Juhuu!

Kohti kesälaitumia! Lomalta palatessa odottaakin jälleen kerran uudet haasteet.

Ensin pääsen kuitenkin hienostelemaan kesähäihin uudessa kultalamee mekossani!

Äidin puutarhassa, osa 2

Äidin paras pioni aukeaa aina juhannuksena. Sen nuput ovat vähintään yhtä viehättäviä, kuin auenneet kukat. Ihan kuin karkkeja.

Täällä saavat myös sormustinkukat rehottaa. Eikä kitketä muita kuin valkoisia, niinkuin jossain puutarhalehden fiinissä puutarhassa.

Ja jokirannassa asti on katseltavaa.

Tiskirättejä

Virkkaukset ja kutomukset odottavat vieläkin käsityökorissa inspiraatiota. Tiskirättejä olen sen sijaan saanut aikaiseksi useampiakin. Rättejä taitaa alkaa olla pian varastossa useammankin vuoden tarpeiksi! Hyvä niin, sillä sitten kun se inspiraatio löytyy niin pienet tiskirättiprojektit ovat perinteisesti jääneet jalkoihin!

Äidin puutarhassa

Juhannukseen kuuluu äidin puutarhan ihastelu. Se on täynnä pieniä tiloja. Jokainen ihan erilainen. Ja kaikki yhtä kutsuvia

Parasta tällä viikolla

Liisa:

Kesä on vihdoin täällä! Hyvä kun olen malttanut tulla sisälle ollenkaan lämpimältä pihalta!

Huomaavaiset ystävät ansaitsevat myös maininnan. Toinen toi ihanan makeita ja meheviä kirsikoita omasta puutarhastaan ja toinen oli säästänyt minulle säkillisen purkkeja loppukesän hillonkeittoa varten.

Laura:

Juhannusjengi koossa. Tällä kertaa mukana myös uusia ihania tähtiä.

Juhannuskisojen jälkeen rannassa oli simpukoiden juoksukilpailu. Mutta kiihkein kisa käytiin mölkkytantereella.

Sunnuntai-iltapäivänä vatsat olivat täynnä. Istuttiin joen puolella ja otettiin koukut ja puikot esiin ja nautittiin hiljaisuudesta.

Kirvankarkoittajat

Kukkapenkistä löytyi viime syksynä maahan unohtunut valkosipuli. Sieltä se puski terhakkaasti versojaan.

Uteliaisuuttamme nostimme sen ylös ja testimielessä jaoimme ja istutimme kasvihuoneeseen. Jos vaikka suojelisi tomaatteja tuholaisilta.

Kirpparituliaiset

En jaksanut lähteä mukaan sunnuntaiaamun kirpparikierrokselle. Toivoin tuliaisiksi peiliä ja jäin kotiin nukkumaan.

Sain peilin. Hienon sellaisen. Ja laatikollisen Ville-salpoja odottamaan, että saamme uuden kettiön Hamariin.

Aikaisessa

Pihalla kaikki tapahtuu nyt pikanopeudella. Kesäkuu on hädin tuskin puolivälissä ja jo ovat pionit ja salviat ja akileijat täydessä vauhdissa. Muistanko ihan väärin, kun mielestäni eivät ihan näin aikaisin ole yleensä kukkineet?

Lisäys - Pahoittelen, että alkuperäiset kuvani katosivat johonkin. Olen ryhtynyt käyttämään Picasaa kuvien tuomiseen. Jo toiseen otteeseen kuvat näkyvät kyllä Bloggerin editorissa, mutta eivät julkaistussa jutussa. Onko kellään muulla ollut tällaisia ongelmia?

Kasvihuoneen kesä

Tuntuu siltä, että tästä olisi ikuisuus!

Unikori

Kun tilaa on vähän, pitää välillä vähän improvisoida. Laitoimme lapsen katosta roikkumaan.

Tarvittiin kirpparilta vanha pärekori, vähän narua, koukkuja ja klipsuja. Korin narut kiinnitettiin kattoon samanlaisilla ankkureilla, kuin olohuoneen valtava lamppukin. Kestävät aikuisen painon.

