Nuorempana ajattelin, että on valtavan hienoa päästä työmatkoille. Saa matkustaa ulkomaille ja joku muu maksaa. Sittemmin olen ymmärtänyt, että työmatkoilla pääsee tutustumaan lähinnä lentokenttiin, luentosaleihin, seminaaritiloihin ja hotellihuoneisiin, joissa pistäydytään vaihtamaan vaatteita (jos ehditään) seminaarin päätteeksi ennen iltaohjelman alkua ja joissa kaadutaan sänkyyn sen jälkeen, kun on illanvieton jälkeen yrittänyt epätoivoisesti nähdä matkakohteessa jotain muutakin, kuin edellämainittuja.
Yhden yön keikalle Varsovaan lähdettiin niin aikaisin aamulla, että ehdin kuin ehdinkin perille päästyäni pikaiselle kävelyretkelle valoisan aikaan.
Hotellin ympärillä kaikki oli valtavaa ja mahtipontista. Niin suurta ja harmaata, että oli vaikea hengittää. Matkalla vanhaan kaupunkiin henki alkoi hiljalleen kulkea helpommin.
Puolalaisten pitkästä joulupalloperinteestä oli Hesarissakin juttua ja tavoitteenani oli hankkia uusi komistus joulupallokokoelmaani. Valitettavasti joulupallo jäi haaveeksi. Mutta sain kuitenkin uuden inspiraation virkatuista joulukoristeista. Olen joskus sellaisia tehnytkin, mutta nyt ymmärsin, että ne pitää tärkätä koviksi. Ja virkaten voi tehdä myös joulupalloja. Nyt pitää vaan ostaa ilmapalloja niiden muotiksi!
