Ensimmäiset parsat

Olen sitä sorttia, joka tarvitsee erityisiä merkkejä, jotta huomaa, miten sesongista toiseen siirrytään. Parsa on sellainen. Kun puntit ilmestyvät torille, tiedän, että kevät on todellakin tullut. Kyllähän ne linnutkin siitä kertovat, mutta onko mitään torikauppiasta luotettavampaa?

Ensimmäiset parsani päätyivät vähän yllättäen paistinpannulle. Olen tähän asti uskollisesti keittänyt parsani ja tarjoillut taivaallisen hollandaisen kanssa. Mutta nyt annoin itselleni kertoa, että parsa on itseasiassa parhaimmillaan paistettuna. Ja pitihän sitä kokeilla. Varsinkin, kun oli vähän kiiruskin.

Syntyi nopea kevääntuojaparsasalaatti, johon laitoin mitä kaapista löytyi. Ja sieltähän löytyi

1 puntti parsaa

voita

reilu kourallinen saksanpähkinöitä

muutama senttki vuohenjuustoa

iso kourallinen kirsikkatomaatteja

parmesania

Paistoin parsaa kuumalla pannulla, kunnes se tuntui tuntui kypsältä. Sillä aikaa pyörittelin toisella pannulla saksanpähkinöitä voissa. Tämä kikka on tullut tutuksi saksanpähkinä-sinihomejuustopastaa tehdessä ja saa pähkinät maistumaan ihanilta. Kun pähkinät olivat paahtuneet, laitoin ne sivuun ja viipaloin kuumalle pannulle muutaman paksun siivun vuohenjuustoa. Paistoin sen kevyesti molemmilta puolilta. Juuston kanssa täytyy olla nopea, ettei se ehdi sulamaan pannuun, koska sitten ollaan liemessä.

Ja tätä kaikkea muuta touhutessa ei saa unohtaa niitä parsoja!

Kun parsa oli kypsää, nostin varret lautasille. Vuohenjuustot ja pähkinät kiepsautin parsojen päälle. Ja pinnalle vielä lohkottuja kirsikkatomaatteja ja parmesanlastuja. Ah!

Ja tämä sopii vappupöytäänkin, jos on vielä menyyt miettimättä.!

Villiä vappua!

Kevätsiivous

En ole mikään supersiisti ihminen. Pidän siitä, että tavarat ovat järjestyksessä (löytyvät paremmin). Välillä on kuitenkin pakko ottaa se rätti käteen ja siivota. Raskaan viikon jälkeen nukahdin perjantaina uutisten jälkeen herätäkseni seuraavana päivänä aikaisin. Matot rullalle ja pihalle! Ja tämä ennen aamukahvia...

Sain koko päivän kulumaan siivouksen merkeissä. Nyt kiiltävät ikkunat ja lattiat. Huh huh. Miten kaksi aikuista voi saada näin paljon likaa aikaan?

Energiaa riitti vielä parvekkeen siivoamiseen ja sielä paljastui muutama mukava yllätys. Parvekkeemme on koko päivän auringonpaisteessa ja kesäisin lämpömittari nousee huikeisiin lukuihin.  Tämä taas aiheuttaa sen, ettei oikein mikään kasvi selviä moisesta paahteesta. Kaikenlaista olen kokeillut ja meinasin jo siirtyä muovikukkien "kasvattamiseen".

Tunne oli mahtava kun purin viime syksynä kyhäämäni "harsopaketin", jonka sisään olin piilottanut karhunvatukan - se oli selvinnyt hengissä! Kolmesta oksasta kaksi oli elossa ja pienet versot olivat ilmaantuneet oksiin. Tänä vuonna, jos hyvin käy, on marjojen vuoro.

Kahteen parvekelaatikkoon istuttamani mansikat sen sijaan näyttävät kärsineen. Toisessa laatikossa on pienet alut ja toisessa ei mitään elonmerkkejä. Harmi.

Parvekkeen alla kasvaa kirsikkapuu. Kirsikkapuussa pesii joka vuosi kaupunkipulu. Pesä on valmiina. Saa nähdä tulevatko pulut pulputtamaan tänäkin vuonna...

