Penni muutti naapuriin

Kävin viikonloppuna tutustumassa Hamarin uuteen naapuriin. Penni osoittautui kovin sosiaaliseksi ja vilisti heti portille katsomaan kuka lähestyy. Uutta emäntäänsä se seurasi jo pitkin pihaa.

Viikko sitten saavuttuaan Penni oli heti ensimmäisenä päivänä testannut talon tavat. Etuovi oli jäänyt raolleen ja ei aikaakaan, kun oli ollut polle keittiössä katsomassa, että tuleeko kukaan pihalle seuraksi.

Sen uudessa kodissa ei semmoista pistetä pahaksi, vaikkei se olekaan tapana.

Penni on jolkotellut suoraan sydämiin.

Parasta tällä viikolla

Mummi on kuuman kesän ja huonosti sopineen lääkkeen jälkeen taas hyvässä vedossa.

Lauantaina mentiin mustikoille. Piti vain ihan hetkeksi mennä, kun Mummin ei kunto mukamas kestä enempää. Se hetki oli sen pituinen, että itse aloin loppumetreillä irvistellä puutunutta selkääni. Sitkeitä olemme molemmat. Mutta toinen on sitkeämpi.

Hamarissa leivoimme piirakan. Sen piti olla harjakaispiirakka, mutta harjakaiset siirtyivät tuonnemaksi.

--

Kuka vei kesän? Ja miten vielä ihan huomaamatta?

Mietin sitä ja kuuntelin tätä. Ja sitten tanssahtelin keittiön halki.

Sillä aikaa valkosipuli paloi pannuun. Mutta ei se haitannut.

Sunnuntaiaamun saalis

Heräsimme kukonlaulun aikaan ja köröttelimme parkkipaikkakirppikselle. Kaupunkikirppislöytömme ovat viime aikoina olleet aika vähäisiä, joten odotukset olivat aika matalalla. Tällä kertaa ne ylittyivät iloisesti.



Uusi tulokas puutarha- ja kasvikirjallisuuskokoelmaani.

Yhtäkkiä tuli kauhea tarve kaivaa sipuleja maahan. Mutta vielä pitäisi malttaa.


Tällaiset tuhkikset oli kuulemma 60-luvulla kaikissa toimistoissa. Silloin kaikki vaan tupruttelivat päivät pitkät. Onhan se ollut varmasti somaa, kun palaveripöydässä on välillä asetettu savukkeet riviin tuhkiksen reunalle, nojauduttu tuolissa taaksepäin ja nautinnollisesti vedetty henkeen kokoushuoneen sakeaa ilmaa.

Tähän tuhkikseen ei enää karisteta, mikäli se minusta riippuu. Se on päässyt keittiön ikkunalaudalle miettimään tulevaisuuttaan.


Hamarista on puuttunut mehulinko ja olin erityisen tyytyväinen, kun löysin tämän kaunottaren. Testiajo on vielä suorittamatta, mutta moottori ainakin kehrää kuin kissa.

Mutta mistäköhän tulee noin kirkuvan vihreää mehua? Kiivistä?

Isoa ja pientä

En kuulu niihin käsityöläisiin joilta suurempikin neulontaprojekti tuntuu syntyvän hetkessä. Tarvitsen pieniä nopeatekoisia hommia suuritöisempien projektien lomaan, jotta en täysin kadota intoani. Pannulapun ohje tuli liitettyä Ravelry-suosikkeihin jo ajat sitten. Kaksinkertaiset lappuset ovat nopeita tehdä ja opin samalla uuden silmukan. Nyt jaksan taas paneutua torkkupeiton tekoon.

Parasta viime viikolla

Laura:

Ihmiset ja koti. Kotoisat ihmiset.

Serkun valmistujaisten päätteeksi istuimme ison saunan pienillä lauteilla. Siinä oli vierivieressä serkkua ja tätiä ja äitiä. Välillä pulahdimme mereen.

Sunnuntaina pistettiin tuulemaan. Pestiin ikkunoita rätillä ja lattiaa juuriharjalla.

Nyt kirjoitan tätä selkä köyryssä keittiön ikkunalla, kun pöytä ja tuolit ovat vielä lattian öljyämisen jäljiltä eteisessä. Teen samalla ruokaa ja liusuttelen jääkaapin ja hellan väliä rätit jalkojen alla. Mutta ihanaa, kun ikkunoista näkyy kirkasta. Ja lattia on kohta paljaiden varpaiden alla kiiltävä ja silkkinen.

Villasta langaksi

Olen jo jonkin aikaa haaveillut kehräämisestä. Viikonloppuna taksvärkkipäivässä kävi ilmi, että naapurissa asuva lapsuudenystäväni oli ehtinyt oppia isotädiltään. Ja siirtää jo perinnettä eteenpäin omille innokkaille tyttärilleen.

Värttinää pääsin heti kokeilemaan. Ilmoittauduin myös kotiopetukseen, joka alkaa kun puutarhasesonki on ohi ja illat pitenevät.

Kerhossa

Museum of Childhoodin bling illassa sai askarrella koruja. Vahakankaan ääressä oli ihanaa puuhastella - värittää kunnes sormet olivat ihan tussissa, leikkiä nauhoilla ja solmia kankein sormin rusetteja. Tunnelma oli kuin leikkikerhossa konsanaan. Kylläpäs olikin hauskaa!

Parasta viime viikolla

Liisa:

Sateinen elokuu on saanut minut jo ihan syystunnelmiin. Olen pukeutunut farkkuihin ja haikaillut neuleitten perään. Viikonlopun telttaretkellä olikin lämmintä ja kesäistä. Nyt on sittenkin vielä kesä!








Laura:

Taksvärkkipäivän elävä historia. Erityisesti pyykkäriämmien juorut ja härskit jutut.

Meillä on aktiivinen kyläyhdistys, joka jaksaa vuodesta toiseen vaalia perinteitä ja kehittää uusia. Vielä on mukana monia, joille perinteisen taidot on tuttuja omasta nuoruudesta. Ja tämä on mainio tapa tehdä niitä tutuiksi meille nuoremmillekin.

Miesten karkkikaupassa

Irtsareita nämäkin. Punnitaan vaan vähän isommalla vaa'alla.

Kasvihuoneraksalla

Projekti etenee. Sokkeli on saanut ylleen antiikkilaastikuoren, jota sitkeästi läästittiin paikalleen ukkoskuurosta huolimatta pressun alla.

Ladoimme isän kanssa valuharkoista kasvatusaltaat. Sain samalla oppitunnin betoniraudoittamisesta.

Kilokaupalla

Valtava kulhollinen kypsiä banaaneja. Punnalla! Pakkohan ne oli ostaa. Viikonloppuna leivottiin banaaniherkkuja. Kakkuja ja muffinsseja. Nam! Molemmat syntyivät omena-luumukakkujen reseptiä mukaillen.

Rompepäivän saldo

Vanhoja valokuvia. Jonkun ruotsalaisen nuorenparin elämää.


Pehmeitä pellavapyyhkeitä. Olivat kuuluneet samalle ruotsalaispariskunnalle kuin valokuvat.

Ehkä rouvan nimi oli Eivor. Se on kaunis nimi.


Eivorin vanhassa kukkoessussa oli niin herkullinen kuosi, että sekin tarttui mukaan, vaikken essua vielä osaa käyttääkään.

En voinut vastustaan kukkaessuakaan. Mutta se on ollut jonkun muun.


Haarukoita ja veitsiä huvimajan aterimiksi. Ja odottamaan kesäjuhlia.

Tällaisilla söimme ala-asteella kyläkoulussa. Haarukat olivat ihan lyömättömiä perunoiden keihästämiseen. Meillä oli oma keittäjä eikä mitään kumiperunoita. Syksyisin lähdettiin koko koulu poimimaan puolukoita, joista tehtyä hilloa syötiin pitkin talvea.


Näissä venäläisissä tarjottimissa hehkuvat niin ihanat siveltimenvedot, että en voi niitä koskaan vastustaa. En ollut ennen nähnyt nelikulmaista. Mutta en ole myöskään ollut Viipuria pidemmällä.


Puolukkamehupullo oli kaunis ja sen myyjän kanssa hauska tehdä kauppaa. Olin juuri ennen melkein riitaantunut yhden myyjän kanssa haarukoiden hinnasta, joten tämä löytö ja erityisesti sen myyjä piristivät kovasti. Samalta kojulta lähti mukaan peili, josta toivottavasti lisää, kun saan sen seinälle.