Perennapenkin kuulumisia

 

 

Uuden pengerryksen taakse rakennettu uusi kukkapenkki kasvoi lopulta paljon suuremmaksi kuin oli tarkoitus. Ja hyvä niin. Alan hiljalleen oppia, että pieniä perennapenkkejä ei kannata tehdä. Tätä vauhtia kun etenen, vähenee nurmikonleikkuutarve reilusti!

Olen onnistunut pysymään tavoitteessani täyttää penkki vanhoilla perennoilla, joita olen siirtänyt liian ahtaista tai muuten sopimattomista paikoista uuteen kotiin.

Pari pionia nousi turhan savisesta ja kehnosti perustetusta penkistä, jossa toinen oli vielä joutunut vähän ahtaallekin. Kangasajuruoho siirtyi uuden penkin alta sen reunaan, viime kesänä siemenestä kasvatetut mirrinmintun taimet nousivat talven väliaikaiskodistaan kasvulavasta porkkanoiden tieltä pionien naapureiksi. Samasta väliaikaissijoituksesta penkkiin pääsivät myös loput salkoruusut ja ylivuotiset persiljat.

Ruohosipulin olin laittanut kummallisen paikkaan keskelle yrttipenkkiä. Nostin sen sieltä paraatipaikalle huoltokäytävän reunaan ja mietin nyt, antaisinko sen kukkia, kun se on niin söötti pallokukintoineen vai kuritanko sitä, että saamme koko kesän pehmoisia sipulinvarsia.

Penkin vanhasta osasta kaivoin viime vuonna ylös kultapiiskun varjoon jäävät tähtiputket. Ne olivat kuitenkin ehtineet jo siementää ja sain vielä siementaimista sievän rivin pieniä tähtiputkia tähänkin penkkiin. Ne ovat yksiä suosikkiperennojani.

Syysleimut kaivoin parista eri paikasta pengerryksen laitaan ja kaksi kärhöä pelastin ladonseinustan kukkapenkistä ennen kuin Peto kaivaa ne ylös.

Yhden osan penkistä reunustin muutama vuosi sitten kaverin omasta pihastaan ylöskaivamilla kuunliljoilla. Olin hätäpäissäni tunkenut ne yhteen pihan rikkaruohoisimmista paikoista. Nostin juurakot ylös, pilkoin ne pieniksi, siivosin niistä mullat ja nypin kaikki irtonaiset juuret pois. Lopuksi vielä pesin juurakoiden palat ennen istuttamista. Nyt pidellään peukkuja, että käsittely oli liikaa rikkaruohoille, mutta ei kuunliljoille.

Vielä on tilaa!

Tuo hyvällä alulla oleva kivipolku voisi kesän aikana edistyä. Olen jo kuskannut kasan kivenmurikoita sitä odottamaan.

--

Progress in the new flower bed. Peonies rescued from a crowded bed, clematis saved from the dog, hostas I got from a friend a few years back and planted in a really silly spot, nepeta I grew from seed last summer.

There's still room!