Mummi on kuuman kesän ja huonosti sopineen lääkkeen jälkeen taas hyvässä vedossa.
Lauantaina mentiin mustikoille. Piti vain ihan hetkeksi mennä, kun Mummin ei kunto mukamas kestä enempää. Se hetki oli sen pituinen, että itse aloin loppumetreillä irvistellä puutunutta selkääni. Sitkeitä olemme molemmat. Mutta toinen on sitkeämpi.
Hamarissa leivoimme piirakan. Sen piti olla harjakaispiirakka, mutta harjakaiset siirtyivät tuonnemaksi.
--
Kuka vei kesän? Ja miten vielä ihan huomaamatta?
Mietin sitä ja kuuntelin tätä. Ja sitten tanssahtelin keittiön halki.
Sillä aikaa valkosipuli paloi pannuun. Mutta ei se haitannut.
Apua, nyt on pakko saada mustikkapiirakkaa. Nam! Mä olen ollut ihan kehnosti mustikkainen tänä kesänä. Olen ollut kehnosti kaikkea...en ole saanut aikaiseksi. Mutta ensi kesänä sitten :)
VastaaPoistaKauniit nuo Mummin kädet taas. Ja piiras näyttää tosiaankin herkulliselta!
VastaaPoistaKirjailijatar - Olen itsekin aika heikosti käynyt tänä vuonna mustikoilla. Viime vuonna kävin paljonkin. Mutta joskus on enemmän aikaa ja joskus vähemmän. Olen yrittänyt opetella olemaan piiskaamatta itseäni niin kovasti. Ja se tekee hyvää.
VastaaPoistaLiisa - Mummilla on tosiaan kuvaukselliset kädet. Ja hyvää oli piirakkakin!