Parasta viime viikolla

Laura:

Parkkeerasin potkukelkan kevätauringon säteisiin ja suljin silmäni. Kuppi kaakaota uupui, mutta vain siksi, että olin liian laiska.

Saimme yllätysvieraita ja rapsuttelin pitkästä aikaa heppoja.

Aika etenee siivillä. Pian on kesä. Kylvin chilit ja paprikat. Mietin kasvihuonetta. Mutta en toivo tämän talven loppuvan.

Liisa:

Näin lauantaina kevään ensimmäiset narsissit! Helmikuussa!

Puuhastelin paljon kotona. Imuroinnin sijaan otinkin päiväunet.

Pitenee, pitenee

Päivät nimittäin. Ja se on ihanaa!

Ruokahaastevastaus: mitäkaapistalöytyygratiini

Joitakin juttuja pitää haudutella vähän pidempään. Kuten esimerkiksi tätä Lauran jo marraskuun lopulla heittämää ruokahaastetta. Mutta eräänä iltapäivänä se iski - gratinoitujen kasvisten himo! Ja hyväähän siitä tuli. Mahtava tapa päästä eroon kaikenlaisista jääkaapin vihanneslaatikkoon lojumaan jääneistä jämistä!

Meidän gratiinissa taisi olla kukkakaalia, porkkanoita, perunaa, parsakaalia, kesäkurpitsaa ja sipulia. Kermaa meiltä ei tähän hätään löytynyt, mutta sekoitin munamaitoon vuohenjuuston jämät. Ja pinnalle ripottelin cheddar-raastetta. Hyvää!

Sain porttikiellon

Mummi kävi pitkästä aikaa. Silmäili keittiön ja olohuoneen. Ja ilmoitti, että kirpputorien koluamisen voi nyt jättää. Tavaraa on tarpeeksi.

Etenee, etenee

Kulmahuoneen remontti edistyi viikonloppuna mukavasti.

Ulkoseinän uusiksi menneet koolaukset olivat jo kunnossa ja seinä villoitettu uudelleen. Lauantaina levytettiin tapetoitavat seinät ja sudittiin kahden muun seinän lautoihin pari kerrosta maalia valmiiksi.

Sunnuntai sujui seiniä laudoitettaessa. Täälläkin seiniin tuli maalattua raakalautaa. Olemme nyt jotenkin siihen kovasti tykästyneet. Ja kokemuksesta viisastuneet sen verran, että laudat maalattiin valmiiksi ennen seiniin naulaamista, niin vältyttiin valumilta, jotka pirtin seinissä näyttävät epäsiisteiltä.

Tällä työmaalla lisätunnelmaa luo takkatuli.

Pastaa

Oikeassa suhteessa jauhoja, munia, vettä ja suolaa. Tuloksena taivaallista pastaa. Täytteinä paahdettua kurpitsaa, basilikaa ja parmesaania sekä kinkkua, saksanpähkinöitä ja ricottaa. Kastikkeeksi riitti pelkkä sulatettu voi leivänmurujen ja salvian kanssa.

Parasta viime viikolla

Liisa:

Viime viikolla mielessä pyörivät vain ompeluun liittyvät asiat! Olen tutkaillut kaavoja, miettinyt eri kangasvaihtoehtoja ja sitä, että osaisinkohan ommella vaatteita ihan itse. Varmuuden vuoksi ilmoittauduin myös ompelukurssille. Ja pitäydyin turvallisesti sohvatyynyjen ompelun parissa!

Laura:

Toppahousut ja villasukat.

Ne ovat olleet kovassa käytössä.

Ja takkatuli.

Suoraan alenevassa polvessa

Äiti kutsui itseään astiafriikiksi.

Taipumus on periytynyt. Ja pahentunut. Lapsensa on myös aterinfriikki.

Huivi

Vihdoinkin oma ananashuivi! Ja, että se onkin lämmin! Ja pehmeä! Huivin malli on sovellettu kirpparilta ostetusta huivista ja oma yksilöni taitaa olla jo kuudes samalla mallilla tekemäni. Mutta nyt saa luvan riittää ananasten virkkaus - uusia huivimalliehdotuksia otetaan siis mielellään vastaan!

Viikonlopun lasagne

Lasagne on kestosuosikki viikonloppuisin. Sitä voi tehdä vähän kerrallaan aina, kun sattuu pyörimään keittiössä.

Tein tomaattikastikkeen lauantaiaamulla aamiaisen ja aamupäivätouhujen ohessa. Pilkoin 3 sipulia ja pari valkosipulinkynttä. Kuullotin oliiviöljyssä ja lisäsin yhden paketin paseerattua tomaattia ja pari tölkkiä tomaattimurskaa. Keittelin soosia hiljaisella lämmöllä pari tuntia. Sekoittelin aina ohimennen ja lisäsin suolaa, mustapippuria ja sokeria maun mukaan. Tykkään, että soosi saa tekeytyä pitkään, että mausta tulee täyteläinen.

