Vielä pari

Nämä vielä haluan näyttää. Kaksi lemmikkiäni!

Ylemmän iso rimpsu on mielestäni ihastuttava, kuin frillahame. Tuohon ruukkuun haluan laittaa yrttejä kesällä.

Alemmassakin on onnistunut rimpsu, mutta siinä olen erityisen tyytyväinen koko yläosasta, johon sain mukavaa paksuusvaihtelua. Kuvassa näkyy hyvin myös uuden suklaanvärisen punasaven poltettu ihanan samottinen pinta.

Oma pipo

Joululahjaruljanssin jälkeen on ihana miettiä omia neuletarpeita. Ohut citypiponi osoittautui kovemmilla pakkasilla hieman vilakaksi ja kuinkas ollakaan ennen joulua puikko-ostoksilla käydessäni mukaan tarttui myös uutta pipolankaa. Lanka on Louise Hardingin alpakka-merinovillaa ja malli on sama kuin aikaisemmin syksyllä kutomassani citypipossa. Pidensin resoria huomattavasti ja loppujen lopuksi taisin tehdä pipon isommilla puikoilla sekä suuremmalla silmukkamäärällä. Laura opastamana jätin myös lisäyssilmukan kutomisen kiertäen ja sain aikaan toivotun reikäkuvion. Niskani totuttelee vielä paksuun taitettuun resoriin, mutta muuten pipo on osoittautunut aivan loistavaksi. Onnistuneesta lopputuloksesta kertonee myös se, että sisko yritti jo omia pipon itselleen!

Sininen viikonloppu

Pitkästää aikaa oltiin viikonloppu maalla. Oli niin lumista ja kaunista, että halusin vaan olla pihalla.

Käytiin valitsemassa tapettia Klasun huoneeseen, jonka remontti on edistynyt isän ja Jonin loman aikana. Valinta jäi vielä kesken. Onneksi paikallisessa sisustuskaupassa saa aivan loistavaa palvelua. Ensi viikoksi sinne saapuu meille lainaan tapettikirja, josta saamme nähdä kuvassa kivalta näyttävän Cole & sonin Woods-tapetin ihan oikeasti.

Piipahdettiin kirpparillakin. Sinne kävellessäni mietin, että nyt haluaisin löytää kivan senkin. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun juuri se, mitä kaipasin, odotti kirpputorilla. Tinkasin senkin kaveriksi ompelukoneen. Niistä lisää tuonnempana. Jäivät nimittäin odottamaan sitä, että ensi viikolla ollaan pakettiautolla liikkeellä.

Valo on lisääntynyt jo huomattavasti. Lumi auttaa ja päiväkin pitenee hiljalleen. Toivottavasti pakkaset jatkuvat!

Sunnuntaikävelyllä

Kurre-pappa tuli hakemaan meitä kävelylle.


Ralfin kanssa ne jolkottelivat innokkaasti edellä. Pakkanen ei tuntunut näitä kylän vanhimpia painavan. Välillä Ralf jäi tutkimaan jäniksenjälkiä.


Kurre sai kuuraa partaansa.


Ihmisvarpaita alkoi hiljalleen paleltaa ja käännyimme takaisin, vaikka Ralf ja Kurre olisivat jatkaneet matkaa vielä varmaankin kilometrikaupalla.

Kotona odotti Klasun tekemä erinomainen kesäkeitto.

Lauantai

Jo aamulla oli kaunista. Auringon kohotessa metsän takaa alkoi usva väistyä.


Säikäytin talitintit ja hömötiaiset, kun vein lintulaudalle siemeniä. Rusakotkin ovat kulkeneet ahkerasti puutarhassa ja tehneet oikein polun lintulaudan alle. Niiden vierailusta en ole ollenkaan onnellinen.


Ihanaa, kun ruusut ja perennat ovat kerrankin saaneet paksun lumikerrosen suojakseen.


Isä viiletti tien auki meille ja naapureille uskollisella Fordilla.


Ralf oli upeana kuuraa kuonossaan.

Kodin pinkki sydän

Vaaleanpunainen eteinen on meidän kodin sydän. Siitä kuljetaan joka paikkaan. Vihreään olohuoneeseen ja turkoosiin makuuhuoneeseen. Ja keittiöön ja vessaan.

Liisan kanssa maalasimme nämä seinät monta vuotta sitten keskellä talvea. Muistan vieläkin, kuinka eteisen muuttuessa vaaleanpunaiseksi tuli tosi lämmin olo.

Noita kuvia katsellessaan kaikki meillä vähänkään useammin vierailevat lukijat varmaankin hihittelevät itsekseen. He tietävät, että näin siistiä meillä ei oikeasti ole. Kuvia varten kuskasin isoa kasaa erinäistä rojua vuoron perään eri huoneisiin pois näkyvistä. Mutta lupasin vaaleanpunaisista seinistä haaveilevalle Pluuperille esitellä omiani, joten piti kaivaa niitä mahdollisimman paljon esille kaikkien kamppeiden alta.

Eteisen lämpöpatteria en ollut nähnyt vuosiin. Joni pitää sitä työvaatenaulakkona. Talvella siinä on kuulemma sekin hieno ominaisuus, että vaatteet ovat valmiiksi lämpimät. No, vaatteiden alta löytyi pitkään kateissa ollut sateenvarjo sekä kauan sitten kasaamani kassillinen kierrätykseen meneviä vaatteita.

Kompromissina miehelle, joka ei epäröi elää vaaleanpunaisten seinien sisällä, olen yrittänyt opetella olemaan leuanvetotangon kanssa. En kyllä ole nähnyt siinä yhtään leukaa vedettävän. Mutta eihän sitä koskaan tiedä... Sinisessä ovessa oleva maalarinteippiraita on sulkapalloverkon korkeudella. Jonin piti kokeilla siihen uudella mailalla syöttämistä yhtenä iltana. Sen koommin ei ole tainnut teippiraita olla käytössä. Mutta hyvin se on siinä pysynyt kuitenkin.

Hamarissa meillä on vaaleanpunaisten seinien lisäksi vaaleanpunainen lattia.

Ruukkuja

Vihdoin sain kuvattua näitä syksyllä dreijamiani kaunokaisia. Iltapäivän valokin suosi hetken. Moni ruukku päätyi jo joululahjaksi, mutta osa pääsee kesällä Hamarin puutarhaan.

Ah, kesä! Onneksi sitä kohti mennään!