Tähän aikaan vuodesta

Don't we all just loooove this time of the year!

Kuoren kaunistus

Olen tainnut jo ennenkin mainita, että ihan uusien, käyttämättömien asioiden ostaminen on minulle vähän vaikeaa. Sinnittelin kuukausikaupalla teekuppiin tipahtaneella puhelimella joka toimi jotenkuten, mutta pari viikkoa sitten piti tehdä vaikea päätös ja ostaa uusi puhelin.

Uusi puhelin antoi syyn myös uuden suojakuoren hankkimiselle. Ihanaa, että jotain näinkin teknistä ja modernia laitetta voi kaunistaa käsitöillä! Olen aika varma, että voisin innostua ristipistotöistä enemmänkin!

***

My old phone finally packed it in (the little dip in a mug of tea was a bit too much for it in the end) and that gave me the perfect excuse to get a new phone cover as well. Obviously I had to go for something crafty and I have to say that cross stitching was surprisingly enjoyable!

Tänään kotona

Ollaan oltu monta päivää maalla ja sitten huinittu kaupungilla. Tänään ollaan kotona. Nyt ei tee mieli lähteä mihinkään. Vaikka kalenterimme tiedottaa, että tänään olisi hyvä päivä vierailla ystävien luona. Avioonkin kannattaisi astua tänään. Ihan vaan tiedoksi, jos joku vielä harkitsee.

Viikonloppuna Hamarissa haravoitiin risuja. Niitä riitti. Etupiha oli koiran jäljiltä täynnä kraatereita ja kaluttuja keppejä. Kärrättiin hiekkaa ja valikoitiin osa kepeistä polttopuiksi.

Västäräkki tepasteli pitkin pihaa. Se näytti olevan kovin täynnä itseään ja kevättä. Kottaraiset valtasivat vanhat pesäpönttönsä. Kurkiaurat tutkailivat tienoota. Sinisuohaukka liiteli tankkaamassa loppurutistukseensa. Se piipahtaa ohikulkumatkalla aina keväällä ja syksyllä.

Me merkkaamme lintukirjaan, koska mikäkin lintu on pihalla havaittu. Tänä vuonna kaikki on aikaisemmassa, kuin parina viime vuonna.

Tätä kirjoittaessani pikkutyyppi oppi kapuamaan keinutuoliin ja siitä alas. Arvatkaas, mitä meillä tehdään loppupäivä!

--

Today we are staying home. Even though our calendar says it's a good day for visiting friends. And to get married. Just so know.

We spent a long weekend on the farm. After the big storm at Christmas and our excavating puppy, we had a lot of stuff to do outside.

We have been writing down when we first spot the birds that return after the winter. This year they have all been earlier than in the past couple of years. I hope that means summer is very close.

As I have been writing this post, Little I has climbed onto the rocking chair for the first time. I know what we will be doing the rest of the day...

Savesta kulhoksi

Aloitin tammikuussa tekemään savikulhoa, jonka pintaan tuli muutamia halkeamia kuivuessaan. Kulho kesti kuitenkin poltot ja pysyi kasassa. Mietin lasittamista ja maalaamista, mutta päädyin ihan toisenlaiseen ratkaisuun.

Teen yleensä samanaikaisesti useampaa työtä. Nytkin työn alla oli maalauspohjia öljyväritöitä varten, joihin olin repinyt kirjan sivuja taustaksi. Päätin päällystää samaisilla Tekniikan käsikirja 4:sen paperinpalasilla kulhon. Palaset on liimattu kulhoon akryyligeelillä ja lopuksi vielä maalattu samaisella geelillä, jotta kulho kestäisi vähän kosteutta.

Tässä, kuten monessa muussakin, projektissa lopputulos oli jotain muuta kuin olin alunperin ajatellut. Eräs neuleopettajani sanoi aikoinaan, että ei se niin väliä vaikka silmukat ja muut eivät täsmää, neuletta voidaan muokata loputtomasti ja lopputulos voi joskus olla jotain ihan muuta. Se on juuri se käsillä tekemisen kiinnostavuus ettei tiedä miten lopulta onnistuu tai mitä sieltä oikeasti syntyy. Tässä tapauksessa lopputulos oli mielestäni varsin kiinnostava.

Lomalla

Tuoliprojekti 2

Pidän kovasti palapelien tekemisestä. Tuolin verhoilu on vähän kuin kolmiulotteisen palapelin rakentamista. Tosin tämä peli puretaan ensin atomeiksi. Sen jälkeen leikataan kangas ja ommellaan palaset ja vasta sitten kootaan tuoli uudelleen.

On hauska nähdä miten 90-lukulaisesta nojatuolista saa kankaan vaihtamalla vintagehenkisemmän.
Sisko oli ainakin tyytyväinen.

Pientä pintaremonttia

Katselin näitä kolmea kuvaa ja mietin, että mitä katsoja niissä mahtaa nähdä. Ei varmaan mitään kovin mullistavaa eikä suurta, saati sitten näkevätkö he muutosta vasemman ja oikean kuvan välillä.

Minä näen, ja tunnen. Tunnen tuon remontin läpikotaisin. Maalaaminen on kivaa, tapetointi on kivaa, puuhastelu on kivaa kaikenkaikkiaan. Näihin kuviin liittyy aika monta pizzaa (joista olen tainnut mainita jo ennenkin), jokunen olut, aika monta kirosanaa, yksi äänikirja, maalinen kissa, pölyä, liian vähän aikaa, yksi ja puoli ruokamyrkytystä ja paljon muuta. Niistä on tämä remontti tehty.

(Sanottakoon nyt kuitenkin, että lopputulokseen olemme tyytyväisiä.
Samoin myyjä ja kiinteistövälittäjä tuntuivat myhäilevän.)

Pikkutyypin synttärilahja

Sain synttärilahjaksi Crobots-kirjan, josta löytyy pienien amigurumien virkkausohjeita. Synttärisankarin toivelistalla oli itsetehdyt lelut ja virkkasin hahmon, johon yhdistin kissan pään ilman korvia, ja tytön vartalon. Robokissatytön koristelin helmillä, strasseilla ja milläs muulla kuin pinkillä nauhalla. Toivottavasti sankari tykkää!

Kirpparilöytöjä

En ole viime aikoina ihan hirveästi kirppareja kolunnut, vaikka mieli olisi tehnyt. Toisaalta olen myös vihdoin alkanut ymmärtää, että Mummi on ollut oikeassa siinä, että minulla on ihan riittävästi tavaraa. Ehkä siksikin tämän kevään kirppisreissuilta on kotiutunut enimmäkseen juttuja pikkutyypin tarpeisiin.

Mutta muutaman jutun olen hankkinut itselleni.

--

My fleamarket finds have lately been mostly for Little I. I seem to have enough of most things myself. But I have found a few things for myself as well this spring.

Tässä purkissa on jotenkin kaikki kohdallaan. Väri, kuvio ja koko. Mulla on ennestään vaaleansininen vähän samaan tyylinen, mutta isompi. Ehkä ne ovat samaa sarjaa. Siinä sinisessä on Hamarin vessassa pumpulia. Tällä ei vielä ole paikkaa eikä käyttöäkään.

--

I have been trying to be very critical with tins as they are one of my weaknesess. This one I could not resist. I have a similar one that is pale blue. I don't know what I will put in it yet.

En tiedä mikä tässä aaltokuvioisessa viilikupissa kiehtoi. Jotain sympaattista siinä on. Tätä en ainakaan tarvinnut, mutta meinaan syödä siitä jugurttia.

--

I certainly did not need a bowl but this one appealed to me somehow. I will eat yoghurt out of it!

Tämä matto kurkisteli lattianrajasta. Se oli kääritty kuvio sisäänpäin, enkä olisi varmaan edes katsonut sitä, ellen olisi kiinnittänyt huomiota mehevän keltaisiin hapsuihin. Kun rullasin maton auki, en voinut vastustaa. sen värejä ja ruusukuviota Varsinkaan, kun hintalappussa luki 50 senttiä. Tämä tulee Hamarin huvimajan korituoliin, kunhan saan sen pestyä.

--

This little rug was hiding at the bottom shelf but I spotted the lovely yellow instantly. It was (and still is) dirty but also dirt cheap. So I had no choice.

Once I get around to washing it, the rug will adorn a chair in the summerhouse at the farm.

Reykjavik 4 päivää

Päätimme ystäväni kanssa viettää Pääsiäisen Islannissa. Monen vuoden takainen toive toteutui vihdoinkin. Käytettävissämme oli huikeat neljä päivää, joiden aikana ehdimme ihastua pieneen suureen maahan monta kertaa.

Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli käynti Blue Lagoonissa, mutta sitä ennen piti tietenkin syödä. Islantilaisesta ruokakulttuurista päällimmäiseksi nousi raaka-aineiden tuoreus, niin merenelävien kuin kasvistenkin osalta. Kävimme syömässä pääkadun pienessä ravintolassa, josta mieleen jäi ystäväni kanan kanssa tarjoiltu kastike/lisäke, joka löytyi omalta lautaseltani salaatinkastikkeena. Aineksina oli käytetty maapähkinävoita, tuoretta inkivääriä, chiliä, tamarindia (ja ehkä soija tai kalakastiketta). Pitää ehdottomasti testata josko oikea koostumus löytyisi. Nam!

Käynti laguunissa oli hieno kokemus. Oli mukava kölliä lähemmäs 40 asteisessa sinisessä vedessä ja voi vain toivoa, että vesi tekisi meistä yhtä kauniita kuin islantilaiset ovat...

Toisen päivän vietimme Reykjavikiin tutustuen. Aika loppui täysin kesken, vaikka paljon ehdimme nähdä. Saimme myös tutustua islantilaiseen vesisateeseen, joka tuntui loppumattomalta. Kaupungin asukkaat olivat lähteneet mökkeihinsä Pääsiäisen viettoon ja kaupungin täytti kahinakansa (urheilu-tuulipuku-goretex-turisti), joihin itsekin lukeuduimme useana päivänä.

Kiinnostavaa oli huomata, että keskustan pienet talot, jotka kaukaa näyttivät puutaloilta eivät sitä olleet. Tarkempi tarkastelu osoitti, että talot olivat vankasti rakennettuja kivitaloja, jotka oli verhoiltu pellillä.

Kolmantena päivänä suuntasimme keskustan ulkopuolelle ja vietimme päivän ratsastaen islanninhevosilla. Leena sai Prinsessan ja minä Vakan vai Vaa´an. Päivään riitti vauhtia ja vekkuleita tilanteita. Tallin omistaja kutsui minua brutaaliksi, kun pakotin ratsastamaan opettelevan ystäväni ratsastamaan koko päivän. Islantilaisten huumori on samanlaista kuin suomaisten :-)

Aurinkokin pilkisti välillä pilvien välistä ja päivä oli mitä hienoin. Illaksi olimme varanneet pöydän vähän hienommasta ravintolasta. Tiesimme etukäteen mitä tilaisimme. Tarjoilija varmisti tilausta ottaessaan onko meillä varmasti nälkä ja olihan meillä. Emme tosin tienneet, että tasting menu kostuu neljästä alkupalasta ja kolmesta pääruuasta ja jälkiruokalajitelmasta...mutta ah mitä herkkuja!

Neljäntenä ja viimeisenä päivänä saimme kokea pienen maan suuren luonnon. Saimme tuta kuinka pieni ihminen on. Maa repeilee, pullistelee ja jatkaa loputonta muutostaan vielä senkin jälkeen kun me olemme kadonneet. Näin mannerlaattojen repeämiskohdan, menin euraasiasta amerikkaan. Näin kuumia lähteiä, Gullfossin, Kerid kraaterin, väsähtäneen Geysirin ja energisen Strokkurin. Näin minne naiset hukutettiin kansallispuiston alueella... ja tämä oli vasta alkua kaikelle sille mille mitä Islannin luonnolla on vielä tarjota.

Tiesitkö, että islantilaiset kasvattavat omat tomaattinsa ympäri vuoden kuuman maaperänsä ansiosta, kasvattavat ja vievät sinisiä kukkia Hollantiin ja että Islannissa on noin 1000 maanjäristystä kuukaudessa?

Mielettömän päivän kruunasi vanhan ystävän tapaaminen. Frida jakoi kanssamme salaisuuden, jota edes kaikki islantilaiset eivät tiedä...

Oli aika aika sano näkemiin ja toivottavasti nähdään pian!

Pikkutyypin kevätliivi

Pikkutyypin kevätliivi valmistui vihdoin. Tai valmistui se jo pari viikkoa sitten, mutta meinasin purkaa sen yläosan ja tehdä uusiksi. Onneksi en ehtinyt purkaa, koska seuraavalla sovituksella liivi olikin ihan passeli. En tiedä oliko pikkutyyppi kasvanut vai mieleni muuttunut. Tämä ohje on superhelppo!

Lanka on Maijaa ja 68-kokoa käyttävälle lapselle loin punaisella langalla vitosen pyöröpuikoille 80 silmukkaa. Kudoin vuorotellen kerroksen nurjaa ja oikeaa ensimmäiset 14 riviä. Sen jälkeen jatkoin aina oikein, vaihtaen langan väriä joka kerroksella ja kuljettaen lankoja mukana kerrosten välillä. Kun liivin mitta oli 19 senttiä, päätin hihansuita varten 8 silmukkaa molemmin puolin, eli ensin 4 silmukkaa kerroksen alusta, sitten 8 toiselta puolelta ja taas 4 kerroksen lopusta.

Jaoin punaisen lankakerän kahtia ja kiinnitin liivin etupuolelle toisen lankakerän. Jatkoin pyöröpuikoilla edestakaisin, eli aina oikein 14 kerrosta, minkä jälkeen päätin 16 silmukkaa etukappaleen keskeltä. Jälkeenpäin ajatellen luulen, että 10 silmukkaakin olisi riittänyt.

Jaoin taas toisen lankakerän kahteen ja kiinnitin toisen langan etukappaleen toiseen reunaan. Kudoin 2 kerrosta aina oikein ja päätin 16 silmukkaa takakappaleesta. Taas lankakerä puoliksi ja uusi kerä kiinni kappaleeseen. Kudoin vielä kaksi kerrosta aina oikein, niin, että lopetin nurjalla. Liivin oikean olkapään päättelin silmukoita jäljittelemällä (loistava ohjevideo täällä). Vasemman olkapään päättelin molemmilta puolilta erikseen.

Viimeistelin hihansuut ja kaula-aukon virkkaamalla kiinteitä silmukoita. Vasemmalle olkapäälle tein takakappaleeseen ketjusilmuikoista napinlenkit, kun en saanut kutomalla nättejä napinläpiä aikaiseksi, kun olkakappaleet olivat niin kapoiset. Sitten vaan napit kiinni etukappaleen olkapäähän.

Olin erityisen tyytyväinen siihen, että liiviin ei tullut yhtään ommeltua saumaa ja lankojen päättäminenkin oli virkatun reunuksen vuoksi hyvin vähäistä.

Liivi on periaatteessa kääntöliivi, kun tuo ainaoikein neulos on hienon näköistä myös nurjalta puolelta.

--

I finally finished the spring vest for Little I. Well, I actually finished it a few weeks ago but then thought it was too big at the top and was planning to redo some of it. Fortunately I tried the vest on her again before taking it apart as it now fit much better. I don't know whether she had grown in the meanwhile or whether I had changed my mind.

I'm already planning a tunic version for when Little I can walk as this was so easy to make. And the best part is that there are no seams to sow.

The stripy bit also looks nice on the reverse side.

Nukkekaunokaiset

Katsokaa, minkä mielettömän nukkeaarteen pikkutyyppi sai äidin luona vieraillessamme leikittäväkseen! Nuket on tuotu Neuvostoliitosta ja nuo niiden asut ovat aivan mielettömän hienot.

Pikkutyyppi ei ollut nukeista ollenkaan niin tohkeissaan, kuin minä.

--

Look at these gorgeous dolls that Little I got to play with when we were visiting my mom last week. They are from Russia and have fantastic dresses with beautiful prints and ribbons.

Little I was not quite as smitten as I was...

Pääsiäislammas

Pääsiäissunnuntaina pistettiin uuniin lauantaina naapurista haettu lampaanviulu. Pyörittelimme viulua hetken aikaa ja ihmettelimme, että mitä sille oikein kuuluu tehdä. Sellaista se on, kun kasvissyöjät saavat lihaa pöytäänsä. Mutta tätä lammasta ei ollut paha mieli syödä, kun on nähnyt miten mukavasti ne elelevät.

Arvoimme jonkin aikaa punaviinissä marinoimisen ja kahvilla valelemisen välillä. Päädyimme valmistamaan lampaanviulun Mysi Lahtisen reseptillä, joka löytyy esimerkiksi täältä. Tuo resepti on kolmekiloiselle viululle. Omamme oli parikiloinen, mutta emme vähentäneet reseptin aineksia.

Lammasta ei siis marinoitu, vaan siihen pisteltiin reikiä, jotka täytettiin yrteillä ja valkosipulilla ja sitä valeltiin kypsymisen aikana kahvilla, kermalla ja lihaliemellä.

Valelemisen hoiti kunniakkaasti isä, koska lampaan ollessa uunissa, me kävimme Jonin ja pikkutyypin kanssa naapurissa kahvittelemassa. Siellä oli oikein vanhanajan meininki, kolme sisarusta puolisoineen, yhteensä seitsemän lasta ja kaksi vielä tuloillaan. Muisteltiin vanhoja ja ihmeteltiin, kuinka lapsuuden majapuut ja metsiköt olivat kutistuneet.

Kotona odotti lammas ja hasselbackan perunat. Kyllä maistui!

--

On Sunday we cooked the lamb we picked up from the neighbors on Saturday. It took us a while to figure out what to do with it. That's the way it goes, when a piece of meat lands in the kitchen of vegetarians. But knowing where this lamb grew, I know it had a good life and I didn't feel bad eating it.

We ended up saturating the lamb with herbs and garlic. Dad took care of bathing the lamb with a mixture of coffee, cream and meat stock while it was in the oven as the rest of us went to visit 2 sisters and a brother and their altogether 7 children in a home I had never been to before but the surroundings of which are saturated with childhood memories.

When we got back, we were greeted by a delicious smell!

Yksivuotiskekkerit

Pääsiäispyhinä meillä juhlittiin pikkutyypin ensimmäisiä synttäreitä.

Hamarissa oli tupa täynnä porukkaa. Sekin selvisi, että pirttiin saa mahtumaan parinkymmenen hengen juhlapöydän. Pajunkissat somistettiin Liisan tekemillä juhlaviirinauhoilla.

Syötiin Jonin tekemää juureskeittoa, Jonin veljen leipomaa pääsiäisleipää, Mummin tekemää piimäjuustoa ja jälkkäriksi tein punaherukkakiisseliä. Kaffen kanssa oli äidin tekemiä lusikkaleipiä ja kaksikerrospipareita sekä taatelikakkua.

Kaikki meni ja hyvältä maistui!

--

Over Easter we also celebrated Little I's first birthday. We joined up the new kitchen table and the old kitchen table with a temporary extension and managed to fit 21 people in the living room at the farm.

We decorated the room with willow and hung up the bunting Liisa made for our summer party.

Joni made vegetable soup, his brother baked Easter bread, my Grandmother made home made cheese and I made a desert out of red currants. And mom had baked two different kinds of cookies and a date cake.

It was a good day!

Hyvää pääsiäistä, osa 2

Pistäydyttiin eilen naapurissa paijaamassa lampaita. Siinä sivussa haimme lampaanviulun, mutta emme hennonneet paljastaa sitä näille söpöliineille.

--

Our neighbors have some very cute lambs. We took Little I to visit on Saturday. We didn't tell these cuties that we were also picking up some meat for Easter...