Itse lasagnen valmistaminen meni sunnuntain puolelle. Bechamelsoosiin sulatin kattilan pohjalla pari-kolme ruokalusikallista voita ja sekoitin siihen suunnilleen saman verran vehnäjauhoja. Kun jauhot olivat imeytyneet voihin, lisäsin hiljalleen vajaan litran maitoa. Sekoitin, kunnes kastike hieman sakeni. Murensin joukkoon kaksi mozzarellamöykkyä ja maustoin suolalla ja jauhetulla muskottipähkinällä.

Meidän lasagne on enemmän sooseja ja täytettä kuin pastaa. Täytteeksi tuli tällä kertaa tuoretta pinaattia, tomaattia, kesäkurpitsaa ja kidneypapuja. Täytteiden ja kastikkeiden väliin ripaus suolaa ja mustapippuria ja muutama levy täysjyvälasagnelevyjä. Pinnalle murensin mozzarellamöykyn.

Paistoin tunnin verran 175 asteessa ja annoin vetäytyä 10-15 minuuttia ennen kuin kävimme kimppuun.

Tweed-myssy

Tweed-langat ovat kiinnostaneet minua jo pitkään, mutta en ole oikein keksinyt niille mitään käyttöä. Rowanin sinertävä tweed on usein jopa päässyt ostoskoriin saakka, mutta kadonnut sitten ennen kassalle pääsyä.

Grignascon ihanan vihreä villan, alpakan, mohairin, viskoosin ja silkin sekoitelma pääsi kassalle asti ja innosti pipon neulontaan! Malli on omasta päästä ja kuten tavallista tekele piti purkaa useampaan otteeseen ennen kuin lopputuloksesta tuli sopiva.

Viikonlopun löydöt

Rohkenen epäillä, että en olisi tomaattitikkuja itse välittänyt syödä. Pelkkä ajatuskin tuo esanssinmaun suuhun. Mutta purkki oli kovin hilpeä. Ja onneksi tyhjä.

Olen enemmän pannulapputyttöjä, mutta nämä kiemurat puhuttelivat. Taitaa päätyä ensialkuun seinälle odottamaan, josko osaisin tarttua siihen virkatun alusen sijaan.

En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä tällaisilla kapeilla lakanoilla, jotka ovat nykypeteihin aivan liian pieniä. Mutta tästä tuli niin aurinkoinen mummolafiilis, että eiköhän sekin paikkansa löydä.

Messinkinen ovenkahva tulee lammashaan vierasmajaan. Siihen, joka on vahvasti haaveissa ja ahkerassa suunnittelussa. Sen verannalle paistaa ilta-aurinko.

Hyvää ystävänpäivää!

Parasta tällä viikolla

Liisa:

Inspiroiva iltapäivä paikallisten Marttojen, Women's Instituten, käsityöhistoriasta kertovassa näyttelyssä. Esitelmää kuunnellessa vierustovereiden puikot kilisivät puheen tahtiin.

Bikinit ovat Rouva Veronica Baileyn vuonna 1947 tekemät. Löysin ompelukoneestani alkuviikosta piston, jota suositeltiin erityisesti uima-asujen neulontaan.

Laura:

Aurinko on herättänyt sosiaalisen minäni.

Se kahvitteli Kirjailijattaren kanssa. Kävi äidin kanssa savipajalla ja kutsui itsensä työkaverin puutarhaan omenapuiden alle juomaan teetä, kunhan kevät kerkiää.

Lauantaina se kiisi alas pulkkamäkeä niin leveästi hymyillen, että suu tuli täyteen puuterilunta. Se söi monta herkullista laskiaispullaa, eikä meinannut millään tulla pois saunasta, kun oli niin paljon puhuttava.

Se heräsi seitsemältä kirpparikierrokselle. Kutsui ystävän ja koiran sunnuntaiaamiaiselle ja saattoi heidät kotiin puolilta päivin. Sulatti pakastimen ja ehti vielä illaksi kyläilemään ystävien uuteen kotiin, jossa oli kylmät lattiat ja kodikas tunnelma. Lumen alta pilkotti niin ihanan villiintynyt puutarha, että sormet alkoivat syyhytä.

Näen pelkkää keltaista

Tai niin ainakin voisi luulla viime viikonlopun kirppariostoksista. Lieneekö kevättä rinnassa. Tuntui, että kaikki mihin tartuin hehkui kullan väreissä.

Hamarin keittiön pöydällä lojui läjä väriehdokkaita kulmahuoneen lattiaan. Samoissa sävyissä nekin.