Ratkesin taas. Ihan samalla tavalla kuin joka kevät.
Jälleen kerran ajattelin, että jos nyt ihan muutaman siemenen esikasvattaisi. Pari tomaattia. Yhden tai kaksi kurpitsaa. Jonkun perennan, kun tulee niin paljon halvemmaksi, kuin taimien ostaminen.
Tämän kevään kylvöt ovat olleet elämäni vähiten traumaattiset. Siis tähän mennessä. En lähtenyt liikkeelle liian aikaisin. En kylvänyt kaikkea kerralla. Enkä tyhjentänyt siemenpusseja vaan laitoin muutaman siemenen sitä, toisen tätä.
Kirsikkatomaattia. Tavallista tomaattia. Tummaa venäläistä tomaattia. Auringonkukkia. Ruusupapua. Salkopapua. Jättikurpitsaa. Myskikurpitsaa. Avomaankurkkua. Morsiusharsoa. Ja kasvihuoneeseen kylvin kesäkurpitsaa ja lehtikaalia taimettumaan ennen kuin tomaatit ottavat vallan.
Ihan parasta ovat olleet taimilavat, jotka Joni keksi napata vanhasta kaapista. Ovat siis edellisessä elämässään olleet vaatekaapin laatikoita. Niiden ansiosta taimet ovat siististi omissa lavoissaan, ruukut vieri vieressä. Kastelu on helppoa, eikä tarvitse käännellä ja väännellä jokaista pottia erikseen tai tusinaa täyteen ahdettua pikkulaatikkoa.
Voi olla, että käsillä on ensimmäinen kevät, jonka päätteeksi en vanno, että en enää koskaan esikasvata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti