Lautanen

Siellä se odotti, pienen kylän kirpparin alahyllyllä, lautaskasan päällimmäisenä.

Lasituspuuhissa

Pesin koko lauantai-iltapäivän ikkunoita. Leikatut reunat viilsivät sormenpäät auki, kunnes otin kumihanskat käteen. Päivän päätteeksi hanskoissa oli risat sormenpäät.

Joni keksi maalata lasien päälle tulevien listojen ruuvit valkoisiksi etukäteen. Ei tarvitse miettiä miten niitä jälkeenpäin päästään sutimaan.

Asennustiimi paiski hommia koko sunnuntain. Illansuussa oli melkein koko 21 neliötä kattoa lasitettu.

Parasta tällä viikolla

Laura:

Touhukas sunnuntai. Kirjoitan tätä posket hehkuen. Diagnoosi: raitisilmamyrkytys.

---

Aamulenkki meni pitkäksi kun naapurin innokas noutaja lyöttäytyi seuraan. Kävimme moikkaamassa hevoset ja tulimme metsän läpi takaisin, enkä malttanut koukata suppilovahveropaikan kautta. Toin tuliaisiksi pipollisen sieniä.

Päivästä tuli täydellinen syyspäivä. Yhtäkkiä oli kovin kylmä, mutta aurinko paistoi koko päivän. Niin lämpimästi, että lounaan jälkeen pötkötin hetken pihakeinussa. Se ei ole tapaistani. Pötköttäminen siis. Mutta ihanaa se oli.

Levittelin kukkapenkkeihin syksyn ensimmäiset lehtisilput. Joillekin perennoille tuli yllättäen muuttopäivä. Olen kovin päättämätön ja joka syksy siirrään kasveja paikasta toiseen. Mutta jos hyvin käy, vuosittain muuttaneet tarhakurjenpolvet löysivät nyt vakituisemman kodin.

Illalla ymmärsin, että olen koko kesän luullut iisoppia mirrinmintuksi. Luulin tänään tehneeni mirrinmintusta polulle reunuksen. Mutta se tulikin nyt siis iisopista.

Ja piti kaivaa maahan ihan vaan pussillinen tulppaaninsipuleja. Tai ehkä pari. Kauppareissulla kävi kuitenkin se, mikä aina käy. Jättilaukkaa, tulppaaneja, narsisseja, helmihyasintteja, lumikelloja ja krookuksia. Kuka niitä voi vastustaa? Kaivelin maahan pitkälti kolmattasataa sipulia.

Illansuussa tuotiin sisälle kaikki hallanarka. Pelakuut, laventeli ja amarylliksen sipulit muuttivat kellariin, rahapuut palasivat ikkunalaudoille kesän jäljiltä pulleina. Vihreiksi jääneet tomaatit haudattiin kutterinlastuun kypsymään.

Pitkin päivää kurjet kerääntyivät. Vuoron perään aurat lensivät kohti aurinkoa. Niitä täytyi olla yhteensä monta sataa. Missä ovat mahtaneet kesänsä viettää? Ja mihin meinaavat talveksi?

---

Mietin, että miksi parasta melkein joka viikolla on viikonloppu? Ei siinä arjessakaan sinänsä mitään vikaa ole. Mutta ei se vetele viikonlopuille vertoja. Ei mitenkään.

Me elämme kaksoiselämää. Viikolla töissä kaupungissa. Viikonloppuna vapaalla maalla. Tämä sopii meille. Mutta johtaa siihen, että me olemme aina menossa jonnekin. Ja aika tuntuu loppuvan kesken.

Liisa:

Juhlat! Kerrankin oli aihetta laittautua ja pukeutua juhlamekkoon. Ja tanssia yömyöhään!

Ja kiitos Betty Zeelle laukkulainasta! Riikinkukko sai paljon kehuja. ( Thank you Betty Zee for the bag! The peacock was very popular!)

Arktinen kameli

Olipas tämä käsitöiden kuvaaminen taas hankalaa. Pipo ja kauluri on neulottu samalla palmikkomallilla (inspiraatio kutomuksiin löytyi täältä). Lankana oli jännittävä, siskolta saatu kamelinkarvaa sisältävä Egologico Camel. Tumman harmaassa langassa näkyy oikeasti lampimän ruskeita kamelinkarvoja - mistäköhän ihmeestä nekin ovat lankaan päätyneet!

