Kaksivuotisbileet - siskonmakkarakeitto ja porkkanasämpylät

Hamarissa vietettiin eilen kaksivuotisbileitä. Koristeet kiinnitettiin kattoon ja keittiön pöytä kannettiin pirtin pöydän jatkeeksi. Kaivoin kaapista oikein tuukitkin pöytään. Tai no, tuukit ja tuukit. Nämä ovat kirpparilta vuosia sitten ostamani vanhat verhot. Mutta ajavat asian oikein passelisti.

Lounaaksi tarjoilimme siskonmakkarakeittioa ja tuoreita sämpylöitä. Sämpylätaikinan tein valmiiksi tekeytymään kellariin jo perjantaina. Tämä on hyvä kikka myös silloin, kun haluaa tuoreita sämpylöitä aamiaiselle. Valmis taikina on helppo kaapaista pellille ja paistaa sillä aikaa kun käy suihkussa tai kaffe tippuu.

Siskonmakkarakeitto valmistui aamupäivällä. Vieraat pääsivät kuorimis- ja pilkkomispuuhiin sitä mukaa kun saapuivat. Hyvä soppa tuli!

Parikymmentäkin vierasta ruokkii oikeastaan aika helposti keitolla ja sämpylöillä. Varsinkin jos juhlavieraita sopii käyttää työvoimana. Meillä monet vieraista viihtyvät keittiössä veitsi kädessä tai tiskauspuuhissa. Samalla tulee vaihdettua kuulumiset ja juteltua muutakin.

//L

Siskonmakkarakeitto 20:lle hengelle (n. 13 litraa)

vettä
n. 3 kg kiinteitä perunoita
n. 2 kg porkkanoita
n. 500 g lanttua
n. 300 g juuriselleriä
n. 500 g palsternakkaa
n. 6 liemikuutiota
1 purjo
3 sipulia
muutama kynsi valkosipulia
n. 20 maustepippuria
n. 4 laakerinlehteä
1,5 kg siskonmakkaraa
suolaa
valkopippuria myllystä
mustapippuria myllystä
persiljaa

Laita pari-kolme litraa vettä kiehumaan. Kuori ja pilko juurekset, purjo sekä sipuli ja lisää ne kiehuvaan veteen. Tarkasta liemen määrä ja mausta se liemikuutioilla, suolalla, pippureilla ja laakerinlehdillä.

Anna keiton kiehua, kunnes juurekset ovat melkein kypsiä. Lisää siskonmakkara keittoon pieninä mykyinä. Anna kypsyä vielä n.5 minuuttia. Tarkista maku ja lisää suolaa ja valko- ja mustapippuria tarpeen mukaan.

Jos mahdollista, anna keiton tekeytyä vähän aikaa. Silppua sillä aikaa pieni nippu persiljaa ja lisää se keittoon ennen tarjoilua.

Porkkanasämpylät (3 pellillistä)

2 dl kauraleseitä
12 dl kaurahiutaleita
1,5 pussia kuivahiivaa
n. 4 rkl hunajaa
14 dl lämmintä vettä
4 tl suolaa
n. 400 g hienoa porkkanaraastetta
n. 18 dl vehnäjauhoja (osan jauhoista voi korvata tattari-, ruis- tai muilla jauhoilla)
1 dl rypsiöljyä

Mittaa taikinakulhoon kauraleseet, kaurahiutaleet, kuivahiiva, hunaja ja lämmin vesi. Sekoita, että hiutaleet ja leseet kastuvat. Anna turvota puolisen tuntia.

Lisää taikinaan suola ja porkkanaraaste ja sekoita hyvin. Lisää jauhoja vähän kerrallaan. Jos korvaat osan vehnäjauhoista muilla jauhoilla, lisää ne ensin ja sekoita hyvin. Jatka jauhojen lisäämistä, kunnes taikina on napakkaa, mutta yhä tarttuvaa. Taikina kannattaa jättää hieman löysäksi, niin sämpylät ovat mehevämpiä ja maistuvat seuraavanakin päivänä. Lisää lopuksi öljy ja tarkista vielä jauhojen määrä,

Anna taikinan tekeytyä viileässä mielellään yön yli tai pidempäänkin. Tarkasta jauhojen määrä. Jos taikina on kovin löysää, voit lisätä jauhoja vielä ennen paistamista.

Nostele taikinasta pellille nokareita lusikoiden avulla. Paista sämpylöitä 225 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Aika riippuu uunista ja taikinasta, joten tarkkaile tilannetta, kun sämpylät ovat uunissa.

Ensimmäisen pellillisen voit laittaa kylmään uuniin. Sämpylät nousevat, kun uuni lämpenee, niin niitä ei tarvitse erikseen nostattaa uudelleen. Loput pellilliset kannattaa nostattaa sillä aikaa, kun ensimmäinen pelti on uunissa.

--

We celebrated a second birthday yesterday. Steaming hot soup and carrot rolls.

Tyhjät kehykset

Olen löytänyt kirppareilta kehyksiä (sekä äidiltä on saatu ovaali maalauskehys ja lusikan löysin eräältä kirppisreissulta), jotka ovat minua jollain tavalla viehättäneet. Näistä olisi tarkoitus saada aikaiseksi pieni näyttely, jonka aiheena on mikäs muu kuin kissa. Tähän projektiin kaipaisin vähän potkua takamukseen.

