon helpompaa, eivätkä narut ole tiellä.

Tässä kohtaa tuoksuu pian jumalaiselta.

Joni has been renovating a little cabin in a local garden lot. I went with him last week to see this spring paradise.

Pysäyttäisin jos pystyisin

Nyt kiitää aika niin kovaa kyytiä, että tekisi mieli kiljaista "Seis!". Pysäyttäisin tämän maailman ja nautiskelisin tästä ihmeellisestä hetkestä.

En oikein meinaa nyt pysyä menossa mukana. Pihalla tapahtuu niin paljon ihmeellisiä asioita. Yhtäkkiä kaikki on räjähtänyt vihreäksi ja se käy päivä päivältä vain intensiivisemmäksi.

Maalla ollaan vielä hieman kaupunkikotia jäljessä. Siellä se ihana, kutkuttava, odottava tunne on vielä päällä. Mutta kovaa vauhtia sielläkin tulee kesä. Tai siis tuli jo, koska pääskyset saapuivat viime viikolla.

Mun tekee mieli vaan kaivaa. Onneksi viikonloppuna sain taas iskeä lapion saveen. Ipanat kyllä pitivät huolen siitä, etten kovin paljoa ehtinyt lapioida, mutta pari kottikärryllistä kumminkin. Kyllä sekin terapiasta käy.

Miesväki vietti sunnuntaiaamupäivän kammiota tapetoiden. Nyt meillä on kesä sisälläkin. Kamera jäi viikonlopuksi kaupunkiin, joten rempparaporttia luvassa vasta myöhemmin.

Valkovuokot ovat levinneet lammashaasta perennapenkkeihin. Aluksi kitkin niitä pois. En tiedä mitä oikein kuvittelin. Onneksi ovat sitkeitä kavereita. Nyt on ihania mättäitä siellä täällä.

Kylmänkukka söpöläinen. Näitä tekisi mieli pussata, kun ovat niin ihastuttavia.

Pionissa on jotain uhmakasta, kun se tuolta risukosta tunkee esiin punaisena ja päättäväisenä.

Herukkaa harmittaa. Taitaa olla herukkakirva kiusanaan.

Helmihyasinteista on tullut yksiä suosikkikukkijoitani. Niiden tuoksukin on jotenkin salaperäinen, kun se ohikulkiessa vaivihkaa hivuttautuu nenään. Pitää laittaa syksyllä taas lisää näitä maahan.

--

I want the world to stop right now so we can enjoy the magic. The green explosion always takes me by surprise. So much is happening at once.

The kids run a riot while I dig in the garden. It's not helpful when it doesn't get dark until way past bedtime.