Kätevän emännän tomaattikeitto

Meillä taitaa olla tomaattikeittoa tehty täällä ennenkin, mutta nyt olin mielestäni niin nokkela, että tämä resepti on ihan pakko jakaa! Kutsun tätä vastedes Kätevän emännän tomaattikeitoksi.

Keksin tehdä tomaattikeiton niin, että lisäsin suolan, sokerin vasta keiton kypsyttyä. Sitä ennen nappasin pari desiä soppaa syrjään ja soseutin sen pikkutyypille. Sopii alle vuoden ikäiselle sellaisenaan tai pastan tai kuskusin kanssa.

Tein keittoa muutenkin reilun annoksen. Yhtenä päivänä sitä syötiin keitoksi, toisena loppu käytettiin lasagneen tomaattikastikkeeksi. Siinä välillä syötiin tehtiin uunivihanneksia, joista myös jämät menivät lasagneen.

Lasagnepäivänä ei siis tarvinnut muuta, kuin kasata lasagne valmiista aineksista. En jaksanut edes juustokastiketta tehdä, vaan heitin sekaan vuohenjuustoa ja pinnalle mozzarellaa. Uunivihannekset ja lasagnen voi tehdä vähän tähän tapaan.

Kätevän emännän tomaattikeitto syntyy näin:

3 pkt tomaattimurskaa
4 valkosipulin kynttä
2 isoa sipulia
4 porkkanaa
1 parsakaali
pala juuriselleriä
oliiviöljyä
timjamia
rosmariiniä

n. 1 tl suolaa
n. 1 tl sokeria
loraus kermaa
pinnalle vuohenjuustoa

Pilko valkosipuli, sipuli, porkkanat, parsakaali ja juuriselleri. Kuullota sipulit öljyssä, lisää muut vihannekset ja pyörittele hetki kattilassa. Kumoa tomaattimurskat sekaan ja pieni yrtit mukaan. Anna kypsyä.

Jos haluat keitosta lastenannoksen, ota tarvittava määrä keittoa erilleen, vihannekset ovat kypsiä ja soseuta se. Lisää suola ja sokeri "aikuisten" keittoon vasta sen jälkeen. Muuten suolan ja sokerin voi lisätä jo heti tomaattimurskan jälkeen.

Kun vihannekset ovat kypsiä, lisää joukkoon kermaa maun mukaan. Voit halutessasi myös soseuttaa keiton.

Tarjoile vuohenjuuston kanssa. Meillä pinnalle sujahti myös parin muun juuston kantapalat.

Varmoja merkkejä

Olen leikannut ruusut ja omenapuut. Pätkinyt talventörröttäneitä perennanvarsia penkkiin. Kerännyt risuja pihasta. Raivonnut koiralle, joka kävi sen ihanan pikkuruisen vuorimäntypalleroisen kimppuun. Lumenlähdössä on hyvät ja huonot puolensa.

Kyllä, se siinä ekassa kuvassa on omena, tuttavallisesti omenapensas. Taimena moneen kertaan syöty.

Olen myös bongannut peipon ja järripeipon, kiurun sekä töyhtöhyypän. Joutsenliikenne on jatkunut on muutaman viikon.

Kaupungissa on lumi poissa kokonaan ja kadut lakaistu.

Mutta lauantaille ne povaavat lumimyrskyä! Takatalvi - sekin taitaa olla varma kevään merkki.

Kesäkurpitsapiiras

Kesäkurpitsaa, parmesaania, mascarponea ja vähän valkosipuliakin. Nopea piirakka voitaikinapohjalla. Tätä pitää tehdä pian uudestaan!

Kesäkurpitsapiiras

375 gr voitaikinaa
3 kesäkurpitsaa viipaloituna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
4 rkl mascarponea
50 gr parmesaaniraastetta
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

Laita kesäkurpitsaviipaleet ja silputtu valkosipuli kulhoon ja lorauta sekaan oliiviöljyä. Lisää reilusti mustapippuria ja suolaa ja sekoita. Sekoita juustoraaste ja mascarpone keskenään (jätä noin puolet parmesaanista piirakan pinnalle ripoteltavaksi).

