Mättähältä mättähälle

Jukka ja Irene tulivat sienimetsään. Omalta osaltani sienestys meni marjastukseksi heti alkumetreillä, kun mustikoiden ja puolukoiden vetovoima kävi vastustamattomaksi. Antauduin puolukoidenkin vietäväksi, vaikka Mummin mukaan niitä ei pitäisi poimia vasta kuin ensimmäisten pakkasten jälkeen. Muutama kanttarelli löytyi ämpäriin loppumetreillä.

Kohti unikkounelmaa

Keräsin ensimmäiset valmistuneet unikkojen siemenkodat. Pienenpieniä siemeniä tuli nyt jo pari kourallista. Osan heittelin suoraan pihan perällä olevaan rinteeseen. Jospa ensi kesänä siellä olisi se unikkoniitty!

Hyperaktiivikon tunnustuksia

Olin tämän päivän seminaarissa. Aihe oli mielenkiintoinen ja seura hyvää. Mutta koko päivän seminaari vaatii kyllä aikamoista turnajaiskestävyyttä. Pitäisi pitää ajatukset kasassa aamun alustuksesta läpi lounasta edeltävän ryhmätyön. Ja täydellä vatsalla vielä purkaa ryhmätyö ja iltapäivän päätteeksi osallistua rakentavasti kaiken sanotun vetämiseen yhteen.

Kehittelin jo opiskeluaikana mainion tavan pitää vaeltelemaan taipuvaisia ajatuksia kurissa. Kun joku muu puhuu, minä piirustelen. Yleensä erilaisia koukeroita. Se pitää mieleni kasassa. Ja papereissani ja muistiinpanoissani on aina kauniit reunukset.

Metodin varjopuolena tuntuu olevan se, että ympärillä istuville tapa vaikuttaa siltä, että en voisi olla vähempää kiinnostunut käsillä olevasta aiheesta. Mahdollisille sivusilmällä seuranneille tiedoksi, että tästä on kyse silloin, kun piirusteluihin alkaa ilmestyä hyönteisiä ja myyriä. Tänään ei tullut ainuttakaan.

Flunssa alkaa siis hellittää! Viikonloppuna hoidan sienestys- ja puutarhantonkimisdeprivaatiotani. Ehkä mustikoitakin vielä löytyy. Pari kirpparia olisi myös kiva koluta. Ja toivon, että ehdin pienelle ratsastuslenkillekin. Siinä välissä aion ahmia puutarhakirjoja ja virkata tilkkuja (sitä valkoista lankaa pitää hakea!).

Ja varmaan mieleen tulee monta muutakin juttua, mitä on ihan pakko päästä tekemään, kun on kaksi kokonaista päivää aikaa! Kippis sille!

Kertaus on opintojen äiti

Tämä suosikkisalaatti on jo aiemminkin dokumentoitu tähän blogiin, mutta tein siitä pitkästä aikaa sen alkuperäisen version, jossa kastike tehdään sekoittamalla vanhanaikaista sinappia (siis sellaista, jossa on sattumia), oliiviöljyä, balsamiviinietikkaa ja rouhittua mustapippuria.

Joskus paluu alkulähteille tekee hyvää! Sinapinsiemenet rouskahtelee ihanasti hampaissa ja näyttääkin hyviltä!

Ympäri mennään, yhteen tullaan

Virkkaaminen on jäänyt kesän aikana remontoimisen ja puutarhahommien varjoon. Lomalla taisin virkata vain niinä kahtena laiskana päivänä Bromarvissa. Silloin se valkoinen 7 veljestäkin loppui.

Nyt kun illat alkaa hämärtyä, on ihana virkata taas tilkkuja. En koskaan kyllästy tilkkupeittoprojekteihin. On vapauttavaa värkätä jotain, jonka voi reippaasti arvioida valmistuvan joskus vuoden päästä.





Tämä tilkkumalli on mainio: ensin tehdään ympyrä ja sitten siitä tehdään neliö. Suunnilleen yhtä jännää kuin Hercule Poirot - ja ihan yhtä viihdyttävää!

Kuten näissä peittoprojekteissa aina, tälläkin kertaa huomaan käyttäväni lankoja, joita ei ole enää saatavilla. Voi olla, että pitää vielä viime metreillä ottaa mukaan lisää värejä.

Nyt kun vielä ehtisi käydä ostamassa sitä valkoista lankaa.

Kirpparilöytöjä

Oi, mitä aarteita charitykaupoissa minua taas odottikaan! Pieniä kulhoja ei tietenkään voi koskaan olla liikaa ja näistä teekupeista olen haaveillut jo pitkään (sarjan kahvikuppeja kaapistani löytyykin jo!). Oikein onnistunut lounastunti jälleen kerran siis!

Flunssalle kyytiä!

Nyt saisi jo tauti lähteä. Lääkärini (sen saman, joka suositteli C-vitamiiniyliannostusta) mukaan flunssa voi lähteä myös tahdonvoiman avulla. Koitin, jos se menisi tiskaamalla.

Olo ei ole niin kummoinen, mutta mieli on parempi, kun hellalle asti levinnyt monen päivän tiskivuori on poissa silmistä.

Monta vuotta sitten ostamani orkidea on pitkästä aikaa alkanut kukkia. Siirsin sen makuuhuoneen ikkunalta keittiöön saamaan ansaitsemaansa huomiota.