Sunnuntaikävelyllä

Kurre-pappa tuli hakemaan meitä kävelylle.


Ralfin kanssa ne jolkottelivat innokkaasti edellä. Pakkanen ei tuntunut näitä kylän vanhimpia painavan. Välillä Ralf jäi tutkimaan jäniksenjälkiä.


Kurre sai kuuraa partaansa.


Ihmisvarpaita alkoi hiljalleen paleltaa ja käännyimme takaisin, vaikka Ralf ja Kurre olisivat jatkaneet matkaa vielä varmaankin kilometrikaupalla.

Kotona odotti Klasun tekemä erinomainen kesäkeitto.

Lauantai

Jo aamulla oli kaunista. Auringon kohotessa metsän takaa alkoi usva väistyä.


Säikäytin talitintit ja hömötiaiset, kun vein lintulaudalle siemeniä. Rusakotkin ovat kulkeneet ahkerasti puutarhassa ja tehneet oikein polun lintulaudan alle. Niiden vierailusta en ole ollenkaan onnellinen.


Ihanaa, kun ruusut ja perennat ovat kerrankin saaneet paksun lumikerrosen suojakseen.


Isä viiletti tien auki meille ja naapureille uskollisella Fordilla.


Ralf oli upeana kuuraa kuonossaan.

Kodin pinkki sydän

Vaaleanpunainen eteinen on meidän kodin sydän. Siitä kuljetaan joka paikkaan. Vihreään olohuoneeseen ja turkoosiin makuuhuoneeseen. Ja keittiöön ja vessaan.

Liisan kanssa maalasimme nämä seinät monta vuotta sitten keskellä talvea. Muistan vieläkin, kuinka eteisen muuttuessa vaaleanpunaiseksi tuli tosi lämmin olo.

Noita kuvia katsellessaan kaikki meillä vähänkään useammin vierailevat lukijat varmaankin hihittelevät itsekseen. He tietävät, että näin siistiä meillä ei oikeasti ole. Kuvia varten kuskasin isoa kasaa erinäistä rojua vuoron perään eri huoneisiin pois näkyvistä. Mutta lupasin vaaleanpunaisista seinistä haaveilevalle Pluuperille esitellä omiani, joten piti kaivaa niitä mahdollisimman paljon esille kaikkien kamppeiden alta.

Eteisen lämpöpatteria en ollut nähnyt vuosiin. Joni pitää sitä työvaatenaulakkona. Talvella siinä on kuulemma sekin hieno ominaisuus, että vaatteet ovat valmiiksi lämpimät. No, vaatteiden alta löytyi pitkään kateissa ollut sateenvarjo sekä kauan sitten kasaamani kassillinen kierrätykseen meneviä vaatteita.

Kompromissina miehelle, joka ei epäröi elää vaaleanpunaisten seinien sisällä, olen yrittänyt opetella olemaan leuanvetotangon kanssa. En kyllä ole nähnyt siinä yhtään leukaa vedettävän. Mutta eihän sitä koskaan tiedä... Sinisessä ovessa oleva maalarinteippiraita on sulkapalloverkon korkeudella. Jonin piti kokeilla siihen uudella mailalla syöttämistä yhtenä iltana. Sen koommin ei ole tainnut teippiraita olla käytössä. Mutta hyvin se on siinä pysynyt kuitenkin.

Hamarissa meillä on vaaleanpunaisten seinien lisäksi vaaleanpunainen lattia.

Ruukkuja

Vihdoin sain kuvattua näitä syksyllä dreijamiani kaunokaisia. Iltapäivän valokin suosi hetken. Moni ruukku päätyi jo joululahjaksi, mutta osa pääsee kesällä Hamarin puutarhaan.

Ah, kesä! Onneksi sitä kohti mennään!

Korjausliike

Monta vuotta sitten Klasulle kutomani kaulahuivi oli ahkerassa käytössä saanut pari reikää. Parsin reiät umpeen ja vahvistin parsittua kohtaa virkkaamalla.

Tämä oli kivaa!

Mitäkaapistalöytyy

Joskus on hyvä kurkistaa jääkaappiin ennen kuin lähtee ruokakauppaan. Usein se kyllä unohtuu. Ainakin meillä. Ja erityisesti jääkaapin pohjalla oleva vihanneslaatikko onkin usein yllättäen ihan täynnä, vaikka kaapissa ei muka mitään ruokaa olekaan.

Mainio ja helppo jääkaapintyhjennysruoka syntyy seuraavasti:

Kurkistetaan sinne vihanneslaatikkoon. Otetaan esiin perunoita, porkkanoita, kukkakaali, laatikon perälle unohtunut puolikas kesäkurpitsa (ja muut mahdolliset juurekset ja vihannekset, kuten paprika, parsakaali jne.). Seuraksi otetaan (puna)sipulia, valkosipulia ja chiliä.

Pilkotaan ainekset uunivuokaan. Sirotellaan pinnalle suolaa ja pippuria sekä lorautetaan oliiviöljyä. Sekoitetaan ja toistetaan edellinen. Lopuksi vuokaan lirautetaan vielä desin verran vettä. Meillä sattui olemaan vielä ikkunalaudalle unohtunut kuivahtanut timjamipuskakin. Riivein sen koko komeuden pinnalle.

Vuoka peitetään foliolla ja kypsennetään 200 asteessa puolisen tuntia, folio otetaan pois ja kypsennystä jatketaan n. 15 minuuttia, kunnes juureksetkin ovat kypsiä.

Nami nami!

Ja mikäli ruokaa jää, saa sen näppärästi seuraavana päivänä lämmitettyä paistinpannulla kannen alla. Mikäli tekee mieli kasvispyttipannua, voi pannulle rikkoa seuraksi pari kananmunaa.

Linssisalsaa ja meriahventa

Olen jo vuosia omistanut Delia Smithin Fish keittokirjan, mutta vasta joulun alla uutta kalareseptiä etsiessäni innostuin kokeilemaan linssisalsan ja meriahvenen valmistamista. Olin jo ennen kirjan avaamista päättänyt, että ateriassa tulee ehdottomasti olla linssejä ja resepti herätti kiinnostukseni heti! Ainakin kertakokkaamisen jälkeen tuntuu siltä, että linssisalsa nousee suosikkireseptieni joukkoon. Todella helppoa valmistaa ja tuntuu sopivan kalan kuin kalan seuraksi. Huomenna ajattelin testata salsaa perinteisen paistetun lohen seurana.