Uudenvuoden lupaus oli, että blogia päivitettäisiin edes kerran kuukaudessa. Nyt näyttää siltä, että kirimistä täytyy tehdä jotta lupaus tulisi pidettyä. Omalta osalta puolentoista vuoden opinnot tulivat päätökseen ja takki on tyhjä. Nyt kun vihdoin olisi aikaa tehdä muutakin kuin töitä ja opintoja, on vaikea löytää energiaa ja inspiraatiota aloittaa jotain uutta. Ehkä tämä on nyt se välimenokausi. Ehkä nyt on aika tehdä loppuun ne keskeneräiset käsityöt, joita tuntuu löytyvän vähän joka huoneesta. Pitäisikö perustaa keskeneräisten käsitöiden kerho?
//P

Hajamielisen puutarhurin mietteitä

Kylläpäs piristää, kun on taas lumi maassa ja aurinkokin välillä kurkistelee! Nyt menee ihan fiilistelyn puolelle, mutta sallinette hieman vehreyttä valkeuden keskelle.

Kuljeskelin aamupäivällä puutarhassa, tutkastelin istutuksiani, tallasin lumeen käytäviä ja tein suunnitelmia. Penkeissä ollaan vielä ihan unten mailla ja hyvä niin. Yhdessä omenapuussa näkyi jo pieniä heräämisen merkkejä, mutta toivottavasti sekin torkahtaa vielä hetkeksi.

Joka ikinen talvi sen unohtaa, miltä piha näyttää, kun kaikki on yhtäkkiä vehreää. Tiedän tasan tarkkaan missä kohtaa mitäkin kasvaa (no, joskus joku yllättää iloisesti tai ei niin iloisesti), mutta silti talven keskellä kesäkuvien katselu on jotenkin mykistävää.

Puutarhassa aikakin katoaa. Pitää tarkastaa valokuvista milloin kaivoin tai istutin mitäkin. Viime kesäkuussa laajensin pengerryksen edessä olevaa kukkapenkkiä ja istutin valkeiden pionien etualalle muistaakseni kuunliljoja ainakin.

Tartuin lapioon ihan extemporee, kun lapset jahtasivat pengerryksellä vilistäneitä sisiliskoja ja olin loppukesän kovin tyytyväinen itseeni ja lopputulokseen. Äskeisellä kierroksellani päätin,että pionien jatkoksi pitää saada joku pieni havu, vaikka ihan tavallinen metsämänty, jonka kasvua rajoittaisi leikkaamalla.

Tämä kuva on edelliskesältä. Pikkutyyppi oli silloin kolme. Tuon oikealla olevan omenapuun olin saanut Mummilta synttärilahjaksi neljä vuotta aiemmin.

Ja tuossa ruukussa kasvaa omenan siementaimi. Olin pari vuotta aiemmin syönyt puutarhassa äidin omalta pihaltaan tuomaa omenaa ja tuikannut siitä siemenen kasvimaahan. Se vietti pari ensimmäistä kesäänsä ruukussa. Tutkin tainta äsken pihalla ja muistelin, että se olisi ollut vähän vanhempi jo. Mutta selvästikin se oli vielä edelliskesänä ruukkukasvi. Nyt se odottaa siis neljättä kesäänsä. Ja sitä pitää muistaa leikellä kun sopivat kevätkelit koittavat.

Pikkutyypin pään yläpuolella pilkottavat penkkiin jostain yllättäen tupsahtaneen lehtoängelmän kukinnot. Se on ollut tarkoitus siirtää johonkin toiseen kohtaan. Mahdoinkohan siirtää sen jo viime kesänä? Se selviää muutaman kuukauden kuluttua.

Pitkiä pellavia, hienoja hamppuja!

Kylän laskiaisriehan ajoitus oli täydellinen! Lauantaina vielä tuiskasi lunta ja maa oli valkoinen. Sunnuntaiaamuna maisema oli öisen vesisateen jäljiltä aika surkea.

Mutta lauantaina meillä oli iso lumikasa, pieni poni, iso padallinen hernesoppaa ja nuotiolettuja. Ei kai sen kummempaa laskiaisriehaa voi toivoakaan.

--

We had the traditional shrove festivities at the village on Saturday. The timing could not have been better. Sunday morning we woke up to quite a different weather. Now rain has melted all the snow.

But on Saturday we had a huge pile of snow, a little pony, lots of pea soup and a fire to make our own pancakes.

Tammikuun toipilaat

Meillä vietettiin tammikuun loppupuoli iloisesti saikulla. Ensin lapset ja sitten minä. Lasten tauti voitettiin aika nopeasti, mutta oma tautini oli aika tyrmäävä. Vielä kun pääsisin yskästä ja poskiontelovaivoista.

Mutta kun ollaan sairastettu ja oltu toipilaina, ollaan oltu enemmän kaupungissa. Yhtenä lauantaina tautien välissä ehdittiin käydä aamupäivällä torilla ja kattaa lounas olohuoneeseen. Ei niin hirveästi haitannut, että kotona vallitsee iloinen sekamelska.

--

The kids and I took turns being ill in the end half of January. We didn't want my dad to catch whatever it was that we had so we spent more time in the city. One Saturday when the kids were feeling better and I hadn't gotten sick yet, we walked into the market to buy food and had a picnic in our messy livingroom.