Medaljonki

Ensimmäinen Etsy-ostokseni saapui pienessä laatikossa pumpuli-höyhenpedillä leväten. En ole vielä päättänyt mitä sen sisälle laitan.

Pikalahja

Perjantaiaamuna iski paniikki. Olin vallan unohtanut suunnitelmani tehdä lauantain päivänsankariystävälle lahjan. Pähkäilin asiaa suihkussa ja päädyin lasinalusiin. Onneksi olen saanut torkkupeittoprojektin myötä harjoitusta pyörylöiden teossa ja lasinaluset valmistuivat työmatkalla. Aluset muotoutuivat yön yli nuppineuloilla tyynyyn kiinnitettynä ja nopean paketoinnin jälkeen lahja oli antovalmis.

Aikaisia lintuja

Vuoden ensimmäinen kaupunkiviikonloppu. Kävi niin kuin jostain syystä usein viikonloppuna käy. Nousimme molempina aamuina tyytyväisinä aikaisemmin kuin viikolla koskaan. Eikä edes tehnyt tiukkaa. Joni epäilee, että ilmiöllä saattaa olla yhteys siihen, että on luvassa mielekästä tekemistä. Tiedä häntä.

Lauantaiaamuna olin tallilla jo yhdeksältä. Joni kolusi sillä aikaa kirppareita ja toi mulle lahjaksi kasvinsuojeluoppaan. Valitettavasti myyjä oli liimannut ison hintalapun kirjan viehättävään kanteen. Onneksi lappu irtosi melko pienin vaurioin. Toivottavasti en joudu kirjan oppeihin turvautumaan kovinkaan usein.


Sunnuntaiaamun kirppariretkellä minuun vetosivat kärryihin poseeraamaan kavunneet valkoiseen pukeutuneet naiset ja heidän sympaattisenoloinen vetojuhtansa. Muutama muukin hieno juttu tarttui mukaan.


Keittiöpyyhe oli selvästi mulle tarkoitettu. Sen keskelle on tällätty leima, joka kertoo, että sen on eräs Emil Hanhiniemi Ingmanista, Queenslandista lähettänyt kotimaahansa. Löysin Emilistä pari mainintaa netissä. Jostain salaperäisestä syystä kaikki Emilistä kertovat sivut ovat esperantoksi. Ymmärsin sanan "Australia" ja ehkä sanan "finna".

Tunteeko kukaan Emiliä?

Parittomia

Lauantaisen kirpparikierroksen antia - kynttiläjalka seuraksi jo kotona odottaville ja Boothsin Dragon teekuppeja kynttilöitä varten. Asetit olivat kupeista kadonneet matkan varrella, mutta kynttilähommissa se ei niin haittaa. Ja eipä taida haitata kyllä muutenkaan. Hyvin näyttävät alla olevatkin yhdistelmät toimivan. Ei asioiden aina tarvitse olla samaa paria.

Mahdankohan sittenkään malttaa valaa kuppeihin kynttilöitä... Tänään ainakin taidan nauttia lohikäärmekupeistä kiinalaisen uudenvuoden kunniaksi teetä!

Perheistä ja siteistä

Veljeksillä oli kaksoishäät. Kiertävä valokuvaaja otti hääpareista yhteiskuvan. Sulhaset olivat kovin totisia. Mummi hymyili sen verran, kun siihen aikaan potretissa passasi.

Kuvaaja jatkoi matkaansa. Seuraavan kerran ohi kulkiessaan hän piipahti tuomaan nuorillepareille hääpotretin. Poskiin ja kimppuihin oli sipaistu punaa.

Muutama vuosi ja kolme poikaa myöhemmin Mummi ja Viljo muuttivat vastavalmistuneeseen Hamariin. Veljeksistä tuli naapurit.

Kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin Hamarista tuli minulle Mummolan sijasta koti. Ja Erkistä ja Vuokosta meidän naapureitamme.

Erkki tapasi ajella meille punaisella naisten polkupyörällä kahvittelemaan. Pyörä laitettiin leikkimökin edustaan nojaamaan. Vuokko opetti iltaisin kyläkoululla posliinimaalausta. Pääsin mukaan Vuokon oranssin kuplan kyydissä. Kuplasta oli poistettu toinen etupenkki, jotta maalatut astiat oli helpompi pakata autoon polttoon kuljettamista varten.

Kahdeksantoistavuotiaana muutin kaupunkiin. Enkä aikonut palata. Myöhemmin ymmärsin, mitä sanotaan leopardista ja pilkuista. Tytön voi ottaa pois maaseudulta, muttei maaseutua tytöstä.

Nyt Hamarissa asuu perhekommuuni: isä, kaksi aikuista lasta, yksi vävypoika ja yksi koira. Osa aina, osa aina kun vaan voi.

Tupatarkastuksia

Teimme linnunpönttöihin tupatarkastuksen. Siivosimme viime kesäiset pesät pois ja ripustimme pöntöt odottamaan uusia asukkaita.

Kahdessa pöntössä ei ollut kukaan majaillut. Tikka oli käynyt molempien suuaukkojen kimppuun. Lastut olivat lentäneen pöntön sisälle. Toiseen pöntöistä oli joku vielä sujauttanut männynkävynkin.

Viimeiseen pönttöön oli mennyt sinitiainen lämmittelemään. Se pyrähti pakoon, kun avasin pöntön kannen. En tiedä kuka säikähti eniten - lintu, minä vai tikkailla tasapainoillut Joni.

Värikästä

Välillä kotini värikkyys suorastaan häiritsee minua. Keittiön pöydällä oleva värikäs pallovahakangas saapui jo ennen riemunkirjavaa mattoa ja sohvaa suojaa omenanvihreä peite. Uusin torkkupeitetekele ei valmistuttuaan ainakaan tule rauhoittamaan tunnelmaa.

Kävin jo kangaskaupassa tutustumassa vahakangasvalikoimaan ja ihastuin turkoosiin kankaaseen. Ja maltan tuskin odottaa, että torkkupeite valmistuisi. Taidan sittenkin olla värikkäämpi kuin luulinkaan!