Tunnustus ja paljastuksia

Olemme saaneet tunnustuksen! Se on meidän ensimmäinen. Suurkiitokset!

Ja hauskinta siinä on se, että saimme sen Herkulta ja Koukulta, joka oli yksi meidän blogiesikuvistamme, kun reilu vuosi sitten blogimme perustimme.

Tunnustuksen tuomia velvoitteita noudattaen paljastamme seuraavaa:

1. Olemme opiskelukavereita. Mutta kumpikaan meistä ei valmistunut siltä alalta, joka meidät saattoi yhteen.

2. Tapasimme laskiaisena, mutta vain toinen meistä muistaa sen. Tutustuimme vappuna ja se on jäänyt molempien mieleen.

3. Yhteisiä vuosia meillä on pian jo 15, joista neljä on vietetty samassa kaupungissa asuen ja lisäksi yksi samassa maassa. Pääosin olemme vuorotelleet milloin missäkin.

4. Meidät tunnetaan myös Abigailina ja Elizabethina.

5. Olemme asuneet toistemme nurkissa. Ja se on ollut kivaa.

6. Meillä on pubivisapokaali, mutta emme tiedä missä se on. Meillä on myös yhteinen Lucia-kruunu, mutta sekin on niin hyvässä säilössä, että ei ole muutamaan vuoteen näkynyt. Yhteinen pulkka on sentään tallessa vintillä ja jättikokoinen uimarengas saunan alla.

7. Laura vastusti Liisan ehdotusta blogin perustamisesta.

Koska tunnustuksia tuntuu olevan juuri nyt kovasti maailmalla, emme tällä kertaa välitä tunnustusta eteenpäin. Meidän suosikkiblogimme löytyvät viereisistä kirjanmerkeistä, joista niitä pääsee kurkkimaan!

Tiimityötä

Kasvihuone etenee. Hitaasti, mutta varmasti, niinkuin meidän projekteillamme on tapana. Onneksi kasvukauden alkuun on vielä aikaa. Ja lumentuloonkin.



Lauantaiaamuna kävimme koiranulkoilutusreissulla lainaamassa naapurin isännän kaarisaksea, jolla pätkimme kuparilevystä pieniä suiroja, joista taivutettiin kannakkeita katon alimmille ikkunoille.



Isä on vastannut lasien irroittamisesta pokistaan. Tekniikka on urakan edetessä kyllä kehittynyt. Mutta myös rikkinäisille laseille varattu vanha maaliämpäri täyttyy uhkaavasti ja lasivarastomme hupenevat kovaa vauhtia.

Olisimme tehneet itsellemme ison palveluksen, jos olisimme ymmärtäneet, että ikkunat pitää jättää talveksi taivasalle, jotta pokat lahoavat. Mutta alunperin oli tarkoitus käyttää ikkunat pokineen. Niin se mieli muuttuu...


Mutta ehjiäkin laseja on kertynyt mukavasti. Joni on leikannut niitä oikeaan kokoon ja Klasu kuurannut niistä kaupungin pölyt pois.

Minä olen keskittynyt muonitukseen.


Ensimmäinen lasirivi saatiin sunnuntaina paikalleen. Hyvältä näyttää!

Toivottavasti ovat siellä vielä ensi viikonloppunakin!

Sekalainen kokoelma

Lesti, rasia, viinilasi ja laukun kehys. Hyvä kirpparipäivä!

Parasta tällä viikolla

Liisa:

Vuoden viimeinen telttaretki. Seitsemän vaatekerrosta ja minunkin kaltaiseni vilukissa pärjäsi. Ja sängyssä perienglantilainen, vanhanajan kuumavesipullo, jonka merkityksen olen ymmärtänyt vasta täällä asuessani.






Laura:

Veera-serkku tuli kylään. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa.

Käytiin Mummin kanssa sieni- ja puolukkametsässä. Liukastelimme kuraisilla ojanpientareilla, kun Mummi vaan loikki menemään.

Illalla kuulimme tarinoita elämästä Kiinassa ja saunoimme kynttilänvalossa.

