Narsissiaika

Terkut Lontoosta! Kotiuduimme viime viikon lopulla ja riensimme saman tien Hamariin. Reissuraporttikin on tulossa, mutta ihan ensin pitää kurkistaa puutarhaan. Poissaollessamme on nimittäin tapahtunut vaikka mitä!

Narsissien kukinta on nyt Hamarissa parhaimmillaan. Ja näitähän meillä riittää. Olen vuosien saatossa kaivellut narsissien sipuleja ylös ja istuttanut niitä ympäriinsä pitkin pihaa. Ovathan ne huikeita isoina ryhminä perennapenkeissä, mutta tykkään myös siitä, kun ne lammashaan heinikossa hohtavat pienissä rykelmissä. Nämä ikivanhaa kantaa olevat narsissit ovat siitäkin mainioita, että kun yhden sipulin törkkää joskus johonkin, on siinä muutaman vuoden kuluttua jo pieni rypäs keltaista.

Ensimmäiset isommat tulppaanit avautuivat parahiksi perjantaina. Ensi viikonloppuna niitä on jo varmaan enemmänkin. Kasvitieteellisten tulppaanien kukinta meni meiltä sivu suun, kun oltiin reissussa.

Pari viikkoa sitten ruukkuihin istuttamani perunanarsissit ja helmililjat alkavat vedellä viimeisiään. Nypin niistä ja orvokeista kukkineet kukat pois ja sain elvytettyä istutukset vielä joksikin aikaa. Orvokit tietenkin jatkavat hommiaan vielä pitkään, mutta jonkin ajan kuluttua pitää kaivella nuo sipulikukat ylös ruukuista ja istuttaa perennapenkin nurkkaan.

Perjantai-iltapäivän lämmössä tomaatintaimetkin pääsivät hieman ulkoilemaan.

--

Greetings from London! We got back last week. I will post a report on the trip but first things first!

So much has happened in the garden while we were away. Daffodils are at their best and evertyhing is now quickly turning green.

Pihakeinun kunnostus

Taas yksi kunnostusprojekti, josta jäi ottamatta lähtötilanne kuvat. Tällä kertaa työn alla on pihakeinu. Tämä taitaa olla yksi kaikkien aikojen parhaita kirpparilöytöjäni. Se on peräisin ajalta ennen lapsia, kun kuljimme vanhalla Transportterilla ja piipahtelimme maalaiskirppareilla ohi ajellessamme.

Keinun ostin kauppiaan takapuolen alta. Olin tinkaamassa peitosta ja parista lautasesta, kun iskin siihen silmäni. Ei se kallis voinut olla, koska rahaa meillä ei juurikaan ollut. Peitto ja lautaset taisivat tulla kaupan päälle.

Viime kesäksi keinu jäi talvisäilöön, kun Pikkutyyppi innostui kiipeilemään siinä niin paljon, että aloin jännittää, että sen kanssa tulee isokin vahinko. Katsotaan miten tänä kesänä käy.

Keinun istuinosat on tehty tiikistä. Ne ovat edelleen uuden veroiset ja ikääntyneet ihan nätisti. Joni tarttui silti hiomakoneeseen.

Keinun istuimen kallistusta voi säätä hienolla rinkulakeppijärjestelmällä. Kaikki keinun metalliosat oli maalattu tumman ruskeiksi, mutta hiomalla paljastuneiden värien perusteella keinu on ollut elämänsä aikana ainakin vihreä ja valkoinen.

Projekti on vielä vaiheessa. Metalliosien uusi väri on jo valittu, mutta puuosiin sipaistavan öljyn valinta on vielä kesken. Pihaolosuhteet hieman rajoittavat mahdollisuuksia. Mutta eiköhän sopiva aine löydy tähänkin projektiin.

--

We bought an old garden swing at a flea market years ago. It has served well as it was but now we decided to give it some TLC. It's not finished yet. I'll show you when we're done!

Heräteostoksia

Enpä ole tainnut koskaan ennen tehdä Hamariin keväistä ruukkuistutusta. Piipahdin kuitenkin viikko sitten Hamariin ajellessani puutarhakaupassa, ihan vaan kurkkaamassa. Ja sehän nyt vaan on aina vaarallista. Viime vuonna toinen asiakas törmäsi autooni parkkipaikalla. Tällä kertaa ei tapahtunut materiaalista vahinkoa, mutta mukaan tarttui tietenkin vähän sitä sun tätä,

Kuten olen jo monesti tunnustanut, en ole mikään suuri valkoisen ystävä. Mutta alerullakossa oli valkoisia helmililjoja ja perunanarsisseja. Ja olen vähän heikkona molempiin. Siinä ne hieman nuupahtaneina, mutta silti tuoksuvina huutelivat perääni niin, että pakko niitä oli napsia ostoskärryn kyytiin. Nehän voi sitten istuttaa perennapenkkiin, kun ne ovat kukkineet, eli ilman muuta valtavan hyvä sijoitus!

Matkalla kassalle ohitin strategisesti sijoitetun orvokkilaarin, josta kurkistivat pienikukkaiset liilat orvokit. Kuljin jo kertaalleen ohi, mutta sitten ymmärsin, että ostokseni kaipaisivat värillistä seuraa. Valkoisen, vihreän ja liilan yhdistelmähän olisi vallan hienostunut. Eli satsi orvokkeja kyytiin.

Sitten juoksin silmät kiinni kassalle.

--

I went for a quick look in the nursery. Never a good idea when I've decided not to spend money on plants.

But now we have these lovely flowers brightening up the spring garden!

Keväistä sydämentykytystä

Näin ihastuttavasti heräili tuomi, kun viikonloppuna piipahdin Hamarissa. Olen aivan heikkona kevään ensimmäiseen vihreään.

Tämä tuomi kasvaa viime kesänä pelloksi raivatun entisen metsän puolella pihaa. Se oli aivan ihana iso vanha tuomi, jonka oksat roikkuivat maahan asti. Valitettavasti me jouduimme sen leikkaamaan, kun metsän kaatamisen myötä piti kaataa pihan reunasta vanhoja puita kaatumisvaaran vuoksi. Tuomi on kuitenkin sitkeä sissi ja versoo reippaasti uuteen kasvuun.

--

These first green shoots make me weak at the knees.

Puutarhurinangsti

Nyt vasta ehdin purkaa kamerasta viikko sitten Hamarin puutarhassa ottamani kuvat. Nyt kun kelit vihdoin ovat lämmenneet, on puutarhassa tapahtunut monenlaista. Vielä viime viikolla vihreä oli aika kortilla. Syksyllä synttärilahjaksi saamassani koristeomenassa ei näkynyt minkäänlaista heräämisen merkkiä. Oli ihan malttamaton olo.

Viime viikonloppuna piipahdin lasten kanssa Hamarissa tavallista lyhyemmin, kun piti palata kaupunkiin vappurientoihin. Lapset istuivat jo autossa, kun tein vielä viimeisen kierroksen puutarhassa. En olisi millään malttanut lähteä.

Lähtiessä eniten kirpaisi se, että menee kokonaiset kaksi viikkoa ennen kuin ehdin takaisin. Tähän aikaan vuodesta eii tekisi mieli jättää puutarhaa hetkeksikään, saatika sitten pariksi viikoksi. Sillä aikaa ehtii tapahtua vaikka mitä.

Ehdin sentään harata kasvimaan päädystä pienen pätkän kuntoon ja sain kylvettyä pari riviä porkkanaa ja palsternakkaa sekä kamomillasauniota ja lehtisalaattia. Pitääkin muuten muistaa soittaa isälle, että jos nämä ihanat kelit jatkuvat, voisi kastelu olla jossain kohtaa tarpeen.

--

We've finally had some nice warm spring weather and the gardening is waking up in a hurry. Last weekend we only spent a day at the farm and now we won't be able to go back for two whole weeks. It seems like forever at this time of the year when everything is happening. It's really never a good time to be away from the garden unless there is lots of snow on the ground.

Mummin mökillä

Mummillani on Hamarin naapurissa pieni mökki, Muorinpirtti. Muistan lapsuudestani, kun se oli ihan uusi. Silloin Mummi yöpyikin täällä ja minä hiippailin herättyäni aamiaisen kanssa mökkiretkelle.

Mökin sisustus on suloinen sekamelska vanhaa ja vielä vanhempaa. Tänne ei varmaan ole pariinkymmeneen vuoteen tuotu mitään uutta. Tai voi olla, että mökille ei koskaan ole tuotu mitään uutta, pelkästään vanhaa, kaupunkiasunnossa turhaksi jäänyttä. Joka tapauksessa kaikki tavarat ovat olleet paikoillaan niin pitkään kuin muistan. 

Ihanan ruusukalenterin on lähettänyt muistaakseni joku Wolfgang, joka oli jostain syystä tutustumassa suomalaisiin maatiloihin. Sitä on vaalittu 60-luvulta asti. Vieläkin se on kuin uusi.

Saippuakin on täällä vuosikertaa. Vettä Mummi kantaa aina kotoaan asti, vaikka meiltä saisi melkein vierestä haettua.

Ennen täällä kokkailtiinkin. Ja lettuja paistettiin Mummin itse pihalle tiilistä ja vanhan puuhellan kannesta kyhäämässä pihakeittiössä. Se ei ole enää ollut moneen vuoteen käytössä.

Keväällä Mummi laittaa pikkuruiseen puuhellaan tulen, niin tiedetään, että piippu vetää. Vaikkei hellaan kyllä muuten tulta taideta koskaan tehdäkään. Kerran löysin pesästä kuolleen hiiren. Se krematoitiin.

Sähköä ei ole, mutta lämpörullat kumminkin. Eihän sitä koskaan tiedä.

--

A few shots from my grandmother's little cottage just around the corner from our farm. Everything here is old. The cottage was built in the 80s and pretty much all this stuff has been here ever since then.

Kesällä kerran - tai no, alkusyksyllä

Hihii, viime viikolla ilmestyneessä Kotivinkissä on kovin tutunnäköinen kasvihuone. Ja minähän se siellä kaivelen. Aika hassua.

Kuvat otettiin viime syyskuun alussa ja tuntuu, että siitä olisi ikuisuus. Silloin puunattiin äidin kanssa pihaa ja somistettiin kasvihuonetta. Huomasin myös, että vaikka kauniista esineistä tykkäänkin, niin somistajaksi minusta ei oikein ole. En millään olisi malttanut kattaa astioita ja silitellä pöytäliinaa, kun vieressä oli lapio, johon tarttuminen oli paljon houkuttelevampaa.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen on tapahtunut taas monenlaista. Pengerryksen alla kukkiva pallohortensia muutti pengerryksen yläpuolelle ja sen tilalle istutin appivanhemmilta synttärilahjaksi saamani koristeomenapuun. Kasvihuoneen ympäristöä on myös kaiveltu oikein kunnolla. Uuden hyötytarhan perustamisessa on kesäksi projektia kerrakseen.

Kasvihuone on talviteloillaan. Jouluvalot sieltä on sentään jo otettu alas. Pian pitää kantaa pukit ja telineet sisään ja aloittaa lasien pesu. Se on mukava keväinen urakka, johon saa kulumaan parikin päivää, varsinkin kun työasento ei ole ihan mikään kaikkein miellyttävin. Onneksi meidän isä on kunnostautunut siinä hommassa viime vuosina.