Levitä voitaikina uunipellille ja tee taikinan pintaan viillot noin 2 cm taikinan ulkoreunoista. Levitä mascarpone-juustoseos taikinan pinnalle viiltoalueen sisäpuolelle ja astettele kurpitsaviipaleet piirakan pinnalle. Ripottele päälle juustoraasteen jämät. Paista 200 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

Resepti on alunperin BBC:n Good Food sivustolta.

Uudet porraskaiteet, osa 2

Kas tässäpä Hamarin yläkerran vanhat porraskaiteet ja niitä ympäröivä kokomäntyinen eleganssi. Rappuja koristavat Ralfia varten liimatut liukuesteet, jotka palvelevat nykyään pikkutyyppiä, joka ei juuri muuta halua, kuin kiivetä rappusia. Vaatimaton kaveri.

--

A few shots of the stairs as they were.

Look at all that pine! And those elaborate banisters! I am determined to put them to use again at some point somewhere. With a bit of pastel colored paint.

Uusien porraskaiteiden pystytolpat kiinnitettiin lattiaan metallitolpilla, joiden päälle puuosat sujautettiin.

--

The new banisters were attached to the floor with steel post on top of which the wooden posts were slipped.

Kesti hetken aikaa tottua uusiin kaiteisiin, kun ne ovat niin olemattoman oloiset massiivisten ruskeiden jälkeen. Uusista kaiteista puuttuu vielä käsijohteet ja pystypuista "nupit". Ne on vielä suunnitteluasteella.

Samassa rytäkässä rappusten vierestä poistui mankelikaappi ja saatiin vielä lisää avaruutta. Nyt tuo mäntyisyyskään ei enää tunnu ihan niin tunkkaiselta. Mutta kunhan saamme taas remppakärpäsen pureman, jatkuu tämän tilan remontti.

Vielä kun keksisi sille mankelille jonkun hyvän paikan. Jos sitä vaikka vielä intoutuisi käyttämään. Onhan ne mankeloidut lakanat kuitenkin aika ihanat!

Ja ne vanhat kaiteet, ne tekisi mieli maalata jollain mukavalla pastellisävyllä. Toivottavasti niille löytyy vielä joku uusiokäyttö.

--

It took us a while to get used to the new look. The new banisters seem so tiny compared to the old ones. They still need parts for the top but at least Little I will not fall through very easily.

We also removed an old built-in in the process. The space seems a lot bigger and lighter already and even the old pine surfaces look better. But we will continue the renovations here when we have time. I'm thinking paint and paint and paint. And maybe a bit of wallpaper.

Uudet porraskaiteet, osa 1

Meillä oli Hamarin rappusten yläpäässä isän sorvaamat huikeat porraskaiteet (esittelen ne kyllä vielä!). Ne eivät ihan taineet enää olla rakennusmääräysten mukaiset, kun olivat aika harvat ja vähän matalatkin. Pikkutyyppi on kuitenkin jo sen verran vikkelä koivistaan, että yläkertaan kiipeäminen on ihan arkipäivää, joten piti pistää tuulemaan.

Olimme koko talven tutkailleet porraskaiteita lehdissä ja netissä ja näkemämme perusteella tulimme siihen tulokseen, että nyt halutaan jotain yksinkertaisempaa ja keveämpää.

Joni nikkaroi uudet puuosat ja maalasi ne kermanvalkoisiksi. Kaikille kotinikkareille muuten tiedoksi, että Maalarin Valkolakka ei ole enää entisensä. Meillä jännitettiin kaiteiden kuivumista ihan hyvä tovi. Mutta kyllä ne sitten kuivuivat, lopulta.

