Ovela kettu ja sen kaveri

 Joulun välipäivinä lapset saivat Liisalta postipaketin, jonka sisältä paljastui ovela juoni.

Kummitäti oli kääräissyt pakettiin Mibon keittiöpyyhkeet, joissa komeilivat kettu ja leijona. Pyyhkeiden juju on se, että eläimet voi halutessaan leikata irti ja ommella pehmoiksi. Luonnollisesti Pikkutyyppi vaati, että ompelutehtävään on ryhdyttävä saman tien. Pikkuveli olisi varmasti vaatinut samaa, jos olisi asiasta jotain ymmärtänyt tai asian ilmaista.

Sangen kekseliästä, totesin minä. Liisa, jos kuka tietää vallan hyvin pelonsekaisen suhteeni onpelukoneisiin. Ymmärsin kyllä, että käsillä ei ollut hirvittävän haastava tehtävä. Pyyhkeeseen oli selvästi merkitty kohdat, joista pitää leikata ja paikat, joista sitten ommellaan. Lisäksi ohjeet oli suurin kirjaimin painettu hahmojen viereen. Mutta kaipasin silti henkistä tukea.

Joten pakkasin kassin, kaappasin lapset kainaloon ja huristelin Mummin luo. Mummin uskollinen ompelukone on hurrutellut tasaista tikkiään jo vuosikymmeniä ja toimi nytkin moitteettomasti. Mummi varmisti vieressä ja Pikkutyyppi auttoi eläinten täyttämisessä.

Nyt kettu ja leijona ovat jo paljon leikkejä kokenut kaksikko. Ja minä harkitsen, että voisin taas tehdä enemmänkin tuttavuutta ompelukoneen kanssa.

Kiitos, Liisa!

--

Liisa sent the kids these cute tea towel sowing projects by Mibo knowing very well that the sowing machine is my Nemesis.

Little I demanded them to be sown immediately so I had no choise than to pack a bag and the kids and drive to my grandmothers for a sowing machine and mental support. Wooh.

I survived and the kids love their new buddies. Thanks, Liisa!

Maalia ja apinoita

Nyt kannattaa piipahtaa Helsingissä Korjaamo Galleriassa katsomassa veljeni Klasun hienoja maalauksia. Klasun töiden naapurissa istuu höyrysaunan lauteilla Lotta Mattilan ihastuttava paviaanilauma, joita ei myöskään kannata missata.

Klasun maalaukset olivat taas aivan erilaisia kuin aiemmin. Viime viikon avajaisissa oli niin paljon väkeä, että en ehtinyt enkä mahtunut kunnolla edes makustelemaan näitä uusia töitä.

Mutta siltä ei voinut välttyä, että tuo alimmassa kuvassa näkyvä tummataustainen punaoranssikeltainen räjähdys vetää puoleensa kuin magneetti.

--

My brother Klasu's paintings are on show in Helsinki at Korjaamo Galleria. In an adjacent gallery Lotta Mattila's charming baboons sit in a steam room. If you are in Helsinki, don't miss this.

Once again Klasu has painted something quite different than before. The red, orange and yellow explosion on the bottom picture is like a giant magnet.

Gluteeniton, maidoton ja munaton siemennäkkäri

Heti alkuun varoituksen sana. Siemennäkkäri on nimittäin osoittautunut hyvin koukuttavaksi tuotteeksi. Pellillinen katoaa meillä usein melkein suoraan uunista. Myös jouluna äidin luona näkkärilaatikon kansi kävi tiuhaan. Anoppikin kahmi näkkäriä mukaan kotimatkalle.

Siemennäkkärin alkuperäisen ohjeen lähetti Tanja joskus joulun alla helpottamaan ruokaongelmiani. Siinä näkkäriä maustetaan inkiväärillä ja kanelilla. Hyvin toimii sekin. Mukana on myös pellavansiemeniä, mutta olen ne jättänyt omastani pois, kun niitä ei kadmiumin vuoksi suositella imettäessä.

Ohje on poskettoman helppo ja näkkäritaikinan pyöräyttää muutamassa minuutissa. Pyöräytänkin näkkärin usein silloin, kun uuni on muutenkin lämmitetty. Pienoinen haaste tulee siinä kohtaa, kun taikinaa levitetään uunipellille. Mitä ohuempi, sitä rapsakampi. Joskus menee hermot ja näkkäristä tulee vähän paksumpaa. Hyvin se silti maistuu.

Pikkutyyppikin vetelee tätä herkkua, mieluiten paksun hunajakerroksen kanssa. Itsekin sipaisen hunajaa pintaan, kun tekee mieli nopeaa makeaa.

