Pihalla

 

 

 

Olen taas kaivellut. Aloitin syksyllä, mutta kun kaivantoni paljastui lumen alta, oli nälkäni kasvanut. Nyt on kaksi kertaa suurempi kukkapenkin laajennus.

Suunnitelmani on purkaa vanhoja huonoon jamaan päässeitä kukkapenkkejä tähän uuteen. Oikein sormet syyhyävät, että pääsisin kaivelemaan perennoja ylös ja sijoittelemaan niitä uuteen penkkiin.

Mutta puutarhassa pätee samat säännöt kuin rempassa. Pohjatyöt vievät ihan valtavasti aikaa. Alan vähitellen oppia odottamaan ja pohjustamaan kärsivällisesti. Väkisinkin, kun alan pian purkaa niitä vanhoja huonosti perustettuja perennapenkkejäni.

Tähän penkkiin olen kuskannut oksasilppua, raakaa kompostia, ikivanhaa pollenkakkaa ja vanhan multakasan jämät. Kakkaa ja multaa tarvitaan vielä lisää.

Tuo keskimmäisen kuvan etualalla näkyvä kasa on siitä monta kesää kasassa olleesta mullasta löytyneitä rikkaruohonjuuria. Ja on siinä yksi myyränpesäkin. Ihan vaan vinkkinä, että ei kannata hirveästi multaa varastoida, jollei halua kontata tuntikausia sitä perkaamassa.

Äitienpäivälahjaksi sain pätkän kivimuuria. Kerron siitä lisää tuonnempana.