Sopii hyvin laiskamatojen ja sänkyköllijöiden lasten tuudittamiseen. Sen kun vaan jalkaansa heilauttaa, ei tarvitse nostaa päätä tyynystä.

Colette Sorbetto-paita

Purkuhommiksi meni. Itse asiassa useampaan otteeseen. Nyt taistelen kaula-aukon vinonauhan kanssa. Suunnitelmissa oli laittaa paitaan samasta kankaasta uudella vinonauhalaitteella tekemäni reunus. Ensimmäisellä kerralla se ei ainakaan onnistunut. Toisella kertaa taidan käyttää ihan kaupan valmista vinonauhaa...

Coletten ilmaisen Sorbetto-kaavan ompelun piti olla yksinkertaisempaakin yksinkertaisempi parin tunnin juttu. Minulla paitaan taitaa kulua useampikin ilta. Onneksi sinnikkäästä luonteenlaadusta on silloin tällöin hyötyäkin!

Kasvihuoneessa tapahtuu

Kasvihuone sai vihdoin väliaikaisen tuuletusjärjestelmän. Katonharjan vesivanerilevyt nostetaan keppien avulla ja kiilataan auki. Avautuvat ikkunat ja vähän sofistikoituneempi avaussysteemi saadaan joskus myöhemmin.

Lattiamateriaalista emme ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen. Hiekkamaa palvelee toistaiseksi ihan hyvin.

Viikonloppuna lämpötila nousi 45 asteeseen ja istuttelin tomaatteja ja paprikoita suorastaan trooppisissa olosuhteissa. Sen jälkeen helteinen ulkoilma tuntui ihanan viileältä.

Parasta viime viikolla

Laura:

Kuuma!

Ja kesän ekat mansikat. Kotimaisia marjoja odotellessa espanjalaiset syödään mascarponen, balsamicon ja sokerin kera. Nami!

Lauantaina avattiin Hamarissa pulahduskausi ja kasvihuone sai myös asukkinsa. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Liisa:

Pääsin höyryveturin kyytiin! Tunnelma oli kuin Neiti Marple tarinassa konsanaan. Sujui se kauppamatka näinkin!

Kirkastus

Olen viikkotolkulla haaveillut ikkunanpesusta. Kai se on aikuisuuden merkki. Että tuommoisia haaveilee.

Kasvit pääsivät pihalle, kun viimein tänään aloitin olohuoneen ikkunasta. Taitavat saada jäädäkin sinne toistaiseksi.

Kyllä nyt kelpaa. Ihan uusi valo tulvii sisään.

Kurpitsapasta

Kurpitsan ja salvian yhdistelmä on aivan loistava! Puhumattakaan parmesaanista! Olin tällä kertaa aika varovainen salvian kanssa, mutta ensi kerralla laitan sitä reilusti lisää. Taisin myös paahtaa kurpitsaa vähän liikaa, mutta lopputulos oli silti mainio!

Kurpitsapasta

1 myskikurpitsa

silputtua salviaa

oliiviöljyä

pastaa (minä käytin 250 g tuorepastaa)

1 dl parmesaaniraastetta

1 dl leivänmuruja

3 valkosipulin kynttä

mustapippuria ja suolaa

Pilko kurpitsa, lorauta sekaan oliiviöljyä ja paahda uunissa puolisen tuntia. Kun kurpitsa on kypsää lisää sekaan silputtu salvia. Kuullota paistinpannulla hienonnettua valkosipulia ja lisää leivänmurut ja paahda kunnes seos on saanut vähän väriä. Keitä pasta ja lisää sekaan paahdettu kurpitsa, leivänmurut, parmesaaniraaste ja mausta. Jos pasta vaikuttaa kuivalta lorauta sekaan vähän oliiviöljyä tai pastan keitinvettä.

Aah!

Tänään oli niin kuuma, että oli pakko aloittaa mattojen pesu!