--

The stairs at Hamari badly needed a new railing now that Little I loves nothing more than climbing stairs. The old ones were not quite made for toddlers and had gabs big enough for her to crawl through easily.

All winter we kept looking for pictures of stairs and railings and banisters. We eventually came up with a fairly simple design, at least compared to the ones we had, which I will show you in a couple of days.

Joni made the new bits and painted them creamy white.

Fontit hukassa

Välillä käy niin, ettei löydä sopivaa fonttia. Silloin otetaan mielikuvitus käyttöön, selataan kirjoja ja lehtiä ja googlataan ja löydetään kivoja kierrätettäviä ideoita. Tällä viikolla löytyi juuri sellainen. Taivutellaan piippurasseja ja kieputetaan villalankaa ympärille. Lopputulos oli aika kiva ja tästä voisi kärsivällisempi tyyppi kieputtaa kokonaisen lauseen seinälleen. Voimaa!

Uunijuusto ternimaidosta

Sain naapurista pullon pakastettua ternimaitoa. Se oli mulle entuudestaan aika tuntematon tuote. Mutta pullon mukana tuli uunijuuston ohje, jota piti kokeilla, kun se oli ihan valtavan simppeli:

1,5 litraan maitoa sekoitetaan puoli teelusikallista suolaa. Maito kaadetaan uunivuokaan ja paistetaan 175 asteessa vajaa tunti. Kun juusto on puoliksi hyytynyt, ripotellaan pinnalle sokeria ja kanelia ja annetaan paistua loppuun.

Mun ternimaitoni oli kakkoslypsystä ja siiten piti sekoittaa joukkoon vähän tavallista kaupanmaitoa laimentamaan. Oikea suhde olisi pitänyt testata kattilassa hyydyttämällä, mutta kuka sellaista jaksaa tehdä? Joten lorautin sitten maitoa sekaan ihan vaan fiilispohjalta.

Paistoin maitoani yli kaksi tuntia. Pinnalta se hyytyi, mutta pohjalle jäi juoksevaa heraa vaikka kuinka paljon. Ehkä lorautin liikaa sitä kaupanmaitoa mukaan? Ehkä olisi pitänyt jaksaa paistaa pidempään?

Reikäkauhan kanssa sain kuitenkin kauhottua juustot lautasille. Pinnalle pistettiin siirappia ja mustikoita.

Maku oli, no, mielenkiintoinen. Eniten se muistutti munakokkelia. Ja siltä se näyttikin. Ei se huonoa ollut missään tapauksessa, mutta ei kyllä ole ihan hirveä kiire saada tätä uunijuustoa uudelleenkaan.

Haaste on otettu vastaan

Kirjailijatar heitti meille haasteen ja pitäähän siihen tarttua. Siispä seitsemän random faktaa meistä kustakin:


Päivi
1.  Olen hetken lapsi.
2.  Rakastan värejä, mutta pukeudun mieluusti mustaan.
3.  Pidän tanssimisesta.
4.  Inhoan joojoottelua.
5.  Teen mieluummin kuin katson.
6.  En pidä seurapeleistä.
7.  Haluaisin mökin meren äärestä.


Liisa
1. Vaatekaappini on jo vuosia ollut täynnä lankoja ja kankaita ja itse vaatteet roikkuvat 'tilapäisellä' vaaterekillä.

2. Rakastan ruuanlaittoa, mutta olen valtavan huono leipomaan.

3. Innostun helpolla varsinkin kaikkiin kädentaitoihin liittyvistä asioista.

4. Haluaisin pukeutua kauniisiin leveähelmaisiin mekkoihin, mutta jostakin syystä päädyn aina laittamaan päälleni farkut.

5. Unelmoin pienestä puutarhasta, mutta muutin juuri asuntoon, jonka ikkunalaudoille ei mahdu kasvamaan edes yrttejä.

6. En voi sietää näpertämistä.

7. Haaveilen pitkästä tukasta.


Laura
1. Innostun usein asioista, joille ensin olen sanonut ehdottoman ein.
2. Pelkään puutarhani puolesta.
3. Tykkään kahvin mausta, mutta pääni ei kestä sitä.
4. Olen kastroinut sonnivasikan.
5. En ole ikinä käynyt Lapissa.
6. Olen asunut melkein vuoden pakettiautossa, mutten silti ole oppinut luopumaan tavaroista.
7. Haaveilen omavaraisesta elosta pellon laidalla.

Vaaleanpunaista vai ei?

Loma meni ja flunssa iski. Masentavaa ja tylsää...sen verran tylsää, että pyysin työkaveriani yllättämään minut jollain vaaleanpunaisella. Sain uuden teippitelineen, joka on vaaleanpunainen korkokenkä. Sain myös pinkkejä posti-it lappusia. Piristyin! Ja ilostuin!

Tovin tuijoteltuani työpöytääni tajusin, että pöydällä on aika paljon pinkkejä ja vaaleanpunaisia asioita. Nopea googletus osoitti, että pinkki väri sopii oivasti väsyneeseen mielentilaan. Pinkki koetaan energisoivana ja joskus jopa lapsuuden kaipuuna...kokija kokekoon pinkin sellaisena kuin kokee. Minua se virkisti, ainakin vähän.

Uusi lamppu

Toivottu tupaantuliaslahja. Ihastuin ensi näkemältä, vaikka en ollut koskaan aikaisemmin edes harkinnut kuparinväristä lamppua.

Kevättä ilmassa

Kevät! Onhan se tehnyt tuloaan jo jonkin aikaa, mutta nyt se on vihdoin täällä! Narsisseja kaikkialla, kukkivia puita ja muutama vihertävä pensaskin. Kyllä tätä onkin jo odotettu!

Lahjavillapaita

Pikkutyypin neulekokoelma sen kun kasvaa. Se alkaa olla jo aika mittava ja uutta tulee koko ajan. Uusin lisäys on äitini neuloma mainio vihreä palmikkopaita, josta tuli heti ihan suosikki.

Mallin äiti on keksinyt neuloessaan. Löytyy paria sorttia palmikkoa ja helmineuletta myös. Kaula-aukko alkaa hauskasti palmikosta ja kauluksen kääntäminen kansinkertaiseksi toimii hyvin.  En olekovinkaan suuri tuollaisten vaihtelevanväristen lankojen ystävä, mutta tämä väritys on hieno ja toimii tässä paidassa mielestäni tosi hyvin.

Liikkuvan neuleen kuvaaminen oli hieman haastavaa...

--

Little I has already an impressive collection on knitwear. This one is by my mom who invented the pattern as she knitted. I especially like the collar and even though Iäm not a big fan on multicolored wool, these colors work really well for me.

Kissan villapaita osa 2

Matkavillapaidasta tuli varsin onnistunut, vaikkei omistaja olekkaan ihan onnellisin...kissan ilme kertonee kaiken.

Revontulia metsästämässä

Päivisin paistaa aurinko ja iltasella metsästetään revontulia...vuorotellen joku kipaisee ulos ovesta kuikuilemaan tähtitaivaalle ja näkyihän niitä lopulta. Suomen luonto on kyllä kaunis.

 

Kotona

Parasta uudessa kodissa on olohuone. Se tuntui kodikkaalta aivan tyhjänäkin, ilman omia tavaroita. Huonekalut löysivät heti paikkansa ja saivat myöhemmin seuraa ebaystä löytyneestä sohvasta ja nojatuolista.

***

My favourite room in our new flat is the living room. It had a lovely feel to it even without any of our furniture and I had no problems in finding places for my eclectic furniture collection. The sofa and the arm chair are new additions from ebay.

Terveisiä työpöydän äärestä!

