Laura:
Touhukas sunnuntai. Kirjoitan tätä posket hehkuen. Diagnoosi: raitisilmamyrkytys.
---
Aamulenkki meni pitkäksi kun naapurin innokas noutaja lyöttäytyi seuraan. Kävimme moikkaamassa hevoset ja tulimme metsän läpi takaisin, enkä malttanut koukata suppilovahveropaikan kautta. Toin tuliaisiksi pipollisen sieniä.
Päivästä tuli täydellinen syyspäivä. Yhtäkkiä oli kovin kylmä, mutta aurinko paistoi koko päivän. Niin lämpimästi, että lounaan jälkeen pötkötin hetken pihakeinussa. Se ei ole tapaistani. Pötköttäminen siis. Mutta ihanaa se oli.
Levittelin kukkapenkkeihin syksyn ensimmäiset lehtisilput. Joillekin perennoille tuli yllättäen muuttopäivä. Olen kovin päättämätön ja joka syksy siirrään kasveja paikasta toiseen. Mutta jos hyvin käy, vuosittain muuttaneet tarhakurjenpolvet löysivät nyt vakituisemman kodin.
Illalla ymmärsin, että olen koko kesän luullut iisoppia mirrinmintuksi. Luulin tänään tehneeni mirrinmintusta polulle reunuksen. Mutta se tulikin nyt siis iisopista.
Ja piti kaivaa maahan ihan vaan pussillinen tulppaaninsipuleja. Tai ehkä pari. Kauppareissulla kävi kuitenkin se, mikä aina käy. Jättilaukkaa, tulppaaneja, narsisseja, helmihyasintteja, lumikelloja ja krookuksia. Kuka niitä voi vastustaa? Kaivelin maahan pitkälti kolmattasataa sipulia.
Illansuussa tuotiin sisälle kaikki hallanarka. Pelakuut, laventeli ja amarylliksen sipulit muuttivat kellariin, rahapuut palasivat ikkunalaudoille kesän jäljiltä pulleina. Vihreiksi jääneet tomaatit haudattiin kutterinlastuun kypsymään.
Pitkin päivää kurjet kerääntyivät. Vuoron perään aurat lensivät kohti aurinkoa. Niitä täytyi olla yhteensä monta sataa. Missä ovat mahtaneet kesänsä viettää? Ja mihin meinaavat talveksi?
---
Mietin, että miksi parasta melkein joka viikolla on viikonloppu? Ei siinä arjessakaan sinänsä mitään vikaa ole. Mutta ei se vetele viikonlopuille vertoja. Ei mitenkään.
Me elämme kaksoiselämää. Viikolla töissä kaupungissa. Viikonloppuna vapaalla maalla. Tämä sopii meille. Mutta johtaa siihen, että me olemme aina menossa jonnekin. Ja aika tuntuu loppuvan kesken.
Liisa:
Juhlat! Kerrankin oli aihetta laittautua ja pukeutua juhlamekkoon. Ja tanssia yömyöhään!
Ja kiitos Betty Zeelle laukkulainasta! Riikinkukko sai paljon kehuja. ( Thank you Betty Zee for the bag! The peacock was very popular!)
Minä voisin vastustaa! Siis noita sipuleita ja siemeniä, mutten tätä ihanaa syksyilmaa. Se on nyt vaan mennyt jotenkin ohi, onneksi ehdin jo eilen metsään kävelemään. Kaunista on! Kurjet olisin halunnut nähdä.
VastaaPoistaJa Liisalla on kaunis laukku :)
Kirjailijatar - Olisi pitänyt arvata, että sinä olet sellainen sissi, jota eivät edes kukkasipulit kesytä! ;)
VastaaPoistaTämä syksyaika on kyllä ihanaa. Valoisaa, värikästä ja aurinkoista. Ihan parasta juuri nyt.
Liisa - Laukku on tosiaan hieno! Oletko jo alkanut hieroa kauppoja?
Ja olet näköjään keksinyt mainion tavan kesyttää mekon antavan kaula-aukon!
Miten ihmeessä ehditkään noin paljon yhdessä päivässä! Kuulostaa aivan ihanalta!
VastaaPoistaLaukku palasi jo oikealle omistajlleen, mutta epäilemättä saan sen tarpeen vaatiessa uudelleen lainaan. Vaikka oikein mielelläni olisin ottanut riikinkukon luokseni asumaan pysyvästikin. Jännä miten en olisi kaupassa varmasti katsonutkaan laukkua päin, mutta nyt olen aivan ihastunut siihen!
Liisa - No, sinä tunnet minut ja minun tapaiseni... Sitä ehtii, kun kovasti touhuaa.
VastaaPoistaYou are always most welcome any time! You look great! How was the champagne? I could do with some now! x
VastaaPoistaThanks! Needless to say that the champagne was plentiful ; )
VastaaPoista