Tehtiin melkein siskonpeti ja nukahdin juttuja kuunnellen. Se oli ihanaa. Ja muiden mielestä hauskaa.

***

Viikon ensimmäinen tähtihetki oli ratsastustunnilla. Vaikken ole vauhdin ystävä ollenkaan, on esteiden hyppääminen, vaikka kuinka pienten, aina kutkuttavan huumaavaa. Olin vielä seuraavana aamunakin aivan täpinöissäni.

Uskaltaminen on mieletön tunne!

Syksyn väriläiskiä

Syysilloissa on parasta valo. Silloin kun sitä on nähtävissä. Keittiössä istuskellessa sen näkee maalaavan vastapäisen talon seinän kultaiseksi ja naapurikirkon tornit hohtavan punaisiksi.

Yllätyin iloisesti, kun kaivoin esiin pipoja ja huiveja kesäsäilöstä. Siellä oli niitä samoja värejä! Ja herkullista liilaa, herneenvihreää, sähäkkää sinistä. Onneksi on lyhyt muisti!

Kirjakaunottaret

Viime viikkojen satunnaiset kirppiskierrokset ovat pitkästä aikaa olleet jopa melko tuotteliaita. Jos niin voi kirppiskierroksista sanoa. Olen tosin ehtinyt raportoida löytöjäni vähän hintsunlaisesti.

Mutta nämä kirjakaunokaiset löytyivät pari viikkoa sitten Glasgowsta. Siltä yhdeltä ainoalta kirpparilta, johon ehdin reissulla poiketa. Hieman kärsineiden pölysuojien alta löytyivät hurmaavan kauniit kannet.

Uusia temppuja

Olen aina pitänyt vihannesten paahtamista ennen keittoon lisäämistä turhana hienosteluna, mutta tätä keittoa maistettuani taidan tästä lähtien paahtaa kaikki keittoainekseni! Kurpitsa-kookoskeiton ohje on iki-ihasta, juuri tähän vuoden aikaan sopivasta Michelle Cranstonin Marie Claire Comfort keittokirjasta.

Paahdettu kurpitsa-kookoskeitto

1 kg kuorittua ja paloiteltua kurpitsaa

2 rkl oliiviöljyä

1 viipaloitu valkosipulinkynsi

2 viipaloitua purjoa

1 hienonnettu punainen chili

5 dl kasvislientä

2 dl kookosmaitoa

kourallinen tuoretta korianteria

Paahda kurpitsapaloja noin puolituntia 180 asteisessa uunissa.

Kuullota purjo ja valkosipuli öljyssä. Lisää kurpitsa, chili ja kasvisliemi ja anna hautua noin 10 min. Soseuta keitto ja lisää kookosmaito. Tarjoile korianterin kanssa.

Ruuanlaittointoni ei ota laantuakseen. Mukavaa!

Kylän uusin nähtävyys

Olin eilen käymässä naapurissa, kun toinen naapurinisäntä sattui soittamaan isäntäväelle. Asia oli seuraava:

"Mitä ihmettä ne sinne Hamariin oikein rakentaa? Jotain temppeliäkö?"

Ei hän oikeasti käyttänyt sanaa "ihmettä" vaan erästä mainiota p:llä alkavaa sanaa, jota en nyt kirjoita, koska vastustan turhaa kiroulua. Vaikka juuri se nimenomainen voimasana onkin mielestäni voimasanoista hienoin.

Kyse oli tietenkin meidän kasvihuoneestamme, joka vihdoin lauantaina, illan jo hämärtyessä, nousi harjakorkeuteen ja sai sunnuntaina kattotuolit ja päätyjen pystypuut.

Sunnuntaina jokainen ohi ajanut naapuri hidasti vauhtiaan. Joni väitti, että rakennustyömaalta asti pystyi näkemään ohikulkijoiden ilmeet, niin tarkasti he syynäsivät.

Ja kieltämättä itseänikin hymyilytti, kun lähdin aamulla koiran kanssa lenkille ja postilaatikolla käännyin katsomaan pihaan päin. Ei sitä oikein voinut olla huomaamatta. Hohtavan valkoista luurankoa pihan perällä. Tieltä katsottaessa se näyttää jostain syystä paljon isommalta kuin lähempää.

Mutta huikean hieno se on!