Minun uudella työpöydälläni on tätä nykyä kolme työmaata. Iloisessa sekamelskassa kutimet, sisustuslehdet, keittiösuunnitelmat, maksamattomat laskut, keittokirjat ja pohjapiirrokset.

Ja yksi, joka ei millään irrottaisi hiirestä.

--

My new desk has turned into a cooperative of three. A happy medley of knitting projects, magazines, kitchen and house plans, unpaid bills, and so on and so forth.

And one who has fallen in love with the mouse.

Parasta tällä viikolla

Liisa:

Sateinen sunnuntai. Kotona oloa. Vihdoinkin oli aikaa istahtaa sohvalle ja vain olla. Ainakin hetkeksi! Kevätkukkia, kurpitsakeittoa ja tupaantuliaislahjan selailua. 

Laura:

Lähdin sittenkin ladulle, vaikka jo luulin, että tämä talvena sukset pysyy kanalan pankolla. En voinut olla menemättä, kun naapurin isäntä ajeli ladun alkamaan pihan pielestä.

Sunnuntaina intouduin laduttomille reiteille. Hankikannot veivät pitkin peltoja. Välillä jätin sukset hangelle ja piipahdin metsään. Lenkin jälkeen nautin after skistä kasvihuoneessa. Siellä mittari kapusi iltapäivällä 10 asteeseen.

Alkuviikosta äiti kyläili pitkästä aikaa. Kyllä oli mukavaa. Yhtenä aamuna piti keittiössä hieraista silmiä. En muista, koska meillä on viimeksi ollut niin puhtauttaan kiiltävät pinnat, kun Joni puunasi lattiankin. Sieltä löytyi vähintäänkin lastenruokapurkillinen erilaisia soseita ja puuroa.

--

I already thought my skis would not make it out of the old hen house this winter. But I could not resist when the neighbor made a fresh track with the village snow mobile just past the house.

We've had warm days and cold nights lately and as a result I was able to ski on top of the snow. I went across the fields and a couple of times took my skis of and wondered into the forest.

The greenhouse offered excellent after ski!

Palmikkopipo

Tänä talvena ei pitänyt neuloa pipoa ollenkaan. Siskolta ajat sitten lahjaksi saamani baby alpakka lanka kuitenkin sai minut vihdoin tarttumana puikkoihin, sillä viime talvena kutomani tweed-myssy ja kameli-pipo ovat aika paksuja Lontoon talveen. Lanka on ihanan pehmeää ja pipo on juuri sopivan lämmin. Malli on omasta päästä ja silmukoita olisi ehkä saanut olla muutama enemmänkin, mutta eiköhän pipo hieman sentään veny käytössäkin...

***

I wasn't planning to knit another woolly hat this winter but here we are. It's lovely and soft and just perfect for the mild London winters.

Lomalle

...kevättä on todellakin ilmassa ja se ilmenee täällä päässä pienoisena alkukevään väsymyksenä. Siksikin on ihanaa lähteä toviksi vielä hiihtämään ja nauttimaan talven viimeisistä lumimaisemista. Loma tulee usein tarpeeseen ja niin on nytkin...

Sitä on ilmassa!

Laura:

Pihan pikkulinnut sen tietävät. Ja tällä viikolla olen haistanut sen itsekin. Kevät tulee!

--

The little birds know it already. And this week I have smelled it myself. Spring its on its way!

Liivi siitä tulee!

Pikkutyyppi kaipaa edelleen liiviä. Se virkattu on nyt tauolla. Nyt työn alla on jotain tähän tapaan. Resori tulee punaisesta ja vartalon ajattelin kutoa ainaoikein punaisella, vihreällä ja sinisellä. Mutta tuo liila huutelee, että haluaisi mukaan. Pitäisikö ottaa?

--

I still haven't completed a vest for Little I. The one I started crocheting is on hold until I can figure out what I'm doing wrong. At the moment I'm working on something like this. I was planning to make the body red, green and blue. But the purple is calling "Put me in, too!" Should I say yes?