Siemennäkkäri (1 uunipellillinen)

1 dl riisi- tai maissijauhoja (tai sekoitusta)
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
vajaa 1 tl suolaa
2 rkl hunajaa
1,5 dl kiehuvaa vettä
1/2 dl rypsiöljyä

Sekoita kuivat aineet ja hunaja. Kaada sekaan kiehuva vesi ja rypsiöljy. Sekoita hyvin, että hunaja sulaa ja sekoittuu mukaan. Anna turvota noin 15 minuuttia.

Levitä uunipellille mahdollisimman ohueksi. Jos taikinaan tulee pellillä reikiä, ei haittaa.

Paista 125 asteessa noin tunti. Laita kello soimaan n. 40 minuutin jälkeen ja tarkkaile sen jälkeen tilannetta aina välillä. Kokemukseni on, että eri uuneissa paistoaika vaihtelee. Näkkäri saa paahtua aika tummaksikin, mutta ei kärähtää.

Jätä näkkäri uunipellille jäähtymään. Jos taikina on jäänyt paksuksi ja näkkäri on sitkeää, sen voi jättää rapsakoitumaan pellille vaikka yön yli.

Suojele näkkäriä perheenjäseniltä, jos haluat sen säilyvän pidempään.

Eteisessä

Eteisen patteri sai siirtyä lipaston tieltä toiselle seinälle. Ja patterin edessä ollut pikkupenkki sai siirtyä kenkätelineeksi. Uusi järjestys on huomattavasti toimivampi ja uusi patteri tuntuu valtavan paljon entistä tehokkaammaalta. Seuraavaksi pitääkin metsästää lipaston päälle sopiva kuva!

Kolhuja ja pehmusteita

Olen ollut kovin hiljainen täällä viime aikoina. Tuntuu, että koko syksy meni flunssassa. Kun vihdoin pääsin joulukuun alussa eroon sitkeästi pari kuukautta vaivanneesta taudista, niin eikös jouluksi saatu taas uusi sitkeä keuhkoputkentulehdus.

Nyt näyttää valoisammalta, mutta huomaan, että kuulostelen itseäni koko ajan. Eilen kylätalolla jalat vähän palelivat ja nyt tuntuu poskionteloissa jotakin ja kurkkukin on vähän karhea. Yritän aseistautua valtavalla vitamiiniarsenaalilla. Nyt ei enää voi sairastaa. Vaikka eipä tässä kahden pienen lapsen kanssa ole sairastamaan juuri ehtinyt, vaikka kipeänä onkin ollut. Aina löytyy perheestä joku vielä kipeämpi ja jonkun pitää kantaa ruokaa pöytään ja käydä ostamassa lisää nenäliinoja.

Mutta uuden vuoden lupauksenani olen päättänyt pitää itseni liikkeellä, jotta flunssat eivät ehdi tarttua. Saa nähdä mitä seuraavaksi sitten tarttuu. Aamulla kuulin, että lapsen leikkikoulussa on ollut täitä. Niitä meillä ei vielä ole ollutkaan...

Mutta kuvissa komeilevat Liisan tekemät ihastuttavat tyynyt, jotka putkahtivat joulupaketista. Molemmat kuviokankaat ovat kirpparilta ja toisella puolella tyynyä on samettia. Kukkakangasta kuolasin jo silloin, kun Liisa sen osti. Siinä on aivan herkulliset värit.

Nyt vielä pitäisi saada sohva. Vanha runkopatjasta rakennettu sohva meni luteiden mukana loppukesästä. Nyt meillä on olohuoneessa varavuoteena toimiva futon, joka käännetään kaksinkerroin sohvaksi, mutta jonkinlainen laveri pitäisi rakentaa, että se toimisi paremmin myös sohvana.

--

Lovely Liisa made these cushions for us for Christmas. I am particularly fond of the flower fabric. I love the colours and, in fact, it has all the new wall colours we have at home now, yellow, pink and aqua.

Kuvaseinä

Useamman vuoden vuokralla asumisen jälkeen kynnys kuvien seinään laittamiseen on ollut aika suuri. Olohuoneessa kuvat oli helppo ripustaa taululistalle, mutta näiden kuvien ja peilien ripustamisessa käytävän  seinälle kestikin melkein vuoden!

Seinällä on sekalainen kokoelma Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta tuotuja kuvia ja paikallisilta kirppareilta tehtyjä hankintoja. Vilahtaapa tuolla ylänurkassa viime kesänä ostamani apinataulukin!

Olohuoneen kuulumisia

Useamman kuukauden jahkailun jälkeen olohuoneeseen löytyi mieleinen kattolamppu. Olin jo niin tottunut katosta roikkuvaan paljaaseen hehkulamppuun, että ilmankos tämä House Doctorin SP0361 lamppu miellytti silmää! Nyt kun vielä löytäisin tuollaisen ison hehkulampun ilman tuota